Kuningatar Maud, synt. Maud Charlotte Mary Victoria; (18. marraskuuta 1869 Marlborough House, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta – 20. marraskuuta 1938 Lontoo) oli Walesin prinsessa ja Norjan kuningas Haakon VII:n puoliso vuosina 1896–1938. Hänen vanhempansa olivat Britannian kuningas Edvard VII ja kuningatar Alexandra. Hänen isoäitinsä oli kuningatar Viktoria.

Etelämantereella sijaitseva Kuningatar Maudin maa on nimetty hänen mukaansa.

Suku ja nuoruus Maud oli silloisen Walesin prinssi Albert Edwardin ja Walesin prinsessa Alexandran viidenneksi vanhin lapsi. Hänet kastettiin Marlborough Housessa 24. joulukuuta 1869. Hänen veljestään tuli kuningas Yrjö V.

Nuoruudessaan Maud rakasti kaikenlaista ulkoilua ja urheilua. Häntä kuvailtiin luonteeltaan ystävälliseksi ja iloiseksi. Sisaruksistaan ​​hän oli viehättävin. ”Hän näytti niin kauniilta ja raikkaalta”, keisarinna Fredrik kirjoitti Maudista vuonna 1895, ”kuin pieni ruusu kirkkaine silmineen ja rakastettavine, älykkäine ilmeineen.” Poikatyttömäinen Maud tunnettiin kuningasperheen keskuudessa nimellä ”Harry”. Nimi oli saatu Edvard VII:n ystävältä, amiraali Henry Keppeliltä, ​​jonka toimintaa Krimin sodassa pidettiin aikanaan erityisen rohkeana.

Maud osallistui lähes kaikille Walesin prinsessan perheen vuotuisille vierailuille Tanskaan ja lähti myöhemmin äitinsä ja sisartensa mukaan risteilyille Norjaan ja Välimerelle. Hän toimi morsiusneitona isänsä sisaren prinsessa Beatricen ja prinssi Heinrich Moritz von Battenbergin (1858–1896) häissä vuonna 1885 sekä veljensä Walesin prinssi Georgen ja Mary von Teckin häissä vuonna 1893.

Maud sai sisartensa Victorian ja Louisen tavoin isoäidiltään kuningatar Viktorialta Intian kruunun ritarikunnan kunniamerkin 6. elokuuta 1887. Sisartensa tavoin hänellä oli myös Victorian ja Albertin kuninkaallinen ritarikunnan ensimmäisen luokan kunniamerkki, ja hän oli Pyhän Johanneksen ritarikunnan suurristin Dame Grand Cross.

Avioliittosuunnitelmat Maud avioitui suhteellisen myöhään; hän odotti aviomiehen löytämistä 27-vuotiaaksi saakka. Alun perin hän oli halunnut avioitua kaukaisen serkkunsa, Teckin prinssi Francisin (1870–1910), kälynsä Maryn nuoremman veljen kanssa. Vaikka Francis oli kasvavien pelivelkojen raskauttama ja olisi voinut hyötyä Maudin asemasta, hän ei osoittanut kiinnostusta eikä koskaan avioitunut.

Maudia ja hänen sisartaan Victoriaa oli kaavailtu mahdollisiksi puolisoiksi Tanskan prinssi Christianille. Ajatus ei kuitenkaan johtanut mihinkään, mutta seuraavana vuonna 1895 prinssi Christianin nuorempi veli, Tanskan prinssi Carl, alkoi osoittaa kiinnostusta prinsessa Maudia kohtaan. Carl ja Maud olivat tunteneet toisensa koko ikänsä. Walesin prinsessan vieraillessa usein isänsä hovissa hänen lapsensa ja veljensä, kruununprinssi Frederik-nimisen tulevan kuninkaan, lapset olivat aina leikkineet yhdessä vauhdikkaita leikkejään. Prinssi Carl oli 22-vuotias; pitkä, vaaleahiuksinen, hoikka, hyväluonteinen ja harkitseva nuori mies. Teckin herttuatar Mary piti häntä erittäin komeana. ”Hän vaikuttaa hurmaavalta!” herttuatar kirjoitti, ”mutta näyttää ainakin kolme vuotta Maudia nuoremmalta, eikä hänellä ole rahaa.” Tästä huolimatta prinssi Carl kosi Maudia erään Fredensborgin linnassa järjestetyn sukutapaamisen aikana, ja prinsessa Maud suostui kosintaan. Pari kihlautui virallisesti lokakuussa 1895, ja uutinen kihlauksesta ilahdutti suuresti isoäiti, kuningatar Viktoriaa.

Avioliitto ja lapset Walesin prinsessa Maud ja Tanskan prinssi Carl avioituivat Buckinghamin palatsinssa kappelissa 22. heinäkuuta 1896. Morsiamen isä kuningas Edward VII antoi heille häälahjaksi Sandringhamin kartanoalueella sijaitsevan Appleton Housen maaseutuasunnoksi, jotta morsian voisi käyttää sitä vieraillessaan usein Englannissa. Heille syntyi 2. heinäkuuta 1903 Englannin maaseutuasunnolla Sandringhamissa lapsi, prinssi Alexander.

Tanskassa asuessaan Maud kärsi usein koti-ikävästä ja suosi englantilaisia ​​tapoja; hänen puheenaiheensa, kiinnostuksen kohteensa ja harrastuksensa vastasivat englantilaisen maaseutuyläluokan elämäntapaa. Hän oli onnellisimmillaan puutarhatöiden, ratsastuksen, pyöräilyn tai vaunuilla ajamisen parissa. Vaikka hänen Kööpenhaminan-kotinsa oli kahdentoista huoneen kokonaisuus niin kutsutussa Bernstorffin palatsissa Amalienborgin linnan kupeessa oli sisustettu ”englantilaista makua mukaillen”, hän ei silti ollut tyytyväinen. Hän vietti aikansa vuorotellen Kööpenhaminan-kodissaan ja rakkaassa maaseutukodisaaan Appleton Housessa Englannissa.

Avioliitto ja äitiys eivät olleet juurikaan muuttaneet Maudin ulkonäköä, luonnetta tai elämäntapaa. Korkealle nostettuine kampauksineen, korkeine kauluksineen ja siroine, kapeavyötäröisine hahmoineen hän muistutti yhä äitiään. Carl palveli upseerina Tanskan laivastossa, ja hän asui perheineen pääasiassa Tanskassa vuoteen 1905 saakka.

Kuningatar Maud Prinsessa Maudin sukutaustan eli Britannian kuningasperheen jäsenyyden sekä miespuolisen perillisen olemassaolon vuoksi hänen puolisolleen prinssi Carlille tarjottiin Norjan kuninkuutta vuonna 1905. Maud ja Carl kruunattiin Norjan kuningattareksi ja kuninkaaksi Nidarosin katedraalissa Trondheimissä 22. kesäkuuta 1906. Kuningas otti itselleen norjalaisen nimen Haakon ja antoi pojalleen Alexanderille uuden nimen Olav.

Kuningatar Maud auttoi antamaan uudelle kuningashuoneelle ulkoisen identiteetin, joka sisälsi sekä kuninkaallisia että suositumpia norjalaisia ​​perinteitä. Kuninkaalliset perinteet olivat erityisen ilmeisiä tärkeissä tilaisuuksissa, joissa hän korosti kuningattaren roolia vaatteiden ja korujen tietoisen käytön kautta. Kuningatar Maudin harkittu ja persoonallinen pukeutumistyyli tunnetaan nykyään paremmin kuin hänen aikanaan. Tuolloin hän oli liian vähän näkyvissä julkisuudessa voidakseen tulla muoti-ikoniksi. Nykyään monet ovat tutustuneet hänen pukeutumistapaansa laajan hänen jälkeensä tehdyn pukukokoelman kautta , jota säilytetään Oslon taidemuseossa.

Kuningatar Maudilla oli useita virallisia tehtäviä, joissa hän edusti aina tyylikkäästi pukeutuneena. Kuningatar teki myös paljon työtä julkisuuden ulkopuolella ja oli omistautunut hyväntekeväisyydelle. Vuonna 1914 hän perusti rahaston auttaakseen ihmisiä vaikeissa olosuhteissa ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Norjan monarkiaan suhtauduttiin paljon skeptisesti, ja norjalaisten identiteetin ominaisuuksien vahvistaminen oli tärkeämpää kuin kuninkaallisten. Vuonna 1893 Bergenissä otettu valokuva prinsessa Maudista Hardangerin-kirjonnalla koristetussa asussa sekä hiihtovalokuvat kuninkaallisesta perheestä käytettiin laajalti lehdistössä, jotta heidät saataisiin näyttämään norjalaisilta. Kuningatar Maud oli "ylpeä brittiläisyydestään", mutta oli ylpeä Norjasta ja piti norjalaisista. Hänestä tuli innokas talviurheilun harrastaja.

Maud oli lämmin ihminen ja vahvasti mukana poikansa, kruununprinssi Olavin kasvatuksessa. Vaikka Maud itse ei puhunut sujuvasti norjaa, hän halusi poikansa saavan norjalaisen kasvatuksen.

Vapaa-ajallaan Maud harrasti valokuvaamista ja nautti ulkoilusta ratsastaen, hiihtäen ja koiria ulkoiluttaen. Hän säilytti myös hyvät suhteet kotimaahansa Englantiin ja vieraili siellä vuosittain. Kuningatar Maud vaali yksityisyyttään ja oli tyytyväisin voidessaan asua Bygdøy Kongsgårdissa, Kongsseterenin kuninkaallisessa huvilassa tai Britanniassa, jossa hän vieraili pitkiä aikoja joka vuosi. Hänen kirjeensä kertovat rakkaudesta läheistä perhettään kohtaan, mutta myös naisesta, joka oli tottunut saamaan haluamansa.

Kuningatar Maud kuoli 68-vuotiaana vatsan alueen kasvaimen poiston jälkeiseen sydänkohtaukseen lontoolaisessa sairaalassa marraskuussa 1938.

Galleria

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Norjan kuninkaalliset Luokka:Vuonna 1869 syntyneet Luokka:Vuonna 1938 kuolleet