pienoiskuva|Rumfordin keittoa Rumfordin keitto oli aikainen yritys tuottaa ravitsemustieteellisesti hyvää ruokaa halvalla. Keiton kehitti vuonna 1795 Rumfordin kreivi Benjamin Thompson alun perin Baijerin armeijan tarpeisiin ja myöhemmin paikallisten köyhäintalojen asukkaille, mutta se levisi pian ympäri Eurooppaa soppakeittiöiden kautta. Keittoa tarjoiltiin köyhille laajasti Ruotsissakin. Vuodesta 1801 alkaen keitto levisi maaherrojen ja seurakuntien kautta myös Suomeen, sillillä höystettynä.
Ensimmäisessä keittoversiossa ei käytetty lainkaan perunaa, mutta hyvin pian osa ohrasta korvattiin sillä – näin keitto tuli halvemmaksi. Rumford myös suositteli syömään keitoa leivän kanssa, koska "pureskelu edistää ruoansulatusta ja pidentää syömisen nautintoa". Myöhemmin keittoa alettiin syödä myös porvariston keskuudessa, tosin luu- tai lihaliemeen keitettynä ja juureksilla ja yrteillä paranneltuna.
Resepti
1 osa ohraryynejä 1 osa kuivattuja keltaisia herneitä 4 osaa kuutioituja perunoita 3 osaa vettä 3 osaa vehnäolutta suolaa, viinietikkaa
Laita ohraryynit, herneet, perunat ja vesi kattilaan ja keitä miedolla lämmöllä 1-2 tuntia. Lisää tarvittaessa vettä.
Kun keitto alkaa sakeutua, lisää olut ja keitä vielä 20 minuuttia.
Mausta suolalla ja viinietikalla. Syö leivän kanssa.
Ravitsemus ja muunnoksia
Rumfordin keitto on vähärasvainen, ja siinä on paljon proteiinia ja hiilihydraatteja: proteiinia herneistä, hiilihydraatteja perunasta ja ohrasta. Sen sijaan vitamiinipitoisuus keitossa on alhainen, minkä takia siihen on lisätty silliä (D-vitamiini) ja tuoreita kasviksia (C-vitamiini).
Keiton suositellun annoskoon energiamäärä on 1,4 megajoulea, jolloin päivittäinen energiamäärä kahdesta annoksesta olisi 2,8 megajoulea. Lisäksi kreivi Rumford suositti tarjottavaksi ruisleipää, joka olisi nostanut päivittäisen energiamäärän 4,7 megajouleen. Yleensä ihmisen energian kulutus on noin 10 megajoulea päivässä.
Lähteet
Luokka:Keitot