Nigel Paul Farage (s. 3. huhtikuuta 1964 Kent, Englanti) on brittiläinen poliitikko. Faragen uran pääteema on ollut Britannian ero Euroopan unionista.
Farage oli Euroopan parlamentin jäsen vuosina 1999–2020 ja Vapauden ja suoran demokratian Eurooppa -europarlamenttiryhmän puheenjohtaja. Hän toimi Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolueen (UKIP) puheenjohtajana vuosina 2006–2009 ja 2010–2016. Keväällä 2019 Farage nousi uuden Brexit Party -puolueen johtajaksi. Hän luopui puolueen johtajuudesta ja jäsenyydestä vuonna 2021, mutta palasi Reform UK:ksi nimetyn puolueen johtoon kesäkuussa 2024.
Tausta Nigel Farage syntyi Downen kylässä Kentissä vuonna 1964. Hänen isänsä oli pörssivälittäjä, joka jätti perheen kun Nigel oli viisivuotias. Farage ei mennyt yliopistoon vaan ryhtyi välittäjäksi Lontoon Cityn tavarapörssiin.. Faragen isänpuoleinen suku on alun perin hugenotteja Ranskasta.
Poliittinen ura Farage oli aluksi konservatiivipuolueessa, mutta erosi siitä, kun pääministeri John Major allekirjoitti Maastrichtin sopimuksen. Vuonna 1993 Farage oli perustamassa UKIP:ia, jonka tavoitteena on irrottaa Britannia Euroopan unionista. Hänet valittiin Euroopan parlamenttiin vuoden 1999 vaaleissa ja oli sen jäsen vuoteen 2020 asti.
Vuonna 2005 Farage oli aktiivisesti ajamassa epäluottamusäänestystä entistä Euroopan komission puheenjohtajaa, José Manuel Barrosoa vastaan, jonka vierailu Spiros Latsisin huvijahdilla herätti epäilyksiä eturistiriidasta.
Farage oli ensimmäisen kerran UKIP:in puheenjohtajana 2006–2009. Hän erosi puheenjohtajan tehtävästä 2009, koska pyrki parlamentin alahuoneeseen vuoden 2010 parlamenttivaaleissa, mutta ei tullut valituksi. Hänet valittiin jälleen UKIP:in puheenjohtajaksi 2010.
Farage on ottanut etäisyyttä UKIP:in vuoden 2010 vaalimanifestiin, sillä hän ei ollut itse tekemässä sitä, koska ei ollut puolueen puheenjohtaja silloin. Faragen johdolla puolue laati vuonna 2015 uuden manifestin.Ukip manifesto 2015: Nigel Farage's election policies The Week 6.5.2015
Farage joutui vuonna 2013 vihaisten mielenosoittajien piirittämäksi Skotlannin-vierailullaan. Mielenosoittajat syyttivät häntä rasismista ja kritisoivat hänen unionimyönteisyyttään, mutta hän pääsi lopulta poistumaan poliisin avulla.
Farage ilmoitti parlamenttivaalin 2015 jälkeen eroavansa puheenjohtajan tehtävistä, mutta puolueen johtoryhmä ei hyväksynyt eroa. Hän ilmoitti jälleen heinäkuussa 2016 eroavansa puolueen johdosta. Saman vuoden marraskuussa puheenjohtajuus siirtyi puolueen jäsenäänestyksen voittaneelle Paul Nuttallille. Farage erosi puolueesta kokonaan joulukuussa 2018 vastalauseena puolueen pakkomielteiselle suhtautumiselle islamiin ja katuaktivismiin sekä äärioikeistolaisaktivisti Tommy Robinsonin nimittämiselle puolueen neuvonantajaksi.
Farage asettui maaliskuussa 2019 uuden, Britannian EU-eroa eli Brexitiä tavoittelevan Brexit Party -puolueen johtajaksi. Hän johti puolueensa vuoden 2019 eurovaaleihin, joissa Brexit Party sai lähes 30 prosentin äänisaaliin ja 29 edustajaa europarlamenttiin. Farage ei asettunut ehdolle vuoden 2019 parlamenttivaaleissa vaan ilmoitti keskittyvänsä kampanjoimaan puolueen muiden jäsenten puolesta. Vuonna 2021 Farage erosi puolueesta ja puoluejohtajan asemasta ja kertoi jättävänsä puoluepolitiikan.
Alahuoneen edustajana Farage teki paluun puoluepolitiikkaan kesäkuussa 2024 asettumalla Reform UK:ksi nimetyn entisen puolueensa parlamenttivaaliehdokkaaksi. Samalla hän nousi takaisin puolueen johtajaksi. Farage tuli valituksi parlamenttiin ensimmäistä kertaa vuoden 2024 vaaleissa hänen voitettuaan konservatiivien ehdokkaan Clactonissa Essexissä.
Farage erosi parlamentista heinäkuun 2026 alussa. Syynä oli se, että hän oli jättänyt ilmoittamatta viiden miljoonan punnan edestä taloudellisia sidoksiaan, kuten alahuoneen edustajan kuuluu. Kyseiset rahat olivat peräisin Thaimaassa asuvalta kryptomiljardööri Christopher Harbornelta. Farage mukaan kyseessä oli henkilökohtainen lahja ennen hänen valintaansa vuoden 2024 vaaleissa, minkä nojalla hänen ei omasta mielestään tarvinnut tehdä siitä ilmoitusta. Faragen pankki teki kuitenkin ilmoituksen lahjoituksesta, koska se liittyi potentiaalisesti rahanpesuun. Faragen ilmoituksen jälkeen monet muut brittiläiset puolueet ilmoittivat, etteivät aio asettaa ehdokkaita kyseisiin täyttövaaleihin ja kutsuivat Faragen eroa muun muassa "mediasirkukseksi". Täyttövaaleissa Faragen vastaehdokkaiksi ilmottautui ennätyksilliset 34 ehdokasta, jotka edustavat marginaalipuolueita, sitoutumattomia ehdokkaita ja vitsipuolueita. Kaikista vastaehdokkaista kuuluisin lienee Count Binface. Täyttövaalit pidetään 13. elokuuta. Faragen ero keskeytti häntä koskevan tutkinnan, mutta se jatkuu, mikäli hän tulee uudelleen valituksi.
Farage voitti lopulta vaalit saaden 22 239 ääntä. Seuraavaksi suosituin ehdokas Count Binface sai 9 455 ääntä, mikä tarkoitti Faragelle 63,34% ja Count Binfacelle 26,93% annetuista äänistä. Muut ehdokkaat saivat kukin alle 500 ääntä. Britannian vaaliperinteistä poiketen Farage ei seissyt tulosillassa muiden ehdokkaiden rinnalla kuulemassa tuloksia. Hänen mukaansa syy oli "organisoitu kampanjan tuloksen häiritsemiseksi ja häpäisemiseksi".
Näkemyksiä Farage tunnetaan suorapuheisena ja terävänä EU-kriitikkona. Yhdistyneen kuningaskunnan vielä kuuluessa EU:hun Farage sanoi, että EU:ta täytyy yrittää muuttaa sisältäpäin. Farage sanoo rakastavansa Eurooppaa, mutta ei halua, että Euroopan unioni "samanlaistaa" Euroopan.
Farage kehotti vuonna 2014 länttä lopettamaan Venäjän presidentin Vladimir Putinin Ukraina-politiikan arvostelun ja keskittämään voimavarat islamistiterroristien lyömiseen. Vuonna 2024 Farage sanoi Naton ja EU:n itälaajentumisen provosoineen Venäjää hyökkäämään Ukrainaan.
Yksityiselämä Farage on ollut kahdesti naimisissa, ja hänellä on neljä lasta. Hän solmi toisen avioliittonsa 1999 saksalaisen Kirsten Mehrin kanssa. Farage oli 21-vuotiaana auto-onnettomuudessa ja vuonna 2010 lento-onnettomuudessa, ja hän on sairastanut kivessyövän. Hän pitää kriketistä ja vierailee usein ensimmäisen maailmansodan taistelupaikoilla ystäväryhmänsä kanssa.
Kesäkuussa 2023 Farage kertoi, että hänen henkilökohtainen ja yhtiönsä pankkitili Britanniassa on suljettu. Myöskään toiset suuret pankit eivät sallineet varojen siirtoja. Myös muiden oikeiston johtajien kuten Reform UK:n johtaja Richard Ticen ja Free Speech Unionin perustaja Toby Youngin tilejä on suljettu tai rajoitettu. Farage sanoi, että hänen on ehkä muutettava pois Britanniasta, jos hänelle ei myönnetä pankkitiliä. Coutts-pankki oli asiaa tiedusteltaessa paljastanut Faragen tilitietoja BBC:lle ja Financial Timesille ja väittänyt sen johtuvan säännöstä, että asiakkaalla pitää olla miljoona puntaa varoja tai lainoja pankista. Sulkemisen arveltiin johtuneen poliittisista syistä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Brittiläisten puolueiden puheenjohtajat Luokka:Brittiläiset europarlamentaarikot Luokka:EU-kriitikot Luokka:Vuonna 1964 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt