thumb|upright=1.5|Metri- ja SI-järjestelmän kansainvälistyminen(kartan värityksestä ilmenee maakohtaisesti vuosi, johon mennessä järjestelmä on otettu käyttöön).

Kansainvälinen yksikkö­järjestelmä eli SI-järjestelmä () on maailman yleisin mittayksikkö­järjestelmä. SI-järjestelmä sai nykyisen nimensä vuonna 1960, mutta keskeisimmiltä osiltaan se perustuu Ranskassa jo 1700-luvun lopulla käyttöön otettuun metrijärjestelmään. Jos nykyään puhutaan metrijärjestelmästä, silläkin käytännössä yleensä tarkoitetaan SI-järjestelmää.

SI-järjestelmästä päätetään Kansain­välisen paino- ja mittatoimiston (, BIPM) järjestämissä konferensseissa (CGPM).

SI-järjestelmän mittayksiköitä voi käyttää maailmanlaajuisesti, ja useissa maissa lainsäädäntö määrää niiden käytön. Toisaalta joissain yhteyksissä saatetaan yhä suosia muita mittayksiköitä: esimerkiksi moottorien tehot ilmoitetaan usein hevosvoimina, ja jopa Suomen aluevesiraja on määritetty meripeninkulmina. Myös ilmailussa korkeus ilmaistaan useimmissa maissa jalkoina ja nopeus solmuina (aiemmin metrejä ja kilometrejä tunnissa käytettiin ilmailussa huomattavasti nykyistä yleisemmin, vielä 1950-luvulla myös Suomessa, nykyään lähinnä Venäjällä ja eräissä Aasian maissa). Britanniassa puolestaan on lain mukaan liikennemerkeissä yhä käytettävä maileja ja jaardeja (tosin nämä perinteiset brittiläisen järjestelmän mittayksikötkin on nykyään määritelty suhteessa SI-yksiköihin).

Yhdysvalloissa metrijärjestelmä laillistettiin jo vuonna 1866, mutta sitä ei ole otettu virallisesti käyttöön. SI-järjestelmä on silti alkanut saada jalansijaa luonnontieteiden ja lääketieteen sekä valtionhallinnon ja useiden teollisuusalojen piirissä. Yhdysvaltain lisäksi Liberia ja Myanmar (aiemmin Burma) ovat tiettävästi ainoat maat, joissa SI-järjestelmää ei ole virallistettu.

Mittaustekniikan kehittyessä SI-järjestelmän perusyksiköiden määritelmiä on erinäisiä kertoja muutettu. Nykyiset määritelmät vahvistettiin vuonna 2018, ja ne tulivat voimaan 20. toukokuuta 2019. Uusien määritelmien mukaiset perusyksiköt ovat kuitenkin käytännössä hyvin suurella tarkkuudella yhtä suuria kuin aikaisemmatkin.

Kirjoitussäännöt

SI-yksiköihin voidaan viitata käyttäen täydellisiä nimiä, jotka tarvittaessa mukautuvat kielikohtaisesti äänne- ja muoto-oppiin sekä oikeinkirjoitukseen (esimerkiksi suomeksi metri, sekunti, kilogramma, senttimetri, hertsi), tai virallisia tunnuksia, jotka kirjoitetaan aina samalla tavalla kielestä riippumatta (m, s, kg, cm, Hz). Esimerkiksi Euroopan unionin virallisessa viestinnässä mittayksiköiden nimet kirjoitetaan yleensä täydellisinä.

SI-järjestelmän tunnukset eivät ole varsinaisesti lyhenteitä, vaikka monet niistä on alun perin muodostettu lyhentämällä. SI-tunnusten käyttöön liittyy joitain erikoissääntöjä, jotka eivät koske tavanomaisia lyhenteitä, vaikka yleisesti ottaen lyhenteitä koskevat suomen oikeinkirjoitussäännöt ovat varsin yhdenmukaiset SI-järjestelmän sääntöjen kanssa. SI-järjestelmän mukaan tunnuksen perään ei esimerkiksi merkitä pistettä (jollei se päätä virkettä), mutta vastaavasti suomenkin oikeinkirjoitussääntöjen mukaan kaikki mittayksiköiden lyhenteet ovat pisteettömiä.

SI-yksiköitä kirjoitettaessa noudatetaan seuraavia sääntöjä:

Suur- ja pienaakkosten käyttö

Tunnukset kirjoitetaan pienaakkosin, paitsi jos yksikön nimi on johdettu erisnimestä, jolloin tunnuksen alkukirjaimena on suuraakkonen. Yksikön koko nimessä isoa alkukirjainta ei kuitenkaan käytetä (jollei se aloita virkettä). Esimerkiksi paineen mittayksikön tunnus on Pa (keksijä Blaise Pascalin mukaan), mutta yksikön nimi on pascal. Pienaakkosella kirjoitettu tunnus viittaa melkein aina toiseen yksikköön kuin vastaavalla suuraakkosella kirjoitettu tunnus: s = sekunti, mutta S = siemens (Werner von Siemensin mukaan). Samoin h = tunti, mutta H = henry.

dB, kWh jne. kirjoitetaan pienellä myös virkkeen alussa ja otsikossa, vaikka se muuten olisi suuraakkosin, esim. ”24 h VAROITUKSET”.(Gemena ja versaali)

Poikkeuksellisesti litran tunnus voidaan kirjoittaa paitsi pienaakkosella (l) myös suuraakkosella (L), jos halutaan varmistaa, ettei se sekaannu numeroon 1 tai suuraakkoseen I.

Kerrannaisyksiköiden muodostamiseen käytettävien etuliitteiden tunnukset kirjoitetaan aina samalla tavalla riippumatta perusosan aakkoslajista. Etuliitteiden tunnukset kirjoitetaan pienaakkosin kiloa eli tuhatkertaisuutta merkitsevään k-tunnukseen asti, mutta sitä suurempaa kerrannaisuutta merkitsevien etuliitteiden tunnukset ovat suuraakkosia: mm = millimetri (metrin tuhannesosa), mutta Mm = megametri (miljoona metriä); kHz = kilohertsi (tuhat hertsiä), mutta GHz = gigahertsi (miljardi hertsiä). Miljoonasosaa tarkoittavan mikron tunnuksena käytetään kreikkalaista pienaakkosta myy (μ) tai tietoteknisistä syistä usein erityistä mikro-merkkiä (µ), joka on (fontista riippuen) samannäköinen kuin myy.

Kursivoinnin käyttö

Mittayksikön tunnusta ei koskaan kursivoida, vaikka se esiintyisi keskellä muuten kursivoitua tekstiä. Sen sijaan aina kursiivilla kirjoitetaan SI-järjestelmän suureiden tunnukset, kuten ajan tunnus t ja massan tunnus m. Kursivoitu tunnus tarkoittaa siis eri asiaa kuin kursivoimaton: s = sekunti, mutta s = matka; S = siemens, mutta S = näennäisteho.

Yksikkö liitetään lukuun välilyönnillä

Lukuarvon ja yksikön tunnuksen väliin kirjoitetaan sanaväli (mieluiten sitovana välilyöntinä). Tämä koskee myös celsiusasteen tunnusta: 10 °C. Poikkeuksellisesti kiinni lukuarvoon kirjoitetaan kulma-asteen, kulmaminuutin ja kulmasekunnin tunnukset: 30° 22′ 8″.

Desimaalierottimena pilkku tai piste

Alun perin SI-järjestelmä hyväksyi desimaalierottimeksi ainoastaan pilkun. Vuonna 1997 sallittiin vaihtoehtoisesti pisteen käyttö sellaisissa teksteissä, jotka ovat pääosin englanninkielisiä, ja vuonna 2003 sääntöä väljennettiin edelleen, niin että desimaalipistettä saa käyttää kielestä riippumatta, jos se on joissain tilanteissa tapana. Useimmissa Euroopan maissa desimaalierottimena käytetään silti pilkkua.

Suomessa desimaalierotin on standardin SFS 4175 mukaan yhä nimenomaan pilkku. Suomen puolustusvoimat on kuitenkin siirtynyt käyttämään aseluokituksissaan desimaalipistettä, joten esimerkiksi 7,62 RK 62 on nykyään 7.62 RK 62.

Pitkät luvut voidaan jaksottaa välilyönnein

SI-järjestelmä suosittelee hyödyntämään yksiköiden etuliitteitä niin, että lukuarvot pysyvät 0,1:n ja 1 000:n välillä: 25 km; 0,25 mg. Jos pitkiä lukuja kuitenkin käytetään, ne voidaan selvyyden vuoksi jaotella kolmen numeron sarjoihin desimaalierottimen paikasta lähtien, vaikka SI-järjestelmä ei tätä varsinaisesti edellytä. Tällöin tuhaterottimena käytetään (sitovaa) välilyöntiä, ei pistettä tai pilkkua (joista kumpi tahansa voi esiintyä desimaalierottimena): 25 000 m; 0,000 25 g.

Lisätunnus liittyy suureeseen

Lisätunnusta ei voi liittää yksikön tunnukseen, mutta suureen tunnukseen sellainen voidaan liittää alaindeksinä: U (jännite), Ueff (tehollinen jännite); Ueff = 230 V (tehollinen jännite on 230 volttia). Jos alaindeksiä ei ole mahdollista käyttää, lisätunnus voidaan kuitenkin mainita sulkeissa yksikön tunnuksen jälkeen: U = 230 V (eff).

Sijapäätteiden merkintä

Jos lukusana luetaan perusmuodossa, mittayksikön tunnukseen ei lisätä partitiivin tunnusta. Aallonkorkeus oli 4 m (neljä metriä).

Jos lukusana luetaan muuna sijamuotona kuin perusmuotona ja mittayksikkö on ilmaistu tunnuksen avulla, taivutuspääte lisätään mittayksikön tunnukseen kaksoispisteen avulla. Aallonkorkeus kasvoi 4 m:iin (neljään metriin).

Jos mittayksikkö on kirjoitettu tunnuksen sijasta sanana, sijamuodon tunnusta ei merkitä, jos numero ja mittayksikkö ovat samassa sijassa paitsi, jos molemmat ovat partitiivissa. Aallonkorkeus kasvoi 4 metriin (neljään metriin). Aallonkorkeus ei ylittänyt 4:ää metriä (neljää metriä).

Jos sekä lukusana että mittayksikkö ovat partitiivissa, partitiivin tunnus on merkittävä. Jos mittayksikkö on kirjoitettu kokonaan, pääte merkitään numeroon. Jos mittayksiköstä käytetään tunnusta, partitiivin pääte merkitään siihen. Aallonkorkeus ei noussut 4:ää metriä korkeammaksi (neljää metriä). Aallonkorkeus ei noussut 4 m:ä korkeammaksi (neljää metriä).

Lukusanojen 11–19 taivutuspäätteet katsotaan oista-päätettä edeltävästä sanasta: yhtätoista, kahtatoista, kolmeatoista, neljäätoista, viittätoista, kuuttatoista, seitsemäätoista, kahdeksaatoista, yhdeksäätoista. Aallonkorkeus ei ylittänyt 11:tä metriä (yhtätoista metriä). Aallonkorkeus ei ylittänyt 17:ää metriä (seitsemäätoista metriä).

Johdannaisyksiköissä tunnuksen osa voi toisinaan vastata myös inessiiviä: Tuulennopeus oli 10 m/s (kymmenen metriä sekunnissa).

Tällaisten yhdistelmätunnusten taivuttaminen muissa sijoissa on hankalaa. SI-järjestelmän logiikan mukaan tunnus on jakamaton kokonaisuus, joten sijapääte olisi liitettävä tunnuksen loppuun, vaikka tämä voi vaikuttaa hämmentävältä: Tuulennopeus kasvoi 10 m/s:iin (kymmeneen metriin sekunnissa).

Kielitoimisto sen sijaan suosittelee muotoa ”10 m:iin/s”, mutta se on SI-järjestelmän kannalta epälooginen. Sijapäätettä ei voi noin vain jättää poiskaan (sillä olisi aivan eri asia sanoa tuulennopeuden kasvaneen kymmenen metriä sekunnissa), mutta ilmauksen voi koettaa muotoilla niin, että sijapäätettä ei tarvita: Tuulennopeus kasvoi niin, että se oli 10 m/s (kymmenen metriä sekunnissa). Tuulennopeus kasvoi arvoon 10 m/s.

Usein helpoin ratkaisu harvinaisia mittayksiköitä taivutettaessa on kuitenkin käyttää tunnusten sijasta täydellisiä nimiä: Tuulennopeus kasvoi 10 metriin sekunnissa. Ilmanpaine laski 970 hehtopascaliin (mieluummin kuin 970 hPa:iin tai millibaariin tai ”mbar:iin”).

SI-järjestelmän perusyksiköt

SI-järjestelmä koostuu seitsemästä perusyksiköstä suureille pituus, massa, sähkövirta, aika, lämpötila, ainemäärä ja valovoima. Nykyisin kaikkien perusyksiköiden määritelmät pohjautuvat luonnonilmiöihin ja -vakioihin. Vuoteen 2019 saakka kilogramman ja ennen vuotta 1960 myös metrin määritelmät perustuivat prototyyppikappaleisiin.

SI-järjestelmän perusyksiköiden määritelmistä päättää yleinen paino- ja mittakonferenssi (, lyh. CGPM). Nykyiset määritelmät vahvisti 26. yleinen paino- ja mittakonferenssi vuonna 2018, ja ne tulivat voimaan 20. toukokuuta 2019.

+SI-järjestelmän perusyksiköt Mitattava suure Suureen tunnus Yksikön nimi Yksikön tunnus Määritelmä aika t sekunti s Sekunti on määritelty antamalla cesiumin taajuudelle ΔtCs eli cesium-133-atomin häiriintymättömän perustilan ylihienorakenteen kahden energiatason välistä siirtymää vastaavan säteilyn taajuudelle kiinteä lukuarvo 9 192 631 770, kun yksikkönä on Hz, joka on yhtä kuin s−1 pituus (etäisyys, korkeus) l metri m Metri on määritelty antamalla valon nopeudelle tyhjiössä (c) kiinteä lukuarvo 299 792 458, kun yksikkönä on m/s, missä sekunti on määritelty ΔtCs:n avulla. massa m kilogramma kg Kilogramma on määritelty antamalla Planckin vakiolle kiinteä lukuarvo 6,626 070 15 · 10−34, kun yksikkönä on Js, joka on yhtä kuin kgm2s−1, missä metri ja sekunti on määritelty c:n ja ΔtCs:n avulla. sähkövirta I ampeeri A Ampeeri on määritelty antamalla alkeisvaraukselle kiinteä lukuarvo 1,602 176 634 · 10−19 kun yksikkönä on C, joka on yhtä kuin As, missä sekunti on määritelty ΔtCs:n avulla. termodynaaminen lämpötila T kelvin K Kelvin on määritelty antamalla Boltzmannin vakiolle kiinteä lukuarvo 1,380 649 · 10−23, kun yksikkönä on J K−1, joka on sama kuin kg m2 s−2 K−1 missä kilogramma, metri ja sekunti on määritelty h:n, c:n ja ΔtCs:n avulla. ainemäärä n mooli mol Mooli, tunnus mol, on ainemäärän SI-yksikkö. Yksi mooli sisältää täsmälleen 6,022 140 76 · 1023 perusosasta. Tämä luku on Avogadron vakion NA kiinteä lukuarvo, kun yksikkönä on mol−1, ja sitä sanotaan Avogadron luvuksi.