Saarenmaan valloitus tapahtui Baltian ristiretkien lopussa vuonna 1227. Saarenmaalle hyökänneet ristiretkeläiset kukistivat Saarenmaan viimeisenä vapaana virolaisena alueena ja kastoivat paikalliset kristinuskoon. Valloituksen jälkeen Saarenmaa jaettiin Kalparitariston ja Saarenmaan-Läänemaan hiippakunnan kesken.
Valloitus Tausta Tanska oli yrittänyt saada Saarenmaan haltuunsa vuonna 1222, mutta se menetti sen hallinnan virolaisten suuressa kapinassa samana vuonna. Virolaiset vapauttivat koko Viron lukuun ottamatta Tallinnaa, mutta saksalaiset kukistivat kapinan vuonna 1224. Kapinan kukistumisen jälkeen Saarenmaa oli ainoa vapaa virolainen alue.Zetterberg 2007, s. 70.
Hyökkäys Saarenmaan valloittamiseksi saksalaiset ristiretkeläiset kokosivat Pärnunjoen suulle suuren sotajoukon vuoden 1227 alussa. Sotajoukkoon kuului noin 20 000 miestä, ja joukkojen muodollisena ylijohtajana toimi paavin alilegaatti JohannesNiitemaa ja Hovi 1991, s. 68.. Saksalaisten lisäksi sotajoukkoihin kuului heidän valloittamiltaan alueilta tulleita liiviläisiä, lättiläisiä ja virolaisia. Joukot hyökkäsivät jäätyneen meren yli ja valloittivat ensin Muhulla sijainneen linnan. Tämän jälkeen he valloittivat Valjalan linnan, joka oli Saarenmaan kookkain ja merkittävin linna. Linnan antautumisen jälkeen sinne kokoontuneet virolaiset kastettiin.Zetterberg 2007, s. 71.
Seuraukset Saarenmaan valloituksen jälkeen Riian piispa Albert von Buxhövden perusti Saarenmaan-Läänemaan hiippakunnan, ja valloitetut alueet jaettiin sen ja kalparitariston kesken. Ritaristo sai alueista kolmanneksen, ja se velvoitettiin puolustamaan vastaperustettua hiippakuntaa.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Viron sotahistoria Luokka:Saarenmaan historia Luokka:1220-luku