Lapinsiilikäs (Pararctia lapponica) on siilikkäisiin kuuluva, pohjoisten tunturiseutujen perhonen.
Koko ja ulkonäkö Lapinsiilikäs on keskikokoinen perhoslaji. Etusiivet ovat pohjaväriltään violetinruskeat, ja niissä on epäsäännöllisen muotoisia vaaleankeltaisia, tummareunaisia laikkuja. Takasiipien väri vaihtelee kirkkaankeltaisesta lämpimän oranssiin, ja niissä on laajoja ruskeanharmaita laikkuja. Ruumis on tuuhean karvainen, väriltään punaruskea. Koiraan takaruumiin selkäpuolella on keltainen selkäjuova ja takaruumis päättyy keltaiseen kärkitupsuun. Naaraan takaruumiin sekäjuova on punainen. Siipiväli on 37–45 mm.Svenska fjärilar Norges sommerfugler
Toukka on tumma, kauttaaltaan punaruskeiden karvojen peittämä.kuva toukasta
Levinneisyys ja lentoaika Lapinsiilikästä tavataan Pohjois-Skandinaviasta Siperian poikki Alaskaan ja Quebeciin saakka. Suomessa lajia esiintyy vain Lapissa, pääasiassa Inarin, Utsjoen ja Enontekiön alueillaPerhoswiki ja eteläisimmät havainnot on tehty Torniosta ja Kuusamosta. Lentoaika on varsin lyhyt, yksittäisellä esiintymispaikalla vain viikon-parin pituinen ja sijoittuu kesäkuun loppupuoliskolta heinäkuun alkupuolelle.Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. s. 404–406
Suomessa lapinsiilikäs on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT)Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen (2010) Perhoset: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki s. 462
Elinympäristö ja elintavat Lapinsiilikkään tyypillinen ympäristö on tunturiseudulla sijaitseva kostea notko tai suo. Perhosen elinpaikoilla kasvaa tavallisesti vaivaiskoivua sekä hillaa ja muita esiintymispaikan tyypillisiä perhoslajeja ovat suokeltaperhonen, suohopeatäplä sekä tunturisiilikäs. Aikuiset perhoset ovat päiväaktiivisia. Ne lentävät vain aurinkoisina päivinä ja vain lämpimimpien tuntien aikana. Lento tapahtuu nopeasti, lähellä maanpintaa ja muutamia kymmeniä metrejä kerrallaan. Naaraita tavataan koiraita useammin. Aikuinen perhonen ei nauti ravintoa.
Naaras munii noin 150–200 munaa. Toukkakehitys kestää kaksi vuotta. Ensimmäisen kerran laji talvehtii pienenä toukkana ja toisen täysikasvuisena toukkana. Toukat ovat aktiivisia ympäri vuorokauden ja toisen talven jälkeen täysikasvuiset toukat lähtevät etsimään koteloitumispaikkaa jo varhain keväällä. Koteloituminen tapahtuu maanpinnalle, silkkisen kotelokopan sisään. Kotelovaihe kestää kolmesta neljään viikkoa.
Ravintokasvi Toukka on polyfagi, mutta elää erityisesti vaivaiskoivulla (Betula nana), hillalla (Rubus chamaemorus) sekä juolukalla (Vaccinium uliginosum).
Lähteet
Luokka:Siilikkäät