Kroatian maantiede on vaihtelevaa, sillä suhteellisen pieneen maahan mahtuu niin välimerellistä rannikkoa, viljavia tasankoja kuin karua vuoristoakin. Euroopassa sijaitsevan valtion pinta-ala on 56 594 neliökilometriä, ja sen puolikuuta tai hevosenkenkää muistuttavan muodon vuoksi maalla on useita naapureita: Slovenia, Unkari, Serbia, Montenegro ja Bosnia ja Hertsegovina sekä Adrianmeren takana Italia. Väestö on keskittynyt Karpaattien altaan alueelle ja rannikolle, kun taas keskivuoristo on harvaan asuttua. Selvästi suurin kaupunki on pääkaupunki Zagreb.
Fyysisesti maa jakautuu kolmeen osaan: kallioiseen rannikkokaistaleeseen, pohjoisen ja koillisen Karpaattien altaan tasankoihin sekä näiden väliin jäävään metsäiseen vuoristoon. Vuoristo kuuluu Dinaarisiin Alppeihin, ja siellä sijaitsee maan korkein kohta, 1 831 metriä korkea Dinara. Alue tunnetaan karstimaastostaan, jonne vesi on uurtanut syviä luolastoja. Rannikkoa reunustaa matala Adrianmeri ja kaikkiaan 718 saarta, joista suurimmat ovat Krk ja Cres. Pisimmät joet ovat Sava ja Drava, ja suurin osa maasta kuuluu Mustanmeren valuma-alueeseen.
Ilmasto on pohjoisessa ja idässä mantereinen ja rannikolla välimerellinen. Talvisin pohjoisessa puhaltaa kylmä bora, ja kesäisin rannikkoa viilentää merituuli maestral. Kroatian luonto on eurooppalaisittain poikkeuksellisen lajirikas, ja noin 44 prosenttia maasta on metsän peitossa. Vuoristoissa elävät yhä kaikki kolme Euroopan suurta petoa, karhu, susi ja ilves. Maassa on kahdeksan kansallispuistoa, joista vanhin, Plitvicen järvien kansallispuisto, kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Luontoa uhkaavat erityisesti matkailun paine, saasteet ja haitalliset vieraslajit.
Fyysinen maantiede Pinnanmuodot thumb|left|Kroatian topografinen kartta thumb|left|Vesiputous Plitvicen kansallispuistossa. thumb|left|Prvićin saari Krkin edustalla. Kroatian maasto on vaihtelevaa, ja sen voi karkeasti jakaa kolmeen osaan: etelän kivikkoiseen rannikkokaistaleeseen, jossa sijaitsee satoja hajallaan olevia kallioisia saarta, pohjoisen ja koillisen sisämaan tasankoon, joka on osa viljavaa Karpaattien allasta, ja rannikon ja alangon väliin jäävään tiheämetsäiseen vuoristoon.
Noin 53 prosenttia alueesta on alankoa, ja suurimmat alankoalueet ovat Karpaattien altaan alueella. Pinta-alasta 26 prosenttia on 200–500 metrin korkeudessa ja loput 21 prosenttia yli 500 metrin korkeudessa. Karpaattien altaalla maasto vaihtelee Savan, Dravan ja Tonavan alluviaalitasangoista Baranyan ja Syrmian tasankoihin. Sava- ja Dravajokien tasankoa erottavat toisistaan Julisten Alppien jatkeen muodostava Hrvatsko zagorje.
Karpaattien altaan länsi- ja eteläpuolella on Kroatian keskeinen vuoristovyöhyke, joka kuuluu Dinaarisiin Alppeihin. Siellä on myös Kroatian korkein vuori, 1 831 metriä korkea Dinara. Karpaattien altaan reunamilla on kukkulainen siirtymävyöhyke, jossa on Pokupljen ja Kordunin kalkkikivitasangot. Vuoristoalueisiin kuuluvat muun muassa Gorski kotar ja Lika. Kroatian vuoristoalueet ovat tunnettuja karstimaastaan, jossa vesi on tehnyt monenlaisia maanalaisia muodostelmia kalkkikivestä ja dolomiitistä muodostuneeseen kiviperään. Kroatiasta on löydetty noin 50 yli 250 metriä syvää luolaa. Lukina jama on peräti 1 431 metriä syvä. Karstimaassa on myös esimerkiksi doliineja ja muita pintamuodostumia.
Kroatian rannikkokaistaleeseen kuuluu pohjoisessa Istrian niemimaa, josta se jatkuu Dalmatian rannikkoa pitkin Kotorinlahdelle saakka. Leveimmillään tasanko on Ravni kotarissa, missä on flyssivyöhyke, Kaštelin keskiosissa ja Neretvan suistolla.
Meri Adrianmeri on matala meri, ja sen keskisyvyys on 173 metriä. Kroatian rantaviiva ilman saaria on 1 777 kilometriä ja saarten kanssa 5 835 kilometriä. Kroatian saaret ovat usein pitkulaisia, ja niissä on pieniä lahtia ja poukamia, minkä takia rantaviiva saarten kanssa on huomattavasti pidempi kuin ilman saaria. Saaria rannikolla on kaikkiaan 718, ja niistä suurin osa on muodostunut kalkkikivestä. Ulkosaariston Jabuka ja Brusnik ovat vulkaanisia. Asuttuja saaria on noin 50, ja suurimmat ovat Krk ja Cres, joiden pinta-ala on 405,8 neliökilometriä. Yli 200 neliökilometrin suuruisia saaria ovat lisäksi Brač, Hvar, Pag ja Korčula.
Meren lämpötila on kesäkuukausina 22–27 astetta, ja talvella lämpötila on rannikolla matalimmillaan noin seitsemässä asteessa. Adrianmeren eteläosissa suolaisuus on 38 ‰, mikä on korkeampi kuin maailman merissä keskimäärin. Pohjoiseen mentäessä suolapitoisuus pienenee. Vuorovesi on puolestaan korkeampi pohjoisessa, jossa se voi olla jopa 0,8 metriä. Merivirrat virtaavat Albaniasta ylös Kroatian rannikkoa pitkin luoteeseen.
Vesistöt thumb|Neretvan suiston aluetta. Kroatiassa on 26 jokea, jotka virtaavat yli 50 kilometrin matkan valtion alueella. Noin 62 prosenttia maan pinta-alasta kuuluu Mustanmeren valuma-alueeseen ja loput 38 prosenttia Adrianmeren valuma-alueeseen.
Kroatian pisimmät joet ovat 562 kilometriä pitkä Sava ja 505 kilometriä pitkä Drava. Kupa on pisin joki, joka virtaa kokonaan Kroatian alueella. Savan lähde on Sloveniassa, ja Kroatian puolella se virtaa Zagrebin halki. Sen jälkeen se muodostaa osan Bosnia ja Hertsegovinan vastaisesta rajasta. Myös Drava virtaa Kroatiaan Sloveniasta, ja se muodostaa suuren osan Unkarin rajasta. Se laskee Tonavaan, joka muodostaa suurimman osan Kroatian ja Serbiaan kuuluvan Vojvodinan alueen rajasta. Savajoen sivujokia ovat muun muassa Kupa, joka virtaa Slovenian vastaisella rajalla, ja Una, joka meanderoi Bosnia ja Hertsegovinan rajalla.
Adrianmeren puolella joet ovat pääosin lyhyitä ja virtaavat pitkin jyrkkiä rinteitä. Dalmatian merkittäviä jokia ovat Adrianmereen laskevat Krka ja Cetina. Kummassakin joessa on vesivoimapotentiaalia. Suurin joki on kuitenkin Neretva, josta vain 20 kilometriä on Kroatian puolella. Karstimaassa on myös monia maanpinnan alla virtaavia jokia, kuten Lika ja Gacka.
Kroatiassa on järviä ympäri valtiota, mutta niistä suurin osa on varsin pieniä. Maan suurin järvi on 30,7 neliökilometrin laajuinen Vranajärvi. Plitvicen järvialue Likassa on puolestaan kansainvälisesti tunnettu. Kroatiassa on myös monia tekojärviä. Niistä suurin on Dravajoen Dubravajärvi, jonka pinta-ala on 17,1 neliökilometriä.
Kulttuurimaantiede thumb|Kroatian pääkaupungin Zagrebin vanhaa kaupunkia. Kroatian pinta-ala on 56 594 neliökilometriä. Kroatian erikoisen, puolikuuta tai hevosenkenkää muistuttavan muodon vuoksi sillä on monta naapurivaltiota: Slovenia, Unkari, Serbia, Montenegro, Bosnia ja Hertsegovina sekä Adrianmeren vastakkaisella puolella Italia. Bosnia-Hertsegovinan lyhyt 20 kilometrin pituinen rantakaistale jakaa Kroatian manneralueen kahteen toisistaan erillään olevaan alueeseen niin, että Dubrovnik lähiympäristöineen on enklaavina erillään muusta Kroatiasta.
Kroatian väestöstä vuoden 2018 tietojen mukaan 56,9 prosenttia asui kaupungeissa. Asutus on keskittynyt Karpaattien altaan alueelle ja rannikolle. Keskivuoristossa asutus on selvästi harvempaa. Zagreb on ylivoimaisesti suurin kaupunki, ja siellä asui vuonna 2019 noin 19 prosenttia koko maan väestöstä.
Kroatia on suhteellisen homogeeninen valtio, sillä yli yhdeksän kymmenestä on kroaatteja. Serbit ovat suurin vähemmistö, vaikka Kroatian sodan jälkeen heidän osuutensa on vähentynyt. Bosniakit ovat kolmanneksi suurin ryhmä. Italialaisia asuu erityisesti Istriassa ja Rijekassa ja unkarilaisia Slavonian itäosissa ja Baranyassa. Sloveenien määrä on suurimmillaan Kroatian ja Slovenian rajan läheisyydessä, ja albaaneita muutti 1700-luvulla erityisesti Zadarin ympäristöön.
Aluejako pienoiskuva|Kroatian aluejako Kroatia jaetaan yhteensä 21 piirikuntaan eli županiin. Piirikuntien kroaatinkieliset nimet ovat muotoa Zagrebačka županija (Zagrebilainen piirikunta). Kroatian piirikunnat ovat:
Zagrebin piirikunta Zagrebačka županija Krapina-Zagorje Krapinsko-zagorska županija Sisak-Moslavina Sisačko-moslavačka županija Karlovac Karlovačka županija Varaždin Varaždinska županija Koprivnica-Križevci Koprivničko-križevačka županija Bjelovar-Bilogora Bjelovarsko-bilogorska županija Primorje-Gorski Kotar Primorsko-goranska županija Lika-Senj Ličko-senjska županija Virovitica-Podravina Virovitičko-podravska županija Požega-Slavonia Požeško-slavonska županija Brod-Posavina Brodsko-posavska županija Zadar Zadarska županija Osijek-Baranja Osječko-baranjska županija Šibenik-Knin Šibensko-kninska županija Vukovar-Syrmia Vukovarsko-srijemska županija Split-Dalmatia Splitsko-dalmatinska županija Istria Istarska županija Dubrovnik-Neretva Dubrovačko-neretvanska županija Međimurje Međimurska županija Zagreb (kaupunki on myös piirikunta)
Ilmasto Kroatian ilmasto vaihtelee alueittain, mutta pääosin ilmasto on lauhkeaa. Pohjoisessa ja idässä vallitsee mantereinen ilmasto, jonka takia talvet ovat kylmiä ja kesät lämpimiä. Rannikolla vallitsee välimerenilmasto. Suurin osa sateista ajoittuu talveen, mutta kesällä esiintyy ukkoskuuroja.Country Guide Croatia BBC Weather
Rannikon lämpötilat ovat korkeimmat, ja vuoden keskilämpötila vaihtelee 12 asteen ja 17 asteen välillä. Etelässä lämpötilat ovat pohjoisosia korkeammat. Karpaattien altaalla vuoden keskilämpötila on 10–12 astetta, mutta korkeammalla keskilämpötila on jo alle 10 astetta. Korkeimmilla huipuilla keskilämpötila on enää 2–4 astetta. Adrianmeren rannikolla lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on yli 22 astetta, kun taas vuoristoissa kylmimmän kuukauden keskilämpötila on alle −3 astetta.Statistical Yearbook of the Republic of Croatia, s. 42.
Vuotuinen sadanta on ulkosaaristossa alle 700 millimetriä ja Gorski kotarin vuoristossa jopa 3 500 millimetriä. Sisämaan tasangoilla sadanta vaihtelee 700 millimetristä 1 000 millimetriin. Vesisateita tulee ympäri vuoden, mutta erityisesti Karpaattien altaalla enimmät sateet sijoittuvat kasvukauteen. Adrianmeren keskisellä ja eteläisellä rannikolla sadanta sopii välimerenilmastoon eli kesät ovat kuivia ja sateet tulevat talvella.
Varsinkin Kroatian pohjoisosissa puhaltaa talvisaikaan joinakin päivinä vuorilta kylmä, puuskainen valumatuuli bora. Kesäpuolella korkeapaineissa vallitsee merituuli-ilmiön aikaansaama vuorokausivaihtelu: yöllä tuulee maista merelle, päivällä mereltä maihin. Mereltä puhaltava tuuli alkaa klo 10–11, ja se on voimakkaimmillaan klo 14–15 iltapäivällä. Yöksi tuuli heikkenee. Iltapäivän merituulta kutsutaan joskus nimellä ”maestral”. Merituulen vilvoittava vaikutus on ollut niin merkittävä, että Dalmatian vanhojen kaupunkien kadut on suunniteltu niin että maestral pääsee puhaltamaan niitä pitkin.
pienoiskuva|Kroatia satelliittikuvassa syyskuussa 2003.
Luonto ja luonnonsuojelu Kasvillisuus ja elinympäristöt thumb|Vuoristometsää Risnjakin kansallispuistossa thumb|Lonjsko poljen tulvatasankoa Savajoen varrella Kroatian luonto on eurooppalaisittain monipuolinen, ja kasvilajien määrä on siellä Slovenian ja Albanian jälkeen Euroopan kolmanneksi suurin pinta-alaan nähden. Tähän on vaikuttanut useita tekijöitä. Valtio sijaitsee välimerellisen ja mantereisen ilmaston siirtymävyöhykkeellä, ja alue pysyi jäättömänä viime jääkauden aikana, joten monet lajit säilyivät siellä. Kroatiassa on neljä Euroopan yhdeksästä biomaantieteellisestä alueesta. Siellä vaikuttavat välimerellinen, mantereinen, vuoristoinen sekä Karpaattien altaan eliömaantieteelliset alueet.
Mantereinen eliömaantieteellinen alue käsittää lähes 55 prosenttia Kroatiasta Kupa-, Sava-, Drava- ja Tonavajokien välisellä alueella. Metsät peittivät sitä aikanaan, mutta ne on kaadettu kaupunki- ja maaseutumaisemien tieltä. Tammea ja etelänsaarnia kasvavia rantametsiä on kuitenkin edelleen Savan varrella ja pajuja ja poppeleita kasvavia galleriametsiä Dravan varrella.Radović, s. 200–201.