Kirjokorte (Equisetum variegatum) on pohjoisella pallonpuoliskolla tavattava yhtäläisitiöinen kortekasvi. Suomessa laji on tavanomainen Lapissa, mutta rauhoitettu Ahvenanmaalla.Ålands flora, s. 89.
Ulkonäkö ja koko thumb|vasen|Kirjokortteen latvatuppi ja itiöpesäke, alla tuppia.
Kirjokorte kasvaa 10–30 senttimetriä korkeaksi. Kasvin maavarsisto leviää laajalle. Siitä nousevat, ryhmissä kasvavat suorat varret ovat nivelikkäitä, jäykkiä ja kohenevatyvisiä. Varret ovat halkaisijaltaan 1–2,5 mm paksuja ja niiden keskiontelo on pieni. Keskiontelon ympärillä on sivuonteloita. Varressa on harjuja ja syviä uurteita 6–8 kappaletta, ja lisäksi harjujen selässä on matala mutta selvä uurre. Lehdet ovat yhdyskasvuisia ja kasvavat vähäisinä kiehkuroina muodostaen varren ympärille hammasreunaisia tuppia. Tupet ovat ainakin yläosasta mustia ja 6–8 hampaisia. Hampaat ovat pysyviä, äimäkärkisiä, lyhyehköjä ja helposti katkeavia. Käpymäinen itiötähkä sijaitsee lähes latvatupen sisällä. Itiöpesäkkeet ovat perällisten, kuusikulmaisten kilpien alapinnalla. Kirjokortteen itiöt kehittyvät Suomessa heinä-syyskuussa. Kasvin vihreä alkeisvarsikko on kaksikotinen, liuskainen ja maanpäällinen.Retkeilykasvio 1998, s. 41–42.
Kirjokorte voi risteytyä kangaskortteen (E. hyemale) kanssa. Risteymää kutsutaan nimellä kuusamonkorte (E. hyemale × variegatum).Retkeilykasvio 1998, s. 41. Risteymän tupet ovat pitkiä ja mustia.Den virtuella floran: Smalfräken Viitattu 21.3.2011.
Levinneisyys Kirjokortetta tavataan laajalla alueella pohjoisella pallonpuoliskolla. Euroopassa lajia kasvaa erityisesti Keski- ja Pohjois-Euroopan vuoristoseuduilla mutta paikoitellen myös alavimmilla alueilla. Runsaimmillaan laji on Alpeilla, Karpaateilla, Skotlannissa, Irlannissa, Skandeilla ja Islannissa. Levinneisyysalue jatkuu katkonaisena Uralille ja edelleen Siperiaan, Alaskaan, Kanadaan, Yhdysvaltojen pohjoisosiin ja Grönlantiin. Suomessa kirjokorte on yleisimmillään Pohjois-Lapissa erityisesti Enontekiöllä Käsivarren alueella, Utsjoella ja Inarissa. Myös muualla Lapissa laji on paikoitellen yleinen. Kainuussa se on satunnainen. Lisäksi kirjokortetta tavataan muutamin paikoin Savossa, Kaakkois- ja Etelä-Suomessa sekä Ahvenanmaalla.Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2010: Kirjokortteen levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 12.9.2011.
Elinympäristö Kirjokorte on pääasiassa vuoristoalueiden ja tundran laji. Suomessa se kasvaa purojen ja jokien sorarannoilla, ohutturpeisilla, lettomaisilla soilla, lähteiköillä, tihkupinnoilla, kosteilla niityillä, sorakuopissa ja kalkkilouhoksilla. Laji on kalkinsuosija.
Lähteet Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2022: Kirjokortteen levinneisyys Suomessa Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Kirjokorte (Equisetum variegatum) ITIS: Equisetum variegatum United States Department of Agriculture (USDA): Equisetum variegatum
Luokka:Kortteet