Space Oddity on brittimuusikko David Bowien kirjoittama ja esittämä musiikkikappale, joka ilmestyi heinäkuussa 1969 singlenä ja myöhemmin samana vuonna hänen toisella albumillaan David Bowie (tunnettu myös nimellä Space Oddity). Laulu kertoo kuvitteellisesta astronautista, majuri Tomista (), jonka yhteys maahan katkeaa, ja hän ajelehtii avaruudessa odottaen kuolemaansa. Musiikillisesti kappaletta on kuvattu muun muassa folkpopiksi.
Kappale on Bowien suosituimpia ja joidenkin mielestä myös merkittävin. Se nousi vuonna 1969 Britannian singlelistalla viidenneksi ja oli Bowien ensimmäinen menestyskappale. Single on julkaistu uudelleen useita kertoja, ja se on ollut hitti moneen otteeseen. Yhdysvalloissa ”Space Oddity” saavutti listamenestystä vasta vuonna 1973, jolloin se ylsi sijalle 15. Vuonna 1975 kappaleesta muodostui listaykkönen Britanniassa, missä se on hänen myydyin singlensä. Ajan myötä kappaleesta tuli Bowien eräänlainen tunnuslaulu, joka sijoitetaan usein hänen kokoelmalevyjensä ensimmäiseksi raidaksi.
”Space Oddity” oli ensimmäinen Bowien monista avaruusteemaisista kappaleista. Sen päähahmosta, majuri Tomista, kertovat myös hänen myöhemmät levytyksensä ”Ashes to Ashes” ja ”Hallo Spaceboy”. ”Space Odditysta” on tehty paljon cover-versioita, ja vuonna 2013 huomiota herätti astronautti Chris Hadfieldin avaruudessa kuvattu musiikkivideo. Suomeksi kappaleen levytti vuonna 1973 Arto Sotavalta nimellä ”Kapteeni Tom”.
Tausta
Bowie oli julkaissut ennen ”Space Odditya” yhdeksän singleä, joista yksikään ei ollut saavuttanut listamenestystä.Immonen 2016, s. 48–50, 55. Hänen vuonna 1967 ilmestyneeseen esikoisalbumiinsa oli suhtauduttu lehdistössä pääasiassa myönteisesti, mutta senkin myyntimäärä jäi pieneksi.Immonen 2016, s. 51. Vuonna 1968 hän joutui heikon taloustilanteensa vuoksi toisinaan työskentelemään valokopioijana.Buckley 2005, s. 75. Bowie kommentoi myöhemmin heikkoa menestystään myös onneksi, sillä ilman sitä häneltä olisi voinut jäädä saamatta paljon vaikutteita.Buckley 2005, s. 77.
Yhdysvaltalainen Simon & Garfunkel -duo julkaisi huhtikuussa 1968 albumin Bookends, joka vaikutti merkittävästi Bowien uuteen tyyliin lauluntekijänä. Kaksikon innoittamana hän myös esiintyi ja teki demoäänityksiä yhdessä ystävänsä John Hutchinsonin kanssa.Immonen 2016, s. 68.
Työstö
Laulun synty
”Space Oddity” sai vaikutteita muun muassa Stanley Kubrickin vuonna 1968 ilmestyneestä elokuvasta 2001: Avaruusseikkailu, joka teki Bowieen suuren vaikutuksen. Kappaleen nimi on eräänlainen muunnos filmin englanninkielisestä nimestä Space Odyssey. Aihe oli ajankohtainen myös ensimmäisen kuulennon vuoksi.Immonen 2005, s. 27. Kappaleen tekemiseen innoitti lisäksi Bowien ero tyttöystävästään Hermione Farthingalesta.Spitz 2016, s. 151. Bowien on väitetty kirjoittaneen kappaleen Farthingalen kanssa käydyn riidan jälkeen, minkä Farthingale on kiistänyt todeten, että kappale syntyi heidän eronsa aiheuttaman surun ja pohdiskelun myötä. Bowieta viehättivät avaruustutkimuksen aiheuttamat ongelmat perheen läheisyyden ja yhtenäisyyden suhteen, sillä hän oli vastikään eronnut ja saanut lapsuudessaan osakseen tavallista vähemmän turvaa ja huomiota.Spitz 2016, s. 153. ”Space Oddity” on myös sanaleikki sanasta ”odd ditty” ().Critchley 2018, s. 63–64.
pienois|Stylofoni Ensimmäisen kerran kappale äänitettiin helmikuussa 1969 Bowien makuuhuoneessa Chelsean Clareville Grovessa Lontoossa. Bowie esitti sen Simon & Garfunkel -tyylisenä duettona John Hutchinsonin kanssa.Buckley 2005, s. 82. He nauhoittivat kappaleesta ainakin kaksi demoa. He esittivät kappaleen myös The Marquee -klubilla, ja lopun huipennuksessa Bowie soitti Marc Bolanilta saamaansa pientä elektronista kosketinsoitinta, stylofonia.Spitz 2016, s. 154.
Bowien tuttava Calvin Mark Lee oli saanut työpaikan Mercury Recordsilta, ja hän onnistui hankkimaan Bowielle sieltä uuden levytyssopimuksen, joka sisälsi kaksi albumia. Sopimusta edesauttoi ”Space Oddity”. Lee oli lähettänyt Mercurylle siitä nauhoitetut demot, ja levy-yhtiö piti kappaletta vahvana. Mercuryn äänitteitä jakeli Philips Records, joka lopulta osti Mercuryn vuonna 1969.
Nauhoitus
Kappaleen ensimmäinen studioversio äänitettiin 2. helmikuuta 1969 Morgan-studioilla Lontoossa. Nauhoitus tehtiin Bowien Love You till Tuesday -promootiofilmiä varten. Levytyksessä soittivat Bowien lisäksi John Hutchinson (laulu, kitara), Dave Clague (bassokitara), Tat Meager (rummut) ja Colin Wood (Hammond-urut ja mellotron). Hutchinson lauloi valvomon osuudet, ja Bowie tulkitsi valvomon vuorosanat sekä soitti okariinasoolon. Jonathan Westonin tuottama ensimmäinen versio oli myöhempää ja tunnetumpaa levytystä nopeampi, ja se julkaistiin myöhemmin promofilmin soundtrackillä.
Kappaleesta nauhoitettiin uusi versio 20. kesäkuuta 1969 Lontoon Trident-studioilla, missä Bowie teki lähes kaikki 1970-luvun alun levytyksensä.Spitz 2016, s. 156. Sovituksen tekivät Bowie ja Paul Buckmaster. Äänityksessä käytetyt sessiomuusikot olivat Rick Wakeman (mellotron), Junior’s Eyes -yhtyeen Mick Wayne (kitara), Herbie Flowers (bassokitara) sekä Pentangle-yhtyeen rumpali Terry Cox. Bowie soittaa ensimmäisen säkeistön taustalla stylofonia. Rick Wakeman on myöhemmin kertonut, että ”Space Oddityn” levytys oli hänen uransa harvoja äänityssessioita, jonka aikana hän tunsi tekeillä olevan jotain suurempaa.Trynka 2014, s. 97. Kappaleessa on lisäksi useita nimettömiksi jääneitä sessiomuusikoita. He soittavat kahdeksaa viulua, kahta alttoviulua, kahta selloa, kahta jousibassoa ja kahta huilua.
pienois|pysty|Trident Studiosin rakennus Lontoon Sohossa vuonna 2018. Kappaleen tuotti Decca Recordsin äänittäjä Gus Dudgeon, joka oli työskennellyt Bowien kolmella Deram Recordsin julkaisemalla singlellä. Dudgeon otti pestin vastaan sen jälkeen, kun siitä olivat ensin kieltäytyneet George Martin sekä Tony Visconti, joka piti ”Space Odditya” pelkkänä rahastuksena samanvuotisen kuulennon kustannuksella. Viscontin mielestä kappaleella ei ollut mitään tekemistä Bowien vakavan folkrockin ja taiteellisten projektien kanssa.Buckley 2005, s. 82–83. Visconti katui päätöstään myöhemmin ja sanoi olleensa idealistinen hippi.
Dudgeon valmistautui äänityksiin huolellisesti ja suunnitteli kappaleen sovituksen tarkkaan.Buckley 2005, s. 83. Hän on kertonut tietäneensä täsmälleen, millainen saundi levylle haluttaisiin.
Levytykseen liittyi myös sattumia. Mick Wayne oli soittanut ottonsa loppuun ja viritti Gibson ES-335 -kitaransa E-kieltä. Dudgeon piti äänestä, joka syntyi kielen vääntymisestä yhdessä kaiun kanssa ja pyysi Waynea toistamaan sen seuraavassa otossa.
Yhteistyö Dudgeonin kanssa sujui hyvin, mutta Bowie pyysi jälleen Tony Viscontin tuottamaan seuraavan albuminsa. Myöhemmin Bowie pyysi ratkaisuaan Dudgeonilta julkisesti anteeksi. Sopimuksellisista epäselvyyksistä johtuen Dudgeonille ei maksettu kappaleesta koskaan rojalteja. Dudgeonin mukaan asiasta käytiin myös oikeusjuttu, jonka hän hävisi.Buckley 2005, s. 86–87.
Tyyli
Sävellys
”Space Oddity” on akustisen kitaran hallitsema folkpop-kappale, johon Bowien soittama stylofoni tuo science fiction -tunnelmaa.Immonen 2005, s. 29. Merkittävä ero ajan muihin poplauluihin on siinä, ettei kappaleessa ole lainkaan kertosäkeistöä. Nicholas Pegg vertaa kappaletta The Complete David Bowie -kirjassaan Bee Geesin 1960-luvun tuotantoon. Rate Your Music -sivustolla kappaleen genreiksi luetellaan psykedeelinen pop, progressiivinen pop, taidepop, kamaripop, folkrock ja space rock.
Kappale alkaa Fmaj7- ja E-molli-sointujen vuorottelulla, minkä jälkeen se asettuu sävellajiin C-duuri. Juurisointuja korostaa Bowien soittama stylofoni. Kappaletta käytettiin siksi myöhemmin stylofonia markkinoivissa mainoksissa. Kappaleessa on kaksi ylöspäin liukuvaa glissandoa. Niistä ensimmäinen kuullaan alkupuolella avaruusaluksen lähtiessä ilmaan ja toinen aivan lopussa. ”For here am I sitting in a tin can” -säkeen soinnut Bowie otti Simon & Garfunkelin kappaleesta ”Old Friends”.
Sanoitus
Laulu kertoo kuvitteellisen astronautin, majuri Tomin (), matkaanlähdöstä. Hän muuttuu tiedotusvälineissä kauppatavaraksi, ja toimittajat tiedustelevat hänen suosikkijoukkuettaan (”The papers want to know whose shirt you wear”). Yhteys maahan katkeaa, jolloin majuri Tom jää avaruuteen ajelehtimaan ja odottamaan vääjäämätöntä kuolemaansa.Immonen 2016, s. 73. Sen sijaan, että hän olisi riemuissaan maasta lähdöstä ja yhden ihmisen olemisen määrittävän rajan ylittämisestä, hän vajoaakin melankoliseen toimettomuuteen.
Sanoituksen teemoja ovat epävakaus, vieraantuneisuus ja hallinnan puute, jotka yleistyivät Bowien teksteissä 1970-luvulta lähtien. Toimittaja Julian Marszalekin mukaan ”Space Oddity” sisältää Bowien 1970-luvun sanoituksille oleellisimmat piirteet: levottomuuden tunteen (”Your circuit’s dead / there’s something wrong”), maallisen tyytymättömyyden (”The papers want to know whose shirt you wear”) ja valtavirrasta vieraantumisen (”Sitting in my tin can far above the world”). Elokuvan 2001: Avaruusseikkailu vaikutteet näkyvät loppuhuipennuksesta välittyvän eristäytyneisyyden ja avuttomuuden tunteen kuvauksena. Kappaleessa sivutaan myös tähteyden varjopuolia (”The papers want to know whose shirts you wear”), joita kuultiin myöhemmin esimerkiksi kappaleissa ”Life on Mars?” ja ”Fame”. Tähti-sanaa käytetään kaksoismerkityksenä julkisuuden henkilölle ja taivaankappaleelle, kuten Bowien vuoden 1972 albumilla The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars. ”Space Oddity” oli myös ensimmäinen merkki Bowien kiinnostuksesta ulkoavaruutta kohtaan. Sen julkaisun aikoihin hän harrasti hetken aikaa jopa ufojen etsimistä. Avaruusteemaisia kappaleita Bowie levytti myöhemminkin paljon. Myös kuoleman käsittely on Bowielle tyypillistä.Critchley 2018, s. 174. Majuri Tomin nimen taustaa Bowie ei koskaan avannut. Erään teorian mukaan siihen antoi innoituksensa music hall -esiintyjä Tom Major, jonka mainoksia Bowie näki lapsuusmaisemissaan Lontoon Bromleyssa.
Bowie-elämäkerturi David Buckley on analysoinut sanoitusta. Tieteistarinaksi kappale on hänen mielestään lapsenomainen, sillä laulussa puhutaan raketin sijaan avaruuslaivasta ja majuri Tomia kutsutaan etunimellä. Lopputuloksena majuri Tom onkin sätkynukke, pelkkä avaruuteen alumiinilla päällystetyllä vessapaperirullaraketilla ammuttu leikkikalu, joka lentää lastenhuoneen katonrajassa avaruuden sijaan. Buckleyn mukaan teksti on myös vertauskuva huumausaineille. Kappaleessa kuultavaa lähtölaskentaa hän kuvaa heroiinipiikin ottamisen ja sen vaikutuksen alkamisen väliseksi ajaksi. Lisäksi Buckley nostaa esiin kulttuurikommentaattori Terence McKennan kirjoituksen, jonka mukaan heroiinia käyttävät esimerkiksi luovuttaneet ja varmuudella kuolevat henkilöt. Buckleyn mielestä heroiini toimi siksi erinomaisena kielikuvana hylätylle ja avaruudessa ajelehtivalle astronautille. Bowie itse oli kokeillut heroiinia vuonna 1968.Buckley 2005, s. 88–89. Mahdollisina huumeviittauksina on pidetty myös majuri Tomin tyyneyden tunnetta sekä säettä “I’m floating in the most peculiar way” ().
Julkaisu ja vastaanotto
Alkuperäinen julkaisu
pienois|pysty|Singlen brittiläisen painoksen vinyylietiketti.