Sinn Féin ("Me itse" iiriksi) on Irlannin tasavallassa ja Pohjois-Irlannissa toimiva vasemmistopuolue, jota on historiallisesti pidetty terroristijärjestö IRA:n poliittisena siipenä. Puolue ajaa yhtenäistä Irlantia. Sen puheenjohtaja on ollut vuodesta 2018 Mary Lou McDonald. Puolue on ollut merkittävä Pohjois-Irlannissa ja pieni Irlannin tasavallassa, jossa sen kannatus kuitenkin nousi helmikuun 2020 vaalien edellä. Sinn Féin sai vaaleissa 24,5 prosenttia ensisijaisista äänistä eli enemmän kuin mikään muu puolue. Kannatus nousi yli kymmenellä prosenttiyksiköllä edellisiin vaaleihin (2016) verrattuna.

Euroopan parlamentissa puolueen edustajat toimivat GUE/NGL-parlamenttiryhmässä.

Historia Arthur Griffith perusti Sinn Féinin vuonna 1905 ajamaan Irlannin itsenäisyyttä. Vuonna 1917 se muodostui useita suuntauksia kokoavaksi voimaksi, kokoomuspuolueeksi tai sateenvarjo-organisaatioksi. Se saavutti vaalivoittoja vaalipiireissään 1917 ja 1918 ja siten haastoi Irlannin parlamentaarisen puolueen.

Joulukuun 1918 parlamenttivaaleissa Irlannin parlamentaarinen puolue menetti 62 paikkaa ja sai enää vain kuusi paikkaa, kun taas Sinn Féin sai 76 paikkaa. Unionistien paikkaluku nousi 18:sta 26:een.

Joulukuun 1918 parlamenttivaalien tulokset Puolue Paikat  Äänet Paikat Paikkaosuus Äänet Ääniosuus Sinn Féin 73 69,5   476 087 46,9 Irlannin unionistipuolue 22 20,9   257 314 25,3 Irlannin parlamentaarinen puolue 6 5,7   220 837 21,7 Työväenpuolueen unionistit 3 2,8   30 304 3,0 Belfastin työväenpuolue — — 12 164 1,2 Riippumattomat unionistit 1 0,95 9 531 0,9 Riippumattomat kansallismieliset — — 8 183 0,8 Riippumattomat työväenpuoluelaiset — — 659 0,1 Riippumattomat — — 436 0,0 Yhteensä 105 100,0   615 515 100,0

Unionistit olivat sopineet, että he eivät vastustaisi Irlannin itsehallintoon (Home rule) siirtymistä muutoin kuin Ulsterin kuudessa kaikkein protestanttisimmassa maakunnassa.

Sinn Féinin Britannian alahuoneeseen valitut edustajat eivät ottaneet vastaan kansanedustajanpaikkojaan, vaan muodostivat tammikuussa 1919 Dublinissa Dáil Éireann -nimisen kansalliskokouksen, joka julistautui Irlannin hallitukseksi. Samana päivänä irlantilaisvapaaehtoiset hyökkäsivät aseistamattoman poliisin kimppuun Soloheadbegissa Tipperaryssa, minkä katsotaan olleen alku Irlannin vapaussodalle. Maaseudulle vetäytyneet irlantilaisvapaaehtoiset alkoivat kutsua itseään Irlannin tasavaltalaisarmeijaksi eli IRA:ksi vuonna 1920. Joulukuussa 1920 Britannian parlamentti hyväksyi jo ennen ensimmäistä maailmansotaa valmistellun Irlannin itsehallintolain, jonka mukaan kuusi protestanttisinta maakuntaa Pohjois-Irlannissa jäi unioniin ja muu Irlanti sai itsehallinnon. Keväällä 1921 Pohjois-Irlannissa pidettiin vaalit, joissa unionistit saivat 40 paikkaa, maltilliset kansallismieliset kuusi ja Sinn Féin myös kuusi paikkaa.

Itsehallintosopimus ja Sinn Féinin jakautuminen Dáil Éireann ja Britannian hallitus sopivat 6. joulukuuta 1921, että Irlannin 26 kreivikuntaa muuttuvat Brittiläiseen kansainyhteisöön kuuluvaksi dominioksi, joka nimettiin Irlannin vapaavaltioksi. Pohjois-Irlannissa sijaitsevat loput kuusi kreivikuntaa taas jäivät osaksi Yhdistynyttä kuningaskuntaa.

IRA:sta ja Sinn Féinistä erosivat sopimusta tukeneet puoliskot ja erimielisyydet sopimuksen allekirjoittamisesta johtivat Irlannin sisällissotaan. Sodassa taistelivat sopimusta tukeva ja sitä vastustava puoli, joista ensimmäinen lopulta voitti. Sopimuksen tukijoiden ryhmä muotoutui sodan jälkeen Fine Gael-puolueeksi ja vastustajien puoli Fianna Fáiliksi.

Irlannin tasavalta Hajoamisensa jälkeen Irlannin tasavallan Sinn Féin katosi poliittisesta valtavirrasta ja IRA:n jäsenet ryhmittyivät nimen taakse. Puolue osallistui jälleen vuonna 1957 parlamenttivaaleihin, muttei ottanut paikkojaan vastaan . Nykymuotoinen Sinn Féin muodostettiin vuonna 1969. Pitkänperjantain sopimukseen saakka Sinn Féin toimi selvästi IRA:n poliittisena siipenä ja äänitorvena. Vuonna 1998 Sinn Féin hyväksyi Pitkänperjantain sopimuksen, joka päätti levottomuuksien ajan Pohjois-Irlannissa enimmiltä osin ja oli keskeinen osa Pohjois-Irlannin rauhanprosessia 1990-luvulla. Vuonna 2020 parlamenttivaaleissa puolue nousi jälleen Irlannin suurimmaksi ensisijaisissa äänissä laskettuna saaden 24,5 prosentin kannatuksen.

Siirtyminen vasemmalle 1960-luvulla Sinn Féin siirtyi vasemmalle ja IRA:ssa oli marxilaisia elementtejä. Vuonna 1970 Sinn Féinistä lohkesi Työväenpuolue (aluksi "Virallinen Sinn Féin"), josta lohkesivat puolueet Irlannin tasavaltalainen sosialistipuolue 1975 ja Demokraattinen vasemmisto 1992. IRA:sta on vastaavasti irronnut useita sirpaleryhmiä.

IRA luopuu terrorismista Vuonna 2005 IRA ilmoitti luopuvansa terrorismista. Sinn Féin ei hyväksynyt IRA:sta irtautuneiden "Real IRA"- ja "Continuity IRA"-ryhmien iskuja maaliskuussa 2009.

Politiikka Sinn Féin on katsottu toimivan Irlannin tasavaltalaisarmeijan, IRA:n, parlamentaarisena siipenä ja muodostaa oman parlamenttipuolueen vaikuttaen Ison-Britannian politiikkaan Pohjois-Irlannista käsin. Sen päätoimistot sijaitsevat Dublinissa ja Belfastissa

Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneeseen valittiin vuoden 2024 vaaleissa seitsemän Sinn Féinin jäsentä: Órfhlaith Begley, Pat Cullen, John Finucane, Chris Hazzard, Dáire Hughes, Cathal Mallaghan ja Paul Maskey. Puolue ei tunnusta Yhdistyneen kuningaskunnan valtaa Pohjois-Irlannissa, minkä takia puolueen jäsenet eivät ota vastaan paikkojaan alahuoneessa.

Euroopan unionin parlamentissa on kaksi Sinn Féinin edustajaa, jotka kuuluvat istuvat parlamentin vasemmistoryhmä GUE/NGL:n riveissä.

Vuoden 2018 kansanäänestyksen alla Sinn Féin kampanjoi abortin laillistamisen puolesta. Puolue oli aiemmin vastustanut aborttia ja ehdottanut sen sijaan yksinhuoltajien tukemista.

Irlantilaisen tutkimuslaitoksen edustaja Dan O’Brian piti helmikuun 2020 vaalien alla puoluetta äärioikeistolaisena demokratian vastaisena puolueena. Hän perustelee sitä sillä, että sen toimintatavat ovat verrattavissa äärioikeistoliikkeisiin, vaikka se on vasemmalla poliittisesti. Hänen mukaansa se on yhä kiinteästi suhteessa terrorijärjestö IRA:han

Helmikuussa 2020 pidettyjen Irlannin tasavallan parlamenttivaalien tulos oli historiallinen, sillä Sinn Féin sai valeissa eniten ääniä. Keskustaoikeistolaiset Fine Gael ja Fianna Fáil ovat hallinneet Irlantia vuodesta 1922 saakka vuorotellen. Lopulta eniten paikkoja sai kuitenkin Fianna Fáil: 160-paikkaiseen parlamenttiin 38 edustajaa. Sinn Féin kasvatti paikkamääränsä 37:ään, mikä on 14 edustajaa enemmän kuin vuoden 2016 vaaleissa. Vaalivoitostaan huolimatta Sinn Féin joutui edelleen jäämään oppositioon.

Pohjois-Irlannin edustajakokousen vuoden 2022 vaaleissa Sinn Féin nousi ensi kertaa suurimmaksi puolueeksi. Kyseessä oli myös ensimmäinen kerta, kun mikään nationalistipulue voitti eniten edustajakokouksen paikkoja. Vaalien jälkeiset hallitusneuvottelut kuitenkin tulehtuivat ja uusi hallitus saatin nimitettyä vasta helmikuussa 2024. Silloin Sinn Féinin Michelle O'Neill valittiin puolueen ensimmäiseksi Pohjois-Irlannin pääministeriksi.

Puheenjohtajat Edward Martyn 1905–1908 John Sweetman 1908–1911 Arthur Griffith 1911–1917 Éamon de Valera 1917–1926 John J. O'Kelly 1926–1931 Brian O'Higgins 1931–1933 Michael O'Flanagan 1933–1935 Cathal Ó Murchadha 1935–1937 Margaret Buckley 1937–1950 Paddy McLogan 1950–1952 Tomás Ó Dubhghaill 1952–1954 Paddy McLogan 1954–1962 Tomás Mac Giolla 1962–1970 Ruairí Ó Brádaigh 1970–1983 Gerry Adams 1983–2018 Mary Lou McDonald 2018–virassa

Lähteet

Aiheesta muualla

Sinn Féinin kotisivut

Luokka:Irlannin puolueet Luokka:Sosialistiset puolueet Luokka:Nationalistiset puolueet Luokka:Pohjois-Irlannin politiikka