Räshid Hakimsan (5. huhtikuuta 1934 Tampere – 4. syyskuuta 1997 TampereIlves. Kausikirja 1997–98, s. 121. Tampereen Ilves ry 1997. Viitattu 25.12.2014.) oli suomalainen jääkiekkoilija ja erotuomari.

"Räskä" Hakimsan oli aikansa tamperelaisen yleisön suuria suosikkeja. Hakimsan edusti Ilvestä kaudet 1951–1960 ja voitti neljä Suomen-mestaruutta. Hän teki Suomen ensimmäisen keinojääradan Koulukadun avausmaalin. Pelaajanuransa päättyessä Hakimsan muodosti hyökkäysketjun yhdessä Jorma Salmen ja Raimo Kilpiön kanssa.

Hakimsan toimi kansainvälisen tason erotuomarina jääkiekkoilijauransa jälkeen, aina vuoteen 1974. Hän oli SM-sarjan aktiivisimpia tuomareita ja tuomaroi muun muassa HIFK:n historiallisen Nordiksen ottelun Töölön Vesaa vastaan vuonna 1967.

Jääkiekon ohella Hakimsan pelasi jalkapalloa TaPan riveissä ja voitti Suomen Palloliiton A-nuorten mestaruuden parhaana pelaajana. Yleisurheilussa Hakimsan saavutti SM-hopeaa nuorten 1000 metrin viestissä Pyrintöä edustaen.

Hakimsan kuului suomentataareihin. Hänen sisarensa Aliye sekä serkkunsa Hamdurrahman ja Hafize olivat lahjakkaita laulajia yhteisön keskuudessa. Räshidin isä oli taiteilija-johtaja Aisja Hakimsan (Hakimdshan, Hakimcan).

Ura

Pelaajana vasen|pienoiskuva|Räshid Hakimsan Koulukadulla.

”Räskä” Hakimsan edusti koko SM-sarjauransa Tampereen Ilvestä, jonka edustusjoukkueeseen hän nousi 17-vuotiaana. Hakimsan pelasi kausina 1951–1960 yhteensä 88 ottelua, joissa hänen tehopisteensä olivat 64 + 35 = 99 ja jäähymääränsä 33 minuuttia. Hän voitti Suomen-mestaruuden vuosina 1952, 1957, 1958 ja 1960. Kultaa tuli vuosina 1952 ja 1953 myös nuorten joukkueessa sekä vuonna 1958 Suomen Cupissa. Hakimsan pelasi kahdeksan nuorten- ja kaksi B-maaottelua. Hän osallistui Suomen ensimmäisen B-maajoukkueen otteluun Oslossa 1954.Suuri Jääkiekkoteos 1, s. 285Urheilumme kasvot, s. 365

pienoiskuva|Tamperelaisia Suomen nuorten jääkiekkomaajoukkueen edustajia 1950-luvun alussa. Vasemmalta Räshid Hakimsan, Seppo Liitsola, Aarne Honkavaara, Yrjö Hakala, Esko Niemi, Isto Virtanen.

Pelatessaan Norjaa vastaan Suomessa vuonna 1952 palkittiin Hakimsan hyökkääjien parhaana. Hänestä kirjoitettiin lehdessä ”yleisön suosikkina”, joka ”pelasi loistavasti huiputtaen norjalaisia yhtenään”.

Hakimsan teki avausmaalin Koulukadun vuonna 1956 rakennetulla Suomen ensimmäisellä tekojääradalla pelissä Kooveeta vastaan.

Hakimsan oli mukana vuonna 1959 kun Ilves lähti pelaamaan kesäturnausta Italiaan ja Saksaan. Ensimmäinen oli Cortina d’Ampezzon olympiastadionilla. Tämän jälkeen matka jatkui Saksaan, jossa he ensiksi pelasivat Oberstdorfissa Preussen Krefeldiä vastaan ja sitten Berliinissä Itä-Saksan maajoukkuetta vastaan.Dynamo: Rakkaudesta jääkiekkoon – Aarne Honkavaaran tarina. Helsinki: Kurri Productions 2001. (s. 250–255)Leinonen 2014, s. 116

Kun vuoden 1960 keväällä Hakimsanin SM-sarjaura pelaajana päättyi kultamitaleihin, hän muodosti "sarjan vaarallisimman hyökkäysketjun" yhdessä Jorma Salmen ja Raimo Kilpiön kanssa. Aikaisempiin hyökkäysketjuihin kuului heidän lisäksi muun muassa Teppo Rastio, Juhani Wahlsten, Kalevi Rassa ja Lennart Jaala."Ilves peittosi K-Kissat 7–0" (Lehtileike 12.12.1956)"Vesan kohtalo sinetöitiin: Ilveksen murskavoitto 15–1" (Lehtileike 10.2.1958) Hakimsanin tavoin tataariyhteisöön kuuluneet Lotfi Nasibullen ja Mönäyvär Saadetdin pelasivat hetkellisesti samassa joukkueessa.Baibulat 2004, s. 257

Urheiluvaikuttaja-toimittaja Martti Huhtamäki kuvaili Hakimsania yhdeksi sotien jälkeisen yleisön suurista suosikeista. Hakimsan oli kautena 1953–1954 Ilveksen pistepörssin kärjessä. Hakimsanin maalintekopisteet olivat usein tasaväkisiä muinakin kausina, mutta hänen kokonaispisteitä laski syöttöjen panttaaminen. ("Nasibullenmaista soolopujottelua", "teknillinen ja nopea, mutta liian itsekäs").

Mieleenpainuvimpia kokemuksia kaukalosta Hakimsan kertoi olleen vuoden 1958 loppuottelut Tapparaa vastaan, jotka päättyivät Ilveksen mestaruuteen. Hän osoitti erityiskiitokset valmentaja Aarne Honkavaaralle, jonka ”taktiset taidot ja henkinen tuki” olivat tärkeä osa joukkueen menestystä. Ilves myönsi Hakimsanille hopeisen ansiomerkin.

Yhdessä vanhojen pelikavereidensa kanssa Hakimsan palasi vuonna 1968 jääkiekkokaukaloon Ilveksen paidassa kun tammikuussa järjestettiin "veteraaniottelu".

Erotuomarina pienoiskuva|263x263px|Juha Rantasila, Räshid Hakimsan, Keijo Puhakka (1972).

Hakimsan toimi erotuomarina jääkiekkoilijan uransa jälkeen tuomiten 181 SM-ottelua ja kaksi maaottelua. Hakimsan tuomaroi kansainvälisellä tasolla myös muun muassa Ahearne Cup -turnauksia, nuorten EM-kilpailut (1967), akateemiset mestaruuskilpailut (1970), HIFK:n järjestämän Sir William Cupin (1970) ja Euroopan Cupin (1971). Hän oli myös mukana otteluissa, jossa paikalliset mestaruussarjajoukkueet kohtasivat ulkomaalaisia joukkueita, kuten Moskovan Dynamo, Torpedo-Gorki ja Södertälje SK.

Hakimsanin tuomaritoiminta jatkui vuoteen 1974. Hakimsan oli lopulta SM-sarjan aktiivisimpia tuomareita. Hän oli myös Pentti Isotalon jälkeen eniten sarjapelejä tuomaroinut ilvesläinen.Pelimiehiä, tulisieluja (s. 151) Hakimsan ja Isotalo tuomitsivat aktiivisesti yhdessä. Muita Hakimsanin toistuvia pareja olivat Sakari Sillankorva, Lennart Jaala ja Reijo Kääriäinen. Hakimsanin ensimmäinen ulkomailla tuomittu ottelu oli vuonna 1968 kun Itä-Saksan maajoukkue kohtasi Neuvostoliiton. Tuomariparina toimi Unto Wiitala.

Hakimsan oli useasti tuomarina 1960–1970-lukujen taitteen Göran Stubbin johtaman HIFK:n aikaisissa peleissä. Vuoden 1967 helmikuussa Hakimsan tuomaroi Nordiksen "historiallisessa ottelussa", jossa HIFK kohtasi Töölön Vesan ja nousi takaisin mestaruussarjaan. Ottelu keräsi sen aikaisen katsojaennätyksen (10 814). Vesan joukkuetta valmensi tuolloin Jorma Salmi, Hakimsanin ketjukaveri Ilveksestä. Hakimsan mainittiin Helsingin Sanomissa seuraavasti: ”Tuomaripari Räshid Hakimsan – Sakari Sillankorva – ja etenkin Hakimsan – näytti jälleen kaikille, kuinka otteluita pitää johtaa.”

Tuomarioppinsa Hakimsan sai alkujaan Tuomo Lindroosilta, joka otti nuoria ilvesläisiä mukaansa ottelumatkoille.Pelimiehiä, tulisieluja (s. 149)

Hakimsan kuului vanhojen pelikaveriensa Jaalan ja Isotalon kanssa Tampereen Jääkiekkotuomarit ry:n jäseneksi. Yhdistys palkitsi hänet vuonna 1979 Suomen Jääkiekkoliiton erotuomarin ansiomerkillä ja 50-vuotisjuhlamitalilla.Hannu Soro: Tampereen Jääkiekkotuomarit Ry 50 vuotta (s. 22–26, 30)

Jalkapallo ja yleisurheilu

Jalkapallo pienoiskuva|Räshid Hakimsan palkittiin vuonna 1952 parhaana A-nuorten jalkapalloilijana. pienoiskuva|250x250px|Suomen Palloliiton nuorten mestari 1952 (Hakimsan takarivissä kolmas oikealta). Ennen uraansa jääkiekossa ja myös sen ohella Hakimsan pelasi jalkapalloa edustaen Tampereen Palloilijoita ja vuonna 1952 voitti Suomen Palloliiton nuorten mestaruuden. Hakimsan palkittiin parhaana A-juniorina Matti Wasaman kiertopalkinnolla. Vuosina 1947 ja 1948 Hakimsan oli myös voittanut C-junioreiden piirimestaruuden. Jalkapalloilijana Hakimsan oli "valpaskatseinen, teknillinen, vilkas ja repäisevä", mutta myös "hieman diivamaiset eleet omaava ja kenties liian itsekäs keskuspelaaja".Leinonen 2014, s. 162

Vuoden 1953 lehtiartikkelissa ”Viisas Räsid”, Hakimsanin kuvaillaan olleen "kuin kahden tulen välissä" joutuessaan valitsemaan jalkapallon tai jääkiekon. Toimittaja toteaa Hakimsanin päätöksen jättää jalkapallo olevan sääli lajille, sillä "niin harvoin putkahtaa esille yhtä älyllisesti korkeammalla tasolla olevia jalkapalloilijoita".

Hakimsan ei tiettävästi kuitenkaan kokonaan lopettanut jalkapalloa. Vuonna 1956 hän voitti piirimestaruuden TaPan A-nuorten joukkueessa, jossa pelasi myös Ilveksen Raimo Kilpiö ja myöhemmin maajoukkuettakin edustanut jalkapalloilija Matti Mäkelä.Veikko Lieslehto: Tampereen Palloilijat 1926–1996, (s. 20–21, 92)

Seura muisti Hakimsania hopeisella ansiomerkillä.

Yleisurheilu Hakimsan edusti Tampereen Pyrintöä yleisurheilussa ja voitti vuonna 1951 Lahdessa SM-hopeaa nuorten 1000 metrin viestissä. Juoksukumppaneina olivat Matti Lahti, Urho Riihikoski ja Matti Ahmavuori. Joukkueen aika oli 2:04.0h.

Tilastot +KausiSarjaOMSPR1951–1952SM-sarja300001952–1953SM-sarja10651161953–1954SM-sarja854971955–1956SM-sarja1041521956–1957SM-sarja10861481957–1958SM-sarja111431701958–1959SM-sarja1814102461959–1960SM-sarja18136194YHT.8864359933

Erotuomarina (vuoteen 1974)

181 SM-, 2 maaottelua (+ kansainvälisiä otteluita kuten nuorten EM-kilpailut, Talviuniversiadit, Ahearne Cup, Sir William Cup, Euroopan Cup).

Saavutukset ja huomionosoitukset Jääkiekko 4 Suomen-mestaruutta (1952, 1957, 1958, 1960) 2 SM-kultaa nuorten joukkueessa (1952, 1953) Suomen Cup -mestaruus (1958) 5 hattutemppua SM-sarjassa Ilveksen kauden pistepörssin voittaja (1953–1954) Nuorten maajoukkueen paras hyökkääjä (1952) Ilveksen hopeinen ansiomerkki Puolustusvoimien jääkiekkojoukkue, kultainen mitali (1953) Suomen Jääkiekkoliiton erotuomarin ansiomerkki ja 50-vuotisjuhlamitali (1979) Muut A-nuorten Suomen Palloliiton mestaruus ja Matti Wasama -palkinto parhaana pelaajana (1952) A-nuorten jalkapallon piirimestaruus (1956) C-nuorten jalkapallon piirimestaruus (1947, 1948) Hopeinen ansiomerkki, Tampereen Palloilijat SM-hopea, nuorten 1000 metrin viesti (1951)

Yksityiselämä vasen|pienoiskuva|Räshid (takana), isänsä (keskellä) ohjaamassa näytelmässä "Asıl yar", Helsingissä 1949. Sisko Aliye istumassa oikealla.|314x314pxRäshid Hakimsan teki päivätyönsä teknisenä piirtäjänä Tampellan ”kattilapuolella”.

Hakimsan kuului Suomen tataariyhteisöön. Hänen isänsä oli Venäjällä syntynyt tataaritaiteilija Aisja Hakimsan (Aisa Hakimcan) ja äiti islaminuskoon kääntynyt Sylvia ”Särvi” ( سروى, Servi; 1904–1965). Räshidin sisko Aliye (1922–2013), sekä heidän serkkunsa Hamdurrahman ja Hafize (Kaader) olivat lahjakkaita laulajia yhteisön keskuudessa.Baibulat 2004, s. 146, 156, 254 Kolmas serkku, Zinnetulla, soitti rumpuja vuonna 1945 perustetussa yhtyeessä HopeakuuHelen, Olli: Acre, Arizona ja muut – Tamperelaisia viihteentekijöitä ennen Manserockia. Tampere-seura ry, 2008. (s. 231).

Räshidin poika Sami työskenteli 2000-luvun alkupuolella Ilves-Hockey Oy:n markkinointijohtajana ja aikoinaan oli myös musiikin kanssa tekemisissä. Juice Leskinen kehui Samia laulajana ja kirjoitti haluavansa hänet bändiinsä teoksessa Kuka murhasi rock’n’roll tähden (1978).Juice Leskinen: Kuka murhasi rock’n’roll tähden. Lehtijussi 1978. . (s. 96–97).Baibulat 2004, s. 208, 215

Nimi Räshid Hakimsan (alk. HakimdshanTugan tel 2011, s. 25Leitzinger, Antero: Mishäärit - Suomen vanha islamilainen yhteisö. Kirja-Leitzinger, 1996, Helsinki. s. 131 , Hakimdžan) on kirjoitettu suomentataarilaisittain turkin oikeinkirjoituksen mukaan, eli Reşid Hakimcan /ɾæˈʃit hakimˈd͡ʒan/; arabialaisella kirjaimistolla رشيد حكيم جان.

Tataarin nykyaikaisella kirjakielellä Рәшит Хәкимҗан / Rəşit Xəkimcan.

Jääkiekkoyhteydessä Räshid tunnettiin yleensä lempinimellä ”Räskä”. Lehdistössä Räshid Hakimsanin nimestä oli monesti eri väännöksiä, kuten ”Räffit”, ”Hakimsson”, ”Hakimsam”, ”Hakisman”. Okan Daher 1999, Tugan Tel 2011, s. 299Antero Leitzinger: Mishäärit: Suomen vanha islamilainen yhteisö, s. 45. Kirja-Leitzinger, 1996. .Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 67–68. Moskva: Nauka, 2005. .Tugan tel 2011, s. 25

Galleria

Huomautuksia

Lähteet Baibulat, Muazzez: Tampereen islamilainen seurakunta: juuret ja historia. Tampere: Tampereen islamilainen seurakunta 2004.

Raevuori, Antero ja Honkavaara, Aarne: Pelimiehiä, tulisieluja – Tampereen Ilves 50 vuotta. Ilves ry, 1981. . Rantala Risto, Siukonen Markku, Tukiainen Seppo (vastaavat toimittajat): Urheilumme kasvot. Osa 3: Palloilu. Jyväskylä: Oy Scandia Kirjat Ab, 1973.

Viitteet

Aiheesta muualla

Luokka:Suomalaiset jääkiekkoilijat Luokka:Suomalaiset jääkiekkotuomarit Luokka:Suomen tataarit Luokka:Vuonna 1934 syntyneet Luokka:Vuonna 1997 kuolleet