pienoiskuva|upright|Useiden Antifa-ryhmien käyttämä Antifaschistische Aktion -tunnus. Antifa (saksan sanasta antifaschistisch, 'antifasistinen') tarkoittaa hajautettua militantin antifasismin liikettä. Se koostuu paikallisista ryhmistä ja aktivisteista, joilla ei ole yhteistä johtoa, keskitettyä organisaatiota tai kaikkia toimijoita sitovaa ohjelmaa. Ryhmien tavoitteet, aatteelliset painotukset ja toimintatavat vaihtelevat.
Antifa on osa laajempaa antifasistista liikehdintää, johon kuuluu myös muunlaisia antifasistisia toimijoita. Kaikkea antifasistista toimintaa tai kaikkia antifasistisia ryhmiä ei siten tarkoiteta Antifalla.
Nykyinen Antifa-liike ei ole sama organisaatio kuin Saksan kommunistisen puolueen vuonna 1932 perustama Antifaschistische Aktion. Nykyiset ryhmät ovat omaksuneet historialliselta yhteenliittymältä nimen ja sen tunnukseen perustuvia symboleja, mutta niillä ei ole siihen suoraa organisatorista jatkuvuutta.
Antifa-toimintaan kuuluu muun muassa mielenosoituksia, vastamielenosoituksia, äärioikeistolaisten toimijoiden seuraamista, heitä koskevien tietojen julkaisemista ja tilaisuuksien häiritsemistä tai estämistä. Osa toimijoista hyväksyy omaisuuden vahingoittamisen tai fyysisen voimankäytön. Toimintatapojen käyttö ja hyväksyttävyys vaihtelevat ryhmittäin.
Historia
Alkuperäinen Antifaschistische Aktion (1932–1933)
Antifaschistische Aktion perustettiin Weimarin tasavallassa vuonna 1932 Saksan kommunistisen puolueen eli KPD:n aloitteesta. Se oli KPD:n johtama yhteenliittymä, jonka toiminta kohdistui erityisesti kansallissosialisteihin ja näiden Sturmabteilung-järjestöön. Perustamisen taustalla olivat kansallissosialistien kannatuksen kasvu ja poliittisen katuväkivallan lisääntyminen.
Yhteenliittymä ei merkinnyt kommunistien ja sosiaalidemokraattien pysyvää yhteistyötä. KPD noudatti tuolloin Kominternin sosiaalifasismiteoriaa, jonka mukaan sosiaalidemokratia tuki kapitalistista järjestelmää ja oli yksi kommunistien päävastustajista. Puolue vastusti sekä kansallissosialisteja että sosiaalidemokraattien johtamaa Rautarintamaa. Paikallistasolla yksittäiset kommunistit ja sosiaalidemokraatit saattoivat silti toimia yhdessä kansallissosialisteja vastaan.
Antifaschistische Aktionin tunnuksessa oli kaksi punaista lippua ympyrän sisällä. Sen toiminta päättyi vuonna 1933 kansallissosialistien noustua valtaan. KPD kiellettiin, ja sen jäseniä vangittiin tai pakotettiin maan alle ja maanpakoon.
Uusi nousu 1980-luvulta alkaen
Toisen maailmansodan jälkeen antifasistista toimintaa harjoittivat keskenään erilaiset kommunistiset, sosiaalidemokraattiset, liberaalit, kristilliset ja konservatiiviset liikkeet. Nykyinen Antifa on tätä laajempaa antifasismin perinnettä suppeampi ilmiö.
Länsi-Saksassa uuden antifasistisen liikehdinnän taustalla olivat 1960- ja 1970-lukujen parlamentin ulkopuolinen vasemmisto, kommunistiset ryhmät ja autonominen liike. Antifa-nimeä käyttäviä ryhmiä muodostui 1980-luvulla muun muassa talonvaltaajien, punk-kulttuurin ja autonomisen vasemmiston piirissä. Niiden toiminta kohdistui uusnatseihin, rasistisiin skinhead-ryhmiin ja äärioikeiston julkisiin tapahtumiin.
Historiallisen tunnuksen myöhemmissä muunnelmissa toinen punainen lippu korvattiin usein mustalla. Punainen lippu viittaa kommunistiseen ja sosialistiseen perinteeseen, musta anarkismiin ja autonomismiin. Nimi, tunnus ja toimintatavat levisivät muihin Euroopan maihin ja Pohjois-Amerikkaan toisistaan riippumattomien ryhmien välityksellä. Kyse ei ollut alkuperäisen yhteenliittymän laajenemisesta tai yhteisen kansainvälisen järjestön perustamisesta.
Toiminta ja alueellinen levinneisyys thumb|Isis-järjestöä vastaan taistelevia brittiläisiä antifasisteja Syyriassa. Antifa-ryhmät järjestävät mielenosoituksia ja vastamielenosoituksia, kampanjoivat rasismia ja äärioikeistoa vastaan sekä seuraavat äärioikeistolaisten ryhmien toimintaa. Osa ryhmistä pyrkii estämään vastustamiensa järjestöjen kokouksia, puhetilaisuuksia tai marsseja. Keinoina on käytetty muun muassa tapahtumapaikkoihin ja järjestäjiin kohdistuvaa painostusta, vastamielenosoituksia ja kulkureittien tukkimista.
Osa aktivisteista kerää ja julkaisee vastustajikseen määrittelemiensä henkilöiden tietoja. Toiminnasta käytetään nimitystä doksaus. Sen kohteina ovat olleet esimerkiksi äärioikeistolaisiksi määritellyt aktivistit ja järjestöt. Doksausta on arvosteltu yksityisyyden loukkaamisesta sekä siitä, että tietojen julkaiseminen voi altistaa kohteen häirinnälle tai väkivallalle.
Mielenosoituksissa käytetään toisinaan mustan blokin taktiikkaa, jossa osallistujat pukeutuvat samankaltaisiin tummiin vaatteisiin ja peittävät kasvonsa. Tällöin yksittäisten osallistujien tunnistaminen vaikeutuu. Musta blokki on toimintatapa eikä järjestö, eikä sen käyttäminen yksin osoita osallistujan kuuluvan Antifa-ryhmään.
Saksa
Saksassa Antifa-nimeä käyttävät ryhmät kuuluvat pääasiassa autonomisen vasemmiston toimintaympäristöön. Niillä ei ole yhteistä valtakunnallista johtoa, ja niiden poliittiset painotukset eroavat toisistaan. Ryhmät ovat olleet erimielisiä muun muassa nationalismista, kapitalismista, Israelista ja Saksan ulkopolitiikasta.
Saksan perustuslain suojelusta vastaava liittovaltion virasto Bundesamt für Verfassungsschutz käsittelee väkivaltaan suuntautuneita autonomisia ja antifasistisia ryhmiä vasemmistoekstremismin yhteydessä. Viraston mukaan osa äärivasemmistolaisista käyttää antifasismia perusteena toiminnalle, jonka tavoitteena on äärioikeiston vastustamisen lisäksi Saksan demokraattisen valtiojärjestyksen muuttaminen. Viraston luokitus ei koske kaikkea Saksassa harjoitettavaa antifasistista toimintaa.
Autonomisia ja antifasistisia aktivisteja osallistui heinäkuussa 2017 Hampurin G20-huippukokousta vastustaneisiin mielenosoituksiin. Osa protesteista muuttui mellakoiksi, joissa vahingoitettiin omaisuutta, sytytettiin tulipaloja ja otettiin yhteen poliisin kanssa. Stefan Malthaner, Simon Teune ja Peter Ullrich tarkastelivat tapahtumia useiden toimijoiden vuorovaikutuksesta syntyneenä kärjistymisenä. He käsittelivät väkivaltaan valmistautuneiden ryhmien toiminnan lisäksi poliisin taktiikkaa ja mielenosoitustilanteiden kehitystä.
Pohjoismaat ja Suomi
Pohjoismaisen antifasismin historia ulottuu maailmansotien väliseen aikaan, mutta nykyinen Antifa-toiminta on kehittynyt eri maissa eri tavoin. Ruotsissa ja Tanskassa autonominen antifasismi järjestäytyi 1990-luvulta lähtien myös Antifascistisk Aktion -nimeä käyttäneisiin ryhmiin. Pohjoismaissa toimii lisäksi antifasistisia järjestöjä ja verkostoja, jotka eivät käytä Antifa-nimeä eivätkä kuulu autonomiseen vasemmistoon.
Suomessa Antifa-nimeä on käytetty yksittäisissä ryhmissä ja verkkoyhteisöissä, mutta toimijat eivät ole muodostaneet yhteistä valtakunnallista järjestöä. Kaikki Suomessa harjoitettu antifasistinen toiminta ei myöskään ole kuulunut Antifa-liikehdintään.
Vihreä Lanka uutisoi vuonna 2009 Turussa perustetusta Antifa Suomi -nimisestä suljetusta Facebook-ryhmästä. Lehti kertoi ryhmässä olleen tuolloin 57 jäsentä, mutta ryhmän muusta toiminnasta ei ollut tietoa. Lehden haastattelema tutkija yhdisti militantin antifasismin leviämisen Suomeen Keski-Euroopasta ja Ruotsista saatuihin vaikutteisiin.
Yhdysvallat
Yhdysvaltalaisen Antifa-liikehdinnän taustalla oli 1980- ja 1990-luvuilla rasistisia skinhead-ryhmiä, uusnatseja ja Ku Klux Klania vastustanut toiminta. Siihen osallistui muun muassa Anti-Racist Action -verkosto, jonka paikallisryhmät järjestivät protesteja, seurasivat äärioikeistolaisten toimintaa ja käyttivät suoraa toimintaa. Saksasta omaksuttu antifa-nimitys yleistyi Yhdysvalloissa myöhemmin.
Liikehdintä sai Yhdysvalloissa valtakunnallista näkyvyyttä vuoden 2016 presidentinvaalien jälkeen. Antifa-aktivisteja osallistui elokuussa 2017 Unite the Right -mielenosoituksen vastamielenosoituksiin Charlottesvillessä Virginiassa. Tämän jälkeen Antifa nousi toistuvasti esiin maan poliittisessa keskustelussa.
Congressional Research Service kuvasi vuonna 2020 Yhdysvaltain Antifaa hajautuneeksi liikkeeksi, joka koostui itsenäisistä paikallisryhmistä ja yksittäisistä aktivisteista. Raportin mukaan Antifaan yhdistetty toiminta sisälsi sekä laillisia ja väkivallattomia protesteja että rikoksia ja väkivaltaa. Hajautuneen rakenteen vuoksi tekojen yhteyttä eri ryhmiin oli arvioitava tapauskohtaisesti.
Muut alueet Antifa-nimeä, kaksilippuista tunnusta ja autonomisen antifasismin toimintatapoja on käytetty myös muualla Euroopassa, Kanadassa, Australiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Saman nimen tai tunnuksen käyttäminen ei merkitse ryhmien kuulumista yhteiseen organisaatioon.
Väkivalta, arvostelu ja luokitukset pienoiskuva|upright|Antifa Ukraine -ryhmän tunnus.
Antifa-toimijoihin yhdistetty väkivalta on käsittänyt katutappeluita, pahoinpitelyitä, esineiden heittämistä, tuhopolttoja ja omaisuuden vahingoittamista. Antifa-nimeä käyttävät ryhmät ja toimintaan osallistuvat henkilöt eivät suhtaudu väkivaltaan samalla tavalla. Copseyn ja Merrillin tutkimassa yhdysvaltalaisessa ryhmässä haastatellut aktivistit hyväksyivät fyysisen voimankäytön määrätyissä tilanteissa mutta pyrkivät myös rajoittamaan sen kohteita ja voimakkuutta. Tutkimus kohdistui yhteen ryhmään.
Liikehdintää on arvosteltu väkivallan lisäksi siitä, että puhetilaisuuksien estäminen, tapahtumapaikkoihin kohdistuva painostus ja henkilötietojen julkaiseminen voivat rajoittaa poliittista osallistumista ja sananvapautta. Kielitieteilijä ja yhteiskuntakriitikko Noam Chomsky arvosteli vuonna 2017 Antifan väkivaltaisia toimintatapoja ja arvioi niiden hyödyttävän poliittista oikeistoa. Mark Brayn haastattelemat Antifa-aktivistit perustelivat suoraa toimintaa pyrkimyksellä estää fasistisiksi määriteltyjen liikkeiden järjestäytyminen ja vaikutusvallan kasvu.
Antifaa koskevassa keskustelussa on kiistelty siitä, voidaanko liikehdintä tai siihen yhdistetyt teot luokitella terrorismiksi. Yhdysvaltain liittovaltion laissa määritellään kotimainen terrorismi, mutta maassa ei ole ulkomaisten terroristijärjestöjen luetteloa vastaavaa lakisääteistä järjestelmää kotimaisten järjestöjen nimeämiseksi terroristijärjestöiksi. Yksittäinen teko voi silti täyttää kotimaisen terrorismin määritelmän, vaikka syytteet nostettaisiin muiden rikosnimikkeiden perusteella.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump allekirjoitti 22. syyskuuta 2025 määräyksen, jossa Antifa nimettiin ”kotimaiseksi terroristijärjestöksi”. Määräys julkaistiin Federal Registerissä 25. syyskuuta. Siinä liittovaltion viranomaisia kehotettiin tutkimaan ja torjumaan Antifan tai sen nimissä toimivien henkilöiden laittomia tekoja.
Määräys ei perustanut ulkomaisia terroristijärjestöjä koskevaan lainsäädäntöön rinnastuvaa kotimaisten järjestöjen luetteloa. Associated Pressin ja Reutersin haastattelemat oikeusasiantuntijat pitivät määräyksen oikeusperustaa ja käytännön vaikutuksia epäselvinä. Heidän mukaansa hajautuneella Antifalla ei myöskään ollut yksiselitteisesti rajattavaa jäsenistöä. Määräyksen soveltamisen poliittiseen toimintaan arvioitiin voivan johtaa sanan- ja yhdistymisvapautta koskeviin oikeuskiistoihin.
Yksittäiseen Antifa-ryhmään tai aktivistiin yhdistetty rikos ei osoita muiden samaa nimitystä käyttävien toimijoiden osallisuutta. Terrorismia koskevissa arvioissa erotetaan siksi toisistaan Antifa-nimitys, nimitystä käyttävät ryhmät ja yksittäisten henkilöiden teot.
Disinformaatio ja valetilit Erityisesti Yhdysvalloissa äärioikeistolaiset toimijat ovat levittäneet Antifaa koskevaa disinformaatiota ja perustaneet sosiaaliseen mediaan Antifan nimissä esiintyneitä valeprofiileja ja valetilejä. BBC News raportoi vuonna 2017 tapauksista, joissa äärioikeistolaiset verkkokäyttäjät olivat esiintyneet Antifa-aktivisteina ja julkaisseet Antifan nimissä perättömiä väitteitä.