Femen () on Ukrainassa vuonna 2008 perustettu feministinen protestiryhmä, jonka kansainvälinen toiminta on vuodesta 2012 lähtien keskittynyt Ranskaan. Järjestö on tullut tunnetuksi paljasrintaisten naisten mielenosoituksistaan. Aktivistien mukaan järjestön on tarkoitus taistella patriarkaattia vastaan sen kolmessa ilmenemismuodossa: naisten riisto, diktatuuri ja uskonto. Sen aatteena on ateismi, feminismi ja sekstremismi eli väkivallaton suora toiminta.
Ryhmän perustivat Hanna Hutsol, Oksana Šatško ja Oleksandra Ševtšenko. Paljasrintaisuus oli heille keino saada viestinsä esille tiedotusvälineissä. Perustajat vastustivat tuolloisen Ukrainan, Valko-Venäjän ja Venäjän autoritaarisia hallintoja. He joutuivat lukuisia kertoja pidätetyiksi ja pahoinpidellyiksi. Vuoden 2012 jälkeen perustajat joutuivat pakenemaan Länsi-Eurooppaan. Inna Ševtšenko organisoi toiminnan uudelleen Pariisissa. Järjestö sai kansainvälistä huomiota tiedotusvälineissä ja siitä tehtiin dokumenttielokuvia.
Femen on osoittanut mieltään ihmisoikeuksien, sananvapauden ja sekularismin puolesta. Femenin protestien kohteena ovat olleet muun muassa putinismi, korruptio, Venäjän ortodoksisen kirkon tuki sortohallinnolle, katolisen kirkon vastustus aborttioikeutta ja homoseksuaalien oikeuksia kohtaan sekä islamilaiset naisia alistavat käytännöt.
Toiminnan alku
pienois|Femenin vaalimielenosoitus Ukrainassa vuonna 2010. pienois|Oleksandra Ševtšenko Maidan-aukiolla vuonna 2010. Femenin perustivat Ukrainassa vuonna 2008 Hanna Hutsol, Oleksandra Ševtšenko ja Oksana Šatško. Myöhemmin mukaan tulivat Inna Ševtšenko ja Jana Ždanova. Ryhmän tavoitteena oli parantaa naisten asemaa miesvaltaisessa maassa. Paljasrintaisuus oli heille keino saada äänensä kuuluviin. Kun ryhmä järjesti mielenosoituksia, ne eivät parin ensimmäisen vuoden aikana saaneet huomiota. Lehtikuvissa heidän kylttinsä oli rajattu pois, joten he alkoivat kirjoittaa viestejä kehoonsa.
Femen syntyi tilanteessa, jossa putinistinen autoritaarisuus lähentyi ortodoksisen kirkon kanssa. Perustajat näkivät sekä KGB:n aikaisten miesten johtamien valtion että kirkon uhkana vapaudelle. Perustajat eivät olleet tutustuneet uuden länsimaisen feminismin teoriaan. Köyhässä Ukrainassa prostituutio ja ihmiskauppa olivat yleisiä. Esimerkiksi vuonna 2011 järjestö protestoi uusiseelantilaisen radioaseman järjestämää ”Voita itsellesi vaimo” -kilpailua.
Nuoret opiskelijat Hutsol, Ševtšenko ja Šatško olivat perustaneet feministisen piirin kotikaupungissaan H’melnytskyissä. Muutettuaan Kiovaan he värväsivät mukaan Inna Ševtšenkon. Ševtšenko sanoi Dazed-lehden haastattelussa vuonna 2014:
Vuonna 2010 ryhmä oli kasvanut lukuisten aktiivien järjestöksi. Liikkeen logo esittää kyrillisen F-kirjaimen muodossa kahta tyyliteltyä silmää tai rintaa. Tunnus on Ukrainan kansallisväreissä ja sen voi muuttaa kunkin maan värien mukaiseksi.
Toiminta Ukrainassa ja muualla
pienois|pysty|Protesti Moskovan patriarkaatin Ukrainan-vastaisia toimia vastaan Venäjän patriarkka Kirillin vierailun aikana vuonna 2010. Joulukuussa 2011 kolme Femen-aktivistia protestoi Minskissä Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukašenkan uudelleenvalinnan vuosipäivänä ja vaati vapautta poliittisille vangeille yläruumiit paljastettuina. Mielenosoittajat olivat Oleksandra Nemtšinova, Oksana Šatško ja Inna Ševtšenko. Yksi naisista tekeytyi presidentin näköiseksi. Protestia seuranneet kuusi toimittajaa pidätettiin. Turvallisuuspalvelu vangitsi naiset, heidät vietiin huputettuina metsään, riisutettiin alasti, pakotettiin nelinkontin ja valeltiin öljyllä. Aktivisteja uhkailtiin veitsillä ja heidän hiuksensa leikattiin. Lopuksi heidät jätettiin alastomina selviytymään omin avuin pois talvisesta metsästä. Naiset löysivät kylän, josta he soittivat Ukrainan lähetystöön.
Femen protestoi talvella 2012 Moskovassa Kristus Vapahtajan katedraalin edustalla. Heidän iskulauseenaan oli ”Jumala ajakoon Putinin pois”. Myöhemmin samana vuonna venäläinen Pussy Riot -ryhmä käytti samantapaista iskulausetta. Helmikuussa 2012 Femen protestoi Gazpromin pääkonttorilla Moskovassa Ukrainan painostamista maakaasun avulla. Monet ukrainalaiset taloudet eivät kyenneet maksamaan venäläisen kaasun korkeaa hintaa, vaikka talvi oli ankara. Venäjä halusi laskea hintaa vain, jos se voisi sitoa Ukrainan tiukemmin itseensä. Oksana Šatško nosti Ukrainan lipun vartiointirakennuksen katolle. Hänet tuomittiin sakkoihin.
Maaliskuussa 2012 nuori ukrainalainen nainen, Oksana Makar, raiskattiin, kuristettiin kaapelilla, sytytettiin tuleen ja jätettiin kuolemaan. Yksi tekijöistä pidätettiin, mutta kaksi muuta miestä poliisi vapautti heti, sillä he olivat vaikutusvaltaisista perheistä. Femen järjesti mielenosoituksen syyttäjän toimiston katolla. Kun heidät yritettiin pidättää, poliisi joutui luopumaan aikeestaan, koska suuri joukko eläkeläisnaisia protestoi. Makarin tapaus herätti ukrainalaisissa raivoa, ja presidentti määräsi uudelleentutkinnan.
Femen vastusti Ukrainassa vuonna 2012 järjestettyjen jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailujen yhteydessä sallittua seksiturismia. Tammikuussa 2012 Femen vastusti Valko-Venäjälle myönnettyjä vuoden 2014 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuja.
Maaliskuussa 2012 kolme Femenin aktivistia protestoi Moskovassa Vladimir Putinin uutta kautta vastaan. Oksana Šatško yritti viedä presidentinvaalien äänestyslaatikon, joka sisälsi Putinin äänestyslipun. Iskulauseet olivat ”Varastan Putinin puolesta” ja ”Putin on varas”. Aktivistit saivat viiden, kymmenen ja kahdentoista päivän vankeusrangaistukset.
pienois|Protesti Vladimir Putinin vierailua vastaan Saksan liittokansleri Angela Merkelin luona vuonna 2011. Vuonna 2012 Femen protestoi Ukrainan parlamentissa esitettyä lakia, joka olisi kieltänyt abortin. Ukrainan kreikkalaiskatolinen kirkko ja katolinen kirkko Ukrainassa olivat ehdottaneet lakia aiemmin. Neljä aktivistia kiipesi Kiovan kuuluisimman kirkon, Pyhän Sofian katedraalin, kellotorniin. Aktivistit levittivät tornista seitsemän metriä pitkän mustan vyötteen, jossa oli pystysuora teksti ”Stop!”. Yhden kirjaimen tilalla oli ortodoksinen risti. Aktivistit soittivat kelloa ”varoittaakseen naisia kirkon ja valtion juonesta heitä vastaan”. Mukana oli kylttejä, joissa luki muun muassa ”Kinder, Küche, Kirche”.
Aktivisteja kuvannut saksalainen kuvausryhmä esitti myöhemmin videon tapauksesta suurella näytöllä Berliinin Kunstwerk-taidekeskuksessa. Syyttäjä aloitti Femenin tempauksesta tutkinnan. Muutamaa viikkoa myöhemmin syyttäjä kuitenkin ilmoitti, ettei tekoon liittynyt rikoksen tunnusmerkkejä. Taustalla saattoi olla se, että kuvattu video esitettiin Berliinin biennaalissa taideteoksena.
Vuonna 2012 järjestöllä oli Ukrainassa noin 40 aktiivia ja ulkomailla noin 100 kannattajaa. Kesällä 2012 ryhmä ranskalaisia naisoikeusaktivisteja kutsui Femen-aktivistit Pariisissa järjestettävään mielenilmaukseen. Mielenosoitus vastusti burkien pakottamista musliminaisille. Ranskaan perustettiin Femenin haaraosasto.
Heinäkuussa 2012 Jana Ždanova ryntäsi patriarkka Kirilliä päin Kiovan lentokentällä. Hänen rintaansa ja selkäänsä oli kirjoitettu ’Kill Kirill’, mikä viittasi elokuvan Kill Bill nimeen. Mielenilmauksella vastustettiin entisen KGB-agentin vierailua Ukrainassa, kirkollisen johtajan vaikutusta Ukrainan ja Venäjän politiikkaan sekä Pussy Riot -muusikoiden joutumista oikeuteen. Pussy Riot lähetti Femenille kiitosviestin.
Elokuussa 2012 Inna Ševtšenko sahasi moottorisahalla poikki kiovalaisessa puistossa sijainneen puuristin solidaarisuudesta pyhäinhäväistyksestä syytettyä Pussy Riotia kohtaan. Ristin olivat pystyttäneet puolalaiset katoliset aktivistit vuonna 2005 ilman virallista lupaa. Ukrainalaiset tiedotusvälineet väittivät, että risti oli pystytetty kommunistien 1920–1930-luvuilla suorittamien vainojen uhrien muistolle. Ševtšenko kiisti väitteen ja sanoo kyseessä olevan toisen, kivisen muistomerkin. Presidentti Viktor Janukovytš ilmoitti julkisesti, että ristin kaataneita tuli rangaista. Inna Ševtšenko anoi turvapaikkaa Ranskasta.
Femen-aktivistit protestoivat Venäjän presidentti Vladimir Putinin vierailua vastaan Saksan liittokansleri Angela Merkelin luona vuonna 2013. Putinin huudettiin olevan diktaattori.
Ennen Ukrainan vallankumousta 2014 Femenin jäsenet joutuivat Ukrainassa useita kertoja väkivallan kohteeksi. Kesäkuussa 2013 joukko miehiä hakkasi kolme ryhmän jäsentä, jonka jälkeen poliisi pidätti naiset. Pahoinpitely tapahtui samaan aikaan kun Vladimir Putin vieraili Ukrainassa. Elokuussa 2013 Hanna Hutsol ja Oleksandra Ševtšenko hakattiin kadulla Odessassa. Ryhmä syytti tapauksista maan hallitusta, joka heidän mukaansa yritti pelotella aktivistit hiljaisiksi. ”Hallinto on alueelle tyypillinen neuvostoajan jälkeinen diktatuuri – samanlainen kuin Venäjällä ja Valko-Venäjällä”, Hutsol sanoi. Femenin päämajaan tehdyn ratsian jälkeen Hanna Hutsol, Oksana Šatško ja Jana Ždanova pakenivat Ranskaan. Hutsol asettui Sveitsiin.
Toiminta Ranskasta käsin
pienois|Inna Ševtšenko ja Oksana Šatško Pariisissa vuonna 2012. Inna Ševtšenko organisoi Femenin toiminnan uudelleen Pariisissa. Hän perusti päämajan ja koulutuskeskuksen vapaaehtoisille. Ševtšenko ystävystyi Charlie Hebdo -lehden toimittajien ja piirtäjien kanssa. Tulevina vuosina sekä Femen että Hebdon toimitus saivat tappouhkauksia islamisteilta ja äärioikeistolaisilta.
Helmikuussa 2013 aktivistit osoittivat mieltään Pariisin Notre Damen katedraalissa ja huusivat paavi Benedictus XVI:n vastaisia iskulauseita. Oikeus vapautti syytteistä kahdeksan aktivistia, joita turvamiehet ja sivulliset olivat mukiloineet. Huhtikuussa 2013 Femen hyökkäsi Belgian katolista arkkipiispa André-Jozef Léonardia vastaan Brysselissä, kun hän osallistui sananvapautta ja jumalanpilkkaa käsittelevään paneeliin ULB-yliopistolla.
Vuonna 2013 Amina Sboui nostatti kohun Tunisiassa yläosattomilla Facebook-kuvilla ja maalaamalla sanan ”FEMEN” hautausmaan aitaan. Hänet pidätettiin 19. toukokuuta 2013. Femen-johtaja Inna Ševtšenko julisti 4. huhtikuuta olevan ”Kansainvälisen yläosaton jihad -päivän”. Myöhemmin kolme aktivistia pidätettiin Tunisissa yläosattomasta mielenosoituksesta oikeustalon edustalla. Sboui vapautettiin 1. elokuuta, mutta hän erosi ryhmästä syyttäen sitä islamofobiasta. Kesäkuussa 2013 kolme aktivistia Tunisiasta, Egyptistä ja Ruotsista livahti burkat päällä Tukholman Södermalmin moskeijaan. He vastustivat moskeijassa šariaa eli islamilaista lakia ja vaativat naisten vapauttamista kunnes poliisi vei heidät pois.
Joulukuussa 2013 ukrainalaiset Femen-aktivistit osoittivat mieltään katolisen kirkon aborttivastaisuutta kohtaan Pietarinkirkon aukiolla. Inna Ševtšenkon rinnan ihoon oli maalattu iskulause: ”Jeesus on abortoitu”. Tammikuussa 2013 Femenin aktivistit olivat osoittaneet mieltään samassa paikassa samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeuksien puolesta.
Joulukuussa 2013 kaksi Femen-aktivistia osoitti mieltään saksalaisessa television keskusteluohjelmassa Qatarin 2022 jalkapallon MM-kisoja vastaan. He protestoivat vierasrakennustyöläisten oikeuksien puolesta huutamalla: ”Boikotti, FIFA, Mafia!” ja heidän ihoonsa oli maalattu verta vuotavia jalkapalloja sekä iskulauseet: ”Verta ja pelejä” sekä ”Älä pelaa ihmisoikeuksilla”. Protestiin osallistui myös kaksi miestä, jotka kannattelivat taustalla banneria.
Myöhempi toiminta
pienois|Femenin mielenosoitus Pariisissa. Itävaltalais-iranilaiset Riahin veljekset tekivät Femenistä dokumenttielokuvan Everyday Rebellion (2014). Maaliskuussa 2014 kaksi ranskalaista Femen-aktivistia pidätettiin äänestyspaikalla Turkissa, jonne pääministeri Recep Tayyip Erdoğanin oli määrä tulla äänestämään. Kesäkuussa 2014 Femen osoitti mieltä Israelissa. Maaliskuussa 2014 kaksi Femen-aktivistia protestoi Simferopolissa Krimillä Venäjän miehitystä vastaan iskulauseella ”Lopettakaa Putinin sota!”