Islam

Islam (, ’alistuminen [Jumalan tahtoon]’) on monoteistinen, Lähi-idässä syntynyt uskonto. Islaminuskoisia eli muslimeja on noin kaksi miljardia eli 25 prosenttia maailman väestöstä. Islam on maailman toiseksi suurin uskonto kristinuskon jälkeen. Se jakautuu kahteen pääsuuntaukseen: sunnalaisuuteen ja šiialaisuuteen. Noin 90 prosenttia muslimeista on sunnalaisia ja noin 10 prosenttia šiialaisia.

Islamin perustajana pidetään profeetta Muhammedia. Sen pyhä kirja on Koraani, jonka sanotaan koostuvan Muhammedin saamista ilmestyksistä. Toinen ohjenuora on perimätieto, joka kuvaa profeetan toimintaa ja opetuksia. Islamin ytimen ilmaisee sen lyhyt uskontunnustus: ”Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, ja Muhammed on hänen lähettiläänsä.” Uskontunnustuksen alkuosa ilmaisee uskoa yhteen Jumalaan, jolla ei ole vertaista. Loppuosa kertoo, että kaikki Jumalaa ja hänen tahtoaan koskeva tieto tulee Muhammedin kautta. Šiiat voivat lisätä uskontunnustukseen sanat ”ja Ali on Jumalan ystävä”. Lisäys korostaa Ali ibn Abi Talibin asemaa Muhammedin oikeana seuraajana.

Islamin mukaan tuomiopäivänä oikeamieliset palkitaan ja pääsevät viettämään kuolemanjälkeistä elämää Paratiisissa (Janna), kun taas väärämieliset tuomitaan ikuiseen kärsimykseen Helvetissä (Jahannam). Ihminen voi pelastua noudattamalla Jumalan lakia eli šariaa, jonka määräykset kattavat kaikki elämän osa-alueet. Uskonnonharjoituksen keskeisiä velvollisuuksia kutsutaan islamin viideksi pilariksi. Ne ovat uskontunnustus, rukoukset, almuvero, paasto ramadan-kuukauden aikana sekä pyhiinvaellus Mekkaan. Rukous toimitetaan viidesti päivässä sunnalaisuudessa. Rukouspaikaksi tehtyä rakennusta kutsutaan moskeijaksi.

Islamilaisen historiankirjoituksen mukaan Muhammed eli 600-luvulla Arabian niemimaalla Mekassa ja Medinassa. Länsimaisten tutkijoiden mukaan Islamin kehittymiseen vaikuttivat juutalaisuus, kristinusko ja muinaisarabialainen uskonto. Abbasidikalifaatin aikana islamilainen valtio ulottui suurimmillaan eli 800-luvulla Pohjois-Afrikasta Indusjoelle. Nykyisin pääosa muslimeista asuu Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Islam on nopeimmin kasvava maailmanuskonto, mikä johtuu korkeasta syntyvyydestä ja nuoresta väestörakenteesta muslimienemmistöisissä maissa. Suomessa muslimeja ja muslimitaustaisia henkilöitä oli arviolta yli 140 000 vuonna 2025..

Islamin synty ja kehitys

Muslimit uskovat, että islam sai alkunsa Arabian niemimaalla profeetta Muhammedin saamien ilmestysten ja hänen elämänsä pohjalta vuosina 610–632. Muhammedin välittämä tieto Jumalasta jakautuu kahteen osaan: ilmestyksiin ja profeetan antamaan esikuvaan eli sunnaan. Muhammedin ilmestykset on koottu Koraaniin. Perinteisen sunnalaisen käsityksen mukaan Koraani on yhtä ikuinen ja luomaton kuin Jumala itse. Valtaosa islamilaisesta opetuksesta ja šariasta eli islamilaisesta laista on peräisin sunnasta. Se kirjoitettiin muistiin 800-luvulta alkaen hadith-kokoelmiksi. Koraanin rinnalla ne kuuluvat islamin pyhiin kirjoituksiin.

Islamilainen kirjallisuus ja viittaukset Koraaniin yleistyivät 800-luvulta lähtien. Edeltävää aikaa eli 600- ja 700-lukuja kutsutaan islamin ”formatiiviseksi vaiheeksi”, ja siitä tiedetään vain vähän.Berg 2000; Rippin & Bernheimer 2019, s. 17. Islamin luovan kehityksen vaihe jatkui 1300-luvulle asti, jolloin vakiintui niin sanottu klassinen islam lakikirjoineen.

Islam kehittyi arabikalifaatin valtionuskontona ja levisi sen alueella Iberian niemimaalta Afganistanin vuorille. Kesti silti satoja vuosia, ennen kuin väestön enemmistö oli kääntynyt muslimeiksi.Hämeen-Anttila 2017, s. 191. Islam jatkoi leviämistä myös Saharan eteläpuolelle, Intiaan ja Kaakkois-Aasiaan. Intiaan se levisi valloitusten myötä, mutta Saharan eteläpuolelle lähinnä kauppiaiden mukana.

Islamin suuntaukset ja tasot

pienois|pysty|Moskeija minareetteineen Malesiassa. Uskontojen tutkimuksessa voidaan uskonnosta erottaa kolme tasoa: pyhät kirjoitukset, niiden teologinen tulkinta ja tavallisten ihmisten uskonnonharjoitus. Pyhien tekstien suhteen islamin suuntauksilla on pieniä eroja. Kaikille Koraani on tärkein teos, mutta pyhiä ovat myös profeetan esikuvasta kertovat hadith-kokoelmat. Sunnalaiset ja šiialaiset käyttävät osittain eri hadith-kokoelmia.

Toinen taso koskee pyhien tekstien lainopillista (fiqh) ja teologista (kalam) tulkintaa. Niiden pohjalta syntyivät 800-luvulla islamin lakikoulukunnat. Nykyisin sunnalaisuudessa on neljä koulukuntaa (hanafi, maliki, shafi’i ja hanbali). Šiialaisuudessa merkittävin koulukunta on ja’fari. Lisäksi on pienempiä koulukuntia, kuten sunnalainen zahiri ja šiialainen zaidi. Koulukuntien erot eivät ole suuria, ja erojen merkitys on nykyisin vähentynyt.

Kolmas taso on tavallisten ihmisten ”eletty uskonto”. Muslimien enemmistön käsitykset islamin keskeisistä uskonkappaleista ovat hyvin yhteneväisiä. Tutkija Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan islam on jopa muita uskontoja yhtenäisempi oppi. Toisaalta esiintyy myös eroja, kun vertaillaan Lähi-idän, Afrikan, Aasian ja Balkanin asukkaita. Muslimiryhmien väliset uskonnolliset kiistat ovat ajoittain kärjistyneet väkivaltaisiksi, esimerkiksi Pakistanissa. Vuonna 2012 Pohjois-Afrikassa 40–50 prosenttia sunneista oli sitä mieltä, että šiiat eivät ole oikeita muslimeja.

Islamin keskeisin jakolinja on sunnien ja šiiojen välinen. Šiialaisuus jakautuu valtavirtaan eli kaksitoistašiialaisuuteen sekä seitsemänšiialaisuuteen ja Jemenissä esiintyvään zaidilaisuuteen. Sunnien ja šiiojen lisäksi on pieni erillinen ryhmä, ibadiitit, joita on noin 2,5 miljoonaa ja jotka asuvat pääosin Omanissa. Toinen jakolinja liittyy islamilaisiin lakikoulukuntiin. Kolmas jakolinja koskee teologisia suuntauksia, joista merkittävimpiä ovat ašarilaisuus ja maturidilaisuus. Historiallisesti merkittävä oli myös mu’tazililaisuus.

2000-luvun näkyvin yritys määritellä islamin yhteistä sisältöä on Ammanin julistus, joka hyväksyttiin vuonna 2004. Julistusta täydentävän asiakirjan mukaan henkilö on muslimi, jos hän seuraa jotakin neljästä islamilaisen lain sunnikoulukunnasta (hanafi, maliki, shafi`i tai hanbali), kahdesta šiiakoulukunnasta (ja`fari tai zaidi) tai kuuluu ibadi-koulukuntaan tai zahiri-koulukuntaan. Lisäksi todetaan, että ašarilaisuus, suufilaisuus tai salafismi eivät ole uskosta luopumista. Ammanin julistus korostaa, että suuntausten yhtäläisyydet ovat suurempia kuin niiden erot.

Uskonnon lähteet

Muhammed

Jumalan lähettiläs ja hänen elämäkertansa

Islamin keskeisin hahmo on profeetta Muhammed. Hän on esikuvallinen henkilö, jota perinteisesti pidetään synnittömänä ja erehtymättömänä Jumalan sanan välittäjänä.Reynolds 2012, s. 171. Hänen ilmestystensä välityksellä ihmiskunta sai Koraanin, ja profeetan teot ja puheet tarjosivat tiedot Jumalan laista eli šariasta. Muhammed on islamissa keskeinen ja kunnioitettu hahmo. Islamilaisessa perinteessä profeetan nimen yhteyteen liitetään siunauskaavat, kuten ”rauha hänelle”.

Muhammedista ei ole säilynyt aikalaistietoa, ja Koraanikaan ei kerro hänestä juuri mitään ilman eksegeettistä tulkintaa. Muhammedia koskeva tieto onkin peräisin islamilaisesta perimätiedosta, joka sisältää yksityiskohtaisia kuvauksia hänen elämästään. Tutkijat suhtautuvat tähän tietoon kuitenkin kriittisesti. Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan Muhammedista tiedetään yllättävän vähän.

Muhammedista kertovat tiedot islamilaisissa lähteissä alkavat vakiintua vasta noin 150–200 vuotta Muhammedin kuoleman jälkeen. Arabistien Andreas Görken, Harald Motzkin ja Gregor Schoelerin mukaan nämä lähteet ovat historiallisina tietolähteinä ongelmallisia. Heidän mukaansa kertomukset profeetasta pohjautuvat Koraanin eksegeettisiin ja spekulatiivisiin tulkintoihin, jotka heijastavat myöhempiä teologisia, juridisia ja poliittisia kiistoja. Ne sisältävät myös ristiriitaisuuksia ajoitusten, henkilöiden ja tapahtumien suhteen. Lisäksi perimätiedon esittämille asioille ei löydy riippumatonta vahvistusta muista lähteistä. Muhammedista kertovaa perimätietoa arvosteltiin jo varhain siitä, että tarinoita keksittiin tukemaan omia mielipiteitä.Haeri 1996, s. 66. Vielä nykyäänkin hadith-lähteisiin saattaa ilmestyä uusia versioita profeetan puheista.

Varhaisimmat profeetta Muhammedia koskevat kertomukset löytyvät 800-luvulla kirjoitetuista teoksista, joista varhaisin on Ibn Hishamin (k. 833) Sírat Rasúl Alláh (suom. Profeetta Muhammedin elämäkerta).Ibn Hisham 1999. Tämä teos perustuu Ibn Ishaqin (k. 767) aikaisempaan, kadonneeseen elämäkertaan.Ibn Ishaq 1955.Ibn Warraq 2000, s. 27. Nykyiset historiantutkijat ovat esittäneet erilaisia tulkintoja Muhammedin elämästä ja häneen liittyvien kertomusten historiallisesta luotettavuudesta.

Muhammed Mekassa

pienois|Muhammedin yömatka ihmiskasvoisen hevosen, Buraqin kyydissä. Ibn Hisham kertoo Muhammedin syntyneen nykyisessä Saudi-Arabiassa sijaitsevassa Mekan kaupungissa ja kuuluneen quraiš-heimoon. Mekassa sijaitsi Kaaban temppeli, joka oli arabien pyhiinvaelluksen keskus.Ibn Hisham 1999, s. 53, 92. Islamilaisen perimätiedon mukaan Muhammedin syntymää edelsivät ihmeet, jotka todistivat hänen tulevasta suuruudestaan.Jansen 2008, s. 38–43.

Aikuistuttuaan Muhammed ryhtyi karavaanikauppiaaksi ja avioitui työnantajansa Khadijan kanssa.Ibn Hisham 1999, s. 49. Muhammedilla oli elämänsä aikana kaikkiaan 13 vaimoa, sillä hän oli saanut Jumalalta erioikeuden vaimojen lukumäärän suhteen. Lisäksi hänellä oli lukuisia jalkavaimoja. Muhammedin lapsista vain naispuoliset (Zainab, Ruqayya, Umm Kulthum ja Fatima) elivät aikuisikään, ja heistä ainakin Fatima sai omia lapsia. Šiialaisuudessa Fatiman lapsista alkoi imaamien ketju.

Vuoden 610 tienoilla eli suunnilleen 40-vuotiaana Muhammed näki nukkuessaan enkeli Gabrielin ja sai ensimmäisen jumalallisen ilmestyksensä.Ibn Hisham 1999, s. 70. Aluksi Muhammed kutsui ihmisiä uuteen uskoon vain salassa, mutta kolmen vuoden kuluttua hän alkoi levittää islamia julkisesti.Ibn Hisham 1999, s. 80; Jansen 2008, s. 114. Islamilaisen perimätiedon mukaan Muhammed teki myös ihmeitä, kuten matkasi yöllä Jerusalemiin ja sieltä taivaaseenIbn Ishaq 1955, 181-187; Ibn Hisham 1999, s. 129. sekä halkaisi kuun kahtia. Mekkalaiset arvostelivat Muhammedia siitä, että tämä soimasi esi-isiä, moitti mekkalaisten uskontoa ja pilkkasi heidän jumaliaan.Ibn Hisham 1999, s. 91. Profeetan tilanne kävi tukalaksi, ja hän joutui pakenemaan yöllä naapurikaupunki Medinaan, mihin hänen kannattajistaan oli jo siirtynyt. Pako ( tai hidžra) tapahtui vuonna 622. Tämä tapahtuma merkitsee islamilaisen ajanlaskun alkua.Hämeen-Anttia 2004, s. 19

Muhammed Medinassa

Medinassa Muhammed otti vallan ja perusti umman eli uskovien yhteisön. Vainottu profeetta muuttuu nyt myös maalliseksi vallankäyttäjäksi.Jansen 2008, s. 18–19.Newby 1989, s. 5. Ibn Hisham kertoo Medinan vaiheesta asioita, joista arabisti Hans Jansenin mukaan länsimaiset Muhammed-elämäkerrat hienotunteisesti vaikenevat.Jansen 2008, s. 22. Ibn Hisham esimerkiksi kertoo, että Muhammed aloitti kauppakaravaanien ryöstämisenIbn Hisham 1999, s. 209., oli sukupuoliyhteydessä vaimokseen ottamansa lapsen kanssa, anasti ottopoikansa vaimon (Koraani 33:37–40)Ibn Ishaq 1955, s. 793., kidutti ja tappoi vankeja, määräsi poltettavaksi ihmisiä täynnä olevan moskeijan,Ibn Hisham 1999, s. 426 käski tappaa häntä pilkanneet naisetIbn Hisham 1999, s. 390. ja järjesti Medinassa juutalaisten joukkomurhan.Ibn Hisham 1999, s. 320.

Ibn Hishamin mukaan Muhammed suoritti itse 27 sotaretkeä ja lähetti 38 pienempää toisten alaisuudessa.Ibn Hisham 1999, s. 452. Sota Mekkaa vastaan päättyi vuonna 630, jolloin Muhammed valtasi kaupungin kohtaamatta suurtakaan vastarintaa. Muhammedin jäähyväissaarna on eräänlainen profeetan testamentti.Ibn Hisham 1999, s. 448–450. Ibn Hisham kertoo, että Muhammed kuoli kaksi vuotta Mekan valtauksen jälkeen vuonna 632. Al-Tabarin mukaan Muhammed oli kuollessaan joko 60-, 63- tai 65-vuotias.

Koraani

pienois|vasen|Koraanin uskotaan kootun Muhammedin saamista ilmestyksistä hänen kuolemansa jälkeen.