Aurinkoperhoset s. 211 (Heliconiinae), aikaisemmalta nimeltään kaposiivet ja hopeatäplät, on melko laaja täpläperhosten alaheimo. Siihen kuuluu noin 500 lajia pääasiassa maapallon trooppisilla, mutta myös lauhkeilla alueilla. Ryhmän lajit puuttuvat kokonaan Uudesta Seelannista.
Alaheimoa yhdistävät tuntomerkit ovat selvät ja muodostuvat ennen kaikkea toukkien rakenteen yksityiskohdista.Kristensen (ed.) "Lepidoptera, Moths and Butterflies. Volume 1. Evolution, Systematics and Biogeography". Handbook of Zoology. de Gruyter 1998. s. 288.Kauri Mikkola, Jussi Murtosaari & Kari Nissinen (toim.): Perhosten lumo - Suomalainen perhostieto. Suomen Perhostutkijain Seuran 50-vuotisjuhlajulkaisu. Helsinki: Tammi, 2005. s. 241 Monet perhoslajit ovat siiviltään mustan ja punaisen tai mustan ja oranssin kirjavia ja lajin sisäinen vaihtelu siipikuvioinnissa voi olla huomattavan suurta. Kookkaat, värikkäät ja rauhallisesti lentävät kaposiivet (Heliconius) ovat trooppiselle Amerikalle lähes tunnusomainen päiväperhosryhmä.Kauri Mikkola, Jussi Murtosaari & Kari Nissinen (toim.): Perhosten lumo - Suomalainen perhostieto. Suomen Perhostutkijain Seuran 50-vuotisjuhlajulkaisu. Helsinki: Tammi, 2005. s. 292 Myös Afrikassa tavalliset nahkeiset (Acraea)Kauri Mikkola, Jussi Murtosaari & Kari Nissinen (toim.): Perhosten lumo - Suomalainen perhostieto. Suomen Perhostutkijain Seuran 50-vuotisjuhlajulkaisu. Helsinki: Tammi, 2005. s. 290 ja etenkin tropiikin ulkopuolella erilaiset hopeatäplät kuuluvat alaheimoon.
Alaheimon lajit ovat myrkyllisiä toukan ravintokasveistaan keräämien yhdisteiden vuoksi. Ryhmänä kaposiipiä ja hopeatäpliä on tutkittu varsin runsaasti, koska suojaava yhdennäköisyys eli mimikry on näillä perhosilla poikkeuksellisen yleistä ja monimuotoista. Sitä esiintyy etenkin Müllerin mimikrynä, jossa myrkylliset perhoset pyrkivät olemaan keskenään samannäköisiä. Lisäksi myös monet muihin perhosryhmiin kuuluvat perhoslajit pyrkivät muistuttamaan alaheimon myrkyllisiä lajeja. Tätä ilmiötä kutsutaan Batesin mimikryksi.http://tolweb.org/Heliconiinae/12194
Perhosten toukat elävät syöden etenkin passiokasveja (Passifloraceae). Tropiikin ulkopuolella keskeisiä ravintokasveja ovat mm. orvokit (Viola).
Tribukset ja suvut Aurinkoperhosiin kuuluu viidessä tribuksessa noin 500 lajia. Suvuista ylivoimaisesti lajirikkain on nahkeiset (Acraea).
Acraeini nahkeiset Acraea ruosteiset Actinote ruskoruoteiset Abatanote kirjoruoteiset Altinote idänruoteiset Miyana ommelsiivet Cethosia munkkinahkeiset Bematistes
Pardopsini pompulaiset Pardopsis
Heliconiini jadeliihot Philaethria sirppiliihot Podotricha kimmelliihot Dione hopealiihot Agraulis raitaliihot Dryadula päivänliihot Dryas juomuliihot Eueides kampakaposiivet Neruda naamakaposiivet Laparus kaposiivet Heliconius
hopeatäplät Argynnini pohjanhopeatäplät Boloria marmorihopeatäplät Brenthis helmitäplät Issoria idänhelmitäplät Kuekenthaliella lännenhopeatäplät Speyeria ketohopeatäplät Fabriciana rusohopeatäplät Argyronome monarkkihopeatäplät Argyreus luotsihopeatäplät Damora jättihopeatäplät Childrena keisarinviitat Argynnis lännenlautturit Euptoieta
Vagrantini lautturit Cirrochroa risteilijät Vindula kiilulautturit Algia samettisiivet Terinos afrikanlautturit Lachnoptera afrikankulkurit Smerina lampuodit Cupha kruunukulkurit Algiachroa kulkurit Vagrans tinatäplät Phalanta
Lähteet
Aiheesta muualla The Nymphalidae Systematics Group kaposiipisivusto Brown (1981) "The biology of Heliconius and related genera". Annu. Rev. Entomol. 26, 427 Fauna Paraguay BugGuide.net
Luokka:Kaposiivet ja hopeatäplät