Maallistuminen tai sekularisaatio on yhteiskunnan muuttumista siten, että uskonnolliset arvot ja instituutiot väistyvät ja ne korvautuvat ei-uskonnollisilla arvoilla ja maallisilla instituutioilla. Maallistumisen teesi viittaa käsitykseen, että yhteiskuntien kehittyessä – erityisesti modernisaation ja rationalisaation myötä – uskonto menettää auktoriteettinsa kaikissa yhteiskunnallisen elämän muodoissa ja hallinnossa.The Secularization Debate Pippa Norris and Ronald Inglehart, Sacred and Secular. Religion and Politics Worldwide, Cambridge University Press, 2004. Chapter 1.
Maallistumisen käsitteellä on monia merkityksiä, sekä teorian että historiallisen prosessin tasolla. Yhteiskuntateoreetikot kuten Karl Marx, Sigmund Freud, Max Weber ja Émile Durkheim olettivat, että yhteiskunnan modernisaatiota seuraisi uskonnollisuuden väheneminen. Tämän prosessin tutkiminen pyrkii määrittämään tavan (tai laajuuden) jolla uskonnolliset uskomukset, käytännöt ja instituutiot menettävät yhteiskunnallista merkitystään.Our Secularized Civilization Reinhold Niebuhr, religion-online.org
Sekä reformoitujen, luterilaisten, että katolilaisten keskuudessa tapahtui maallistumista 1700-luvulla valistuksen aikakaudella. Reformoitujen keskuudessa maallistuminen näkyi siveellisoikeudellisessa käytännössä siten, että maallistuneita tai kirkkoa kohtaan kriittisiä mielipiteitä esittäneitä ihmisiä ei enää paheksuttu. Luterilaisten keskuudessa tapahtui 1700-luvulla samankaltaista maallistumista, kun tuomarit ottivat tuomioistuinkäsittelyyn entistä vähemmän ennen rikkomuksina pidettyjä asioita. Katolisissa maissa tapahtui 1700-luvulla maallistumista siten, että uskontoon liittyviä kirjoja oli kirjastoissa vähemmän.
Katso myös Sekularismi
Lähteet
*