Elli Ivarintytär Saurio (31. joulukuuta 1899 Nurmes – 26. joulukuuta 1966 Helsinki) oli ensimmäinen taloustieteissä väitellyt nainen Suomessa ja Suomen ensimmäinen naisprofessori taloustieteiden alalla.
Yksityiselämä
Elli Saurion isä oli Josef Ivar Saurio (1869–1910) ja äiti oli Hilja Vilhelmiina o.s. Hukka (1876–1910). Äidinisä oli menestyvä nurmeslainen kauppias Juho Hukka. Äidinäiti Elisabet o.s. Hirvonen oli syntyjään Rääkkylän Jaamanhovin Hirvosia. Sama suku asuu yhä Jaamanhovia. Agronomi Ivar Saurio osti kesällä 1900 Nurmeksesta noin 300 hehtaarin suuruisen Rantalan eli Laamilan tilan toimittuaan tätä ennen muutamia vuosia Haapapuron maamieskoulun opettajana.
Hilja ja Ivar Saurion perheeseen syntyi yhteensä kolme lasta, ikäjärjestyksessä Elli (s. 1899), Liisa (s. 1904) ja Eeva (s. 1906). Kun tyttäret menettivät molemmat vanhempansa kevättalvella 1910, Elli ja Liisa sijoitettiin Lilli ja August (Aku) Saurion perheeseen Kokemäelle. Lilly Lydia Saurion (1873–1950) isä oli Ulvilan kirkkoherra, valtiopäivämies Karl Emil Stenbäck (1834–1919) ja August Saurio (1871–1935) oli Ivar Saurion nuorempi veli. Ivar ja August Janson suomalaistivat sukunimensä Saurioksi. Poikien vanhemmat, nahkuri Henrik August Janson (1838–1874) Tampereelta ja vaimonsa Johanna Vilhelmina o.s. Villgrén (1844–1873), olivat kuolleet nuorina.
Vuonna 1924 Liisa Saurio lähti Hämeenlinnaan opiskelemaan Wetterhoffin Kotiteollisuusopistossa. Seuraavana vuonna hän solmi siellä avioliiton silloisen jääkäri, komppanianpäällikkö Feeliks Waldemar Tuiskun kanssa. Kaksi vuotta myöhemmin Feeliks Tuisku erosi kapteenina vakinaisesta palveluksesta ja muutti perheineen Nurmekseen ryhtyen maanviljelijäksi. Laamilan kuolinpesä jaettiin nuorimman osakkaan, Eeva Saurion, tultua täysi-ikäiseksi ja Tuisku lunasti vaimon sisarten osuudet. Tuiskujen hoidossa Laamila toimi muun muassa harjoittelutilana. Parhaimmillaan talossa oli 40 lypsylehmää ja yhdeksän hevosta. Tilalla oli vanhastaan myös tiilitehdas. Felix Tuisku ylennettiin majuriksi vuonna 1941. Jääkärimajuri, maanviljelijä Feeliks Waldemar Tuiskun kuoltua hänen puolisonsa Liisa Tuisku (o.s. Saurio) myi Laamilan Nurmeksen kauppalalle.
Ammatillinen ura
Elli Saurion kasvatusisällä August Sauriolla oli kaksi akateemista tutkintoa, sillä hän oli sekä filosofian maisteri (kemia pääaineena) että agronomi (”mustialiitti” eli Mustialasta valmistunut). Kasvatusäidillä Lilli Sauriolla oli muun muassa kotitalousopettajan koulutus. Elli Saurio linjasi koulutuksensa kasvatusvanhempien koulutusurien suuntaiseksi mutta valitsi koulutuksensa sisällön omien mieltymystensä mukaan. Elli Saurio valmistui vuonna 1922 puutarhaopettajaksi Reitkallin puutarha- ja maatalousoppilaitoksesta.
Elli Saurio teki pitkän ammattiuran kotitalousalalla työskentelevien neuvojien ohjaajana. Toimittuaan muutamia vuosia puutarhaopettajana ensiksi Vakka-Suomen kotitalouskoululla ja sitten Peräpohjolan Kotitalouskoululla hän aloitti syksyllä 1925 konsulentin työn Suomalaisen Marttaliiton palveluksessa. Saurion ura oli nousujohteinen – vuonna 1934 Suomalaisen Marttaliiton sihteeri Elli Saurio valittiin saman liiton toiminnanjohtajaksi. Uusi toiminnanjohtajan vakanssi täytettiin tällöin ensimmäisen kerran. Syksyllä 1944, rauhan tultua, toiminnanjohtaja Saurio jäi opintovapaalle ja vuonna 1947 hän omasta aloitteestaan pyysi eron Marttaliiton palveluksesta. Eroava toiminnanjohtaja Elli Saurio jätti seuraajalleen elinvoimaisen, taloudellisesti vahvan ja jäsenmäärän avulla mitaten vuosi vuodelta yhä kasvavan suurjärjestön. Saurio oli kyvykäs johtaja. Suomalainen Marttaliitto uudistui voimakkaasti sinä aikana, jolloin Elli Saurio oli marttatyöhön tavalla tai toisella sidoksissa.
Syyskuussa 1927 konsulentti Elli Saurio oli matkustanut Kööpenhaminan maatalousnäyttelyyn ja kirjoitti tanskalaisesta Ankerhusin kotitalousopistosta Emäntälehteen seuraavan vuoden alussa. Saurio havaitsi, että Ankerhusissa opetuksen pääperiaate oli taloudellisuus ja oppilaita opetettiin ennen kaikkea tekemään laskelmia. Tietopuolisessa opetuksessa ensi sijalla oli kemia.
Myös filosofian tohtori K. T. Jutila (Helsingin yliopiston agraaripolitiikan professori 1928–1938) tarjoili vuoden 1927 aikana Emäntälehden lukijakunnalle tietoja kotitalousalan kehityksestä ulkomailla. Tohtori Jutila oli Amerikan matkansa aikana vieraillut muun muassa Cornellin yliopistossa, joka oli vuonna 1925 itsenäiseksi muodostettu New Yorkin valtion kotitalousalan korkein oppilaitos (”kotitalous-college”). Tutkimustyötä tehtiin Cornellissa seitsemällä osastolla: ruoka-aine ja ravitsemus, laitoshoito, kotitalouden hoito, naisten yhteiskunta- ja ammattiasiat sekä kotitalousneuvonta. Lisäksi olivat vaatetus- ja kangasosasto sekä huone- ja piirustusosasto. Kotitalouden hoito-osastolla kotitaloutta tutkittiin taloudellisesta näkökulmasta kohteina tulon muodostuminen ja käyttö eri kulutustarkoituksiin, kotitalouskirjanpito, kotitaloushistoria sekä kodin terveysoppi. Verratessaan Yhdysvaltain ja Suomen tilannetta, tohtori Jutila valitti sitä, että Suomesta yhä puuttui kotitalouden tutkimus- ja koetoiminta sekä kotitalouden yliopistollinen opetus.
Konsulentti Elli Saurio oivalsi nopeasti kodinhoidon opetuksen tarjoamat avarat mahdollisuudet. Vuonna 1928 hän kirjoitti Suomalaisen Marttaliiton toimintakertomukseen kuvauksen konsulentin toimensa edellisvuoden sisällöstä sanoen: ”Varsinaisessa konsulentintoimessani olen keskittänyt työni kodinhoidon-neuvonnan tunnetuksi tekemiseksi ja järjestämiseksi sekä maatalouskerhojen aikaansaamiseksi alueille, missä niitä ei ole ennestään ollut.” – Saurio oli siis työvuoden 1927 aikana keskittynyt tietoisesti kodinhoidon asioihin. Hän oli neuvojien opetus- ja ohjaustyössään erikoistumassa ammattialansa mukaisesti; kuuluihan puutarhanhoito suomalaisen kotitalousopetuksen alkuvaiheessa lähinnä kodinhoidon piiriin. Toisaalta tohtori Jutila oli juuri vuonna 1927 kertonut korkeakoulutasoisen kodinhoidon opetuksen Yhdysvalloissa keskittyvän kodin talouden opettamiseen. Vähitellen konsulentti Elli Saurion keskittyminen kodinhoidon neuvontaan alkoi merkitä samalla keskittymistä kotitalouden talouteen puutarhanhoidon sijaan.
Tieteellinen ura
Filosofian kandidaatti 1932
Elli Saurio sai päästötodistuksen Rauman Yhteislyseosta 16.5.1917 ja hänet kirjoitettiin 29.5.1917 Suomen Aleksanterin Yliopiston nimikirjaan Satakuntalaiseen osakuntaan kuuluvaksi ylioppilaaksi. Elli Saurio tuli ylioppilaaksi 1800-luvulta periytyvien sääntöjen mukaan. Uusi asetus ylioppilastutkinnosta annettiin 15.12.1919 ja sillä siirrettiin ylioppilastutkinto oppikoulujen lukioasteen päättö-tutkinnoksi. Enää se ei muodostanut akateemista alkeiskuulustelua yliopistoon kirjoittautumista varten. Sota-aika 1917–1918 hidasti Saurion opiskelun alkuvaihetta.
Elli Saurion yliopisto-opiskelun kausi jakaantui kahteen vaiheeseen ja vasta toinen opiskeluvaihe johti filosofian kandidaatin tutkinnon suorittamiseen. Tehokas ja tuloksellinen opiskelu alkoi syys-lukukaudella 1927, kun Saurio jäi palkkatyöstä virkavapaalle. Lukuvuoden 1928–1929 aikana Saurio oli kotitalouden vt. apulaistarkastajana maataloushallituksessa ja huhtikuussa 1929 hän aloitti puutarhaopettajan työn Orimattilan kotitalousopistossa. Saurio kykeni kuitenkin viemään opintojaan eteenpäin myös palkkatyön ohessa mutta opiskelutilanne helpottui Saurion jäädessä toisen kerran opintovapaalle marraskuun alussa 1929. Opiskeluloma jatkui kevätlukukaudella 1930.
Syyslukukaudella 1930 Elli Saurio oli jälleen opettamassa Orimattilan kotitalousopistolla. Kotitalousväkeä innosti eduskunnassa 3. marraskuuta jätetty toivomusaloite (n:o 31/1930) kotitalouden taloustieteen ja puutarhatieteen opettajavirkojen perustamiseksi yliopistoon. Kevätlukukaudella 1931 Saurio opiskeli kansantaloustieteen erikoiskysymyksiä ja Baltian historiaa. Syksy 1931 kului sosiologian luentojen ja seminaariharjoitusten merkeissä ohjaajina professorit R. Karsten ja G. Landtman. Kirjoitusnäytteen filosofian maisterin tutkintoa varten Elli Saurio suoritti 19.12.1931 ja Elli Saurion tutkinto valmistui kevätlukukauden 1932 kuluessa. Julkinen päätös filosofiankandidaattitutkinnosta, jonka on suorittanut Elli Saurio, julistettiin 22.4.1932 Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisessä osastossa, ja hänelle myönnettiin: kansantaloustieteessä arvosana laudatur (hyvät tiedot), käytännöllisessä filosofiassa laudatur (hyvät tiedot), taidehistoriassa arvosana approbatur ja Suomen historiassa arvosana approbatur. Saurion filosofian kandidaattitutkinnon arvosanaksi tuli approbatur 9/15 puoltoäänellä sekä niihin perustuvalla arvonimellä clarissimus.
Marttaliitossa Noin kuukauden kuluttua siitä, kun Elli Saurio oli valmistunut filosofian kandidaatiksi, hänet valittiin Suomalaisen Marttaliiton vuosikokouksessa Marttaliiton keskustoimikunnan jäseneksi. Joulukuun alussa 1933 Saurio siirtyi hoitamaan Suomalaisen Marttaliiton sihteerin tointa edellisen sihteerin, Maili Laitisen erottua. Maisteri Saurio toimi Marttaliiton vakinaisena sihteerinä 1.1.1934–1.4.1935. Suomalaisessa Marttaliitossa aloitettiin maisteri Saurion sihteerikauden aikana suomalaisten maalaisemäntien ajankäyttöä koskevan tilastotiedon keräys. Saurion vuonna 1947 valmistunut väitöskirja perustui juuri tähän Marttaliiton piirissä kerättyyn aineistoon.
Konsulenttivuosinaan Elli Saurio oli osoittanut suurta innostuneisuutta kodinhoidonneuvontaan ja oli pitänyt kilpailua hyvänä neuvontamuotona. Kilpailu oli kuitenkin vaativa työmuoto, mutta ulkomailta löytyi esikuvia seurattaviksi. Saurio kirjoitti Emäntälehdessä vuoden 1929 alussa julkaistussa artikkelissa, että Saksassa kotitalousharjoittelijat järjestivät työtehokilpailuja ja Tanskassa eräs kotitalousopisto laati taloissa ruokatalouslaskelmia. – Oli vain laadittava taulukkoja, joihin osanottajat voisivat merkitä esimerkiksi kuukauden kuluessa käytetyt ruoka-aineet ja ruokailupäivät ja tämän perusteella suorittaa laskelmat. Näin emäntä pääsi tietämään, kuinka paljon yksi ruokailupäivä maksoi, mikä oli ollut ruoan koostumus ja niin edelleen.
Työskennellessään Suomalaisessa Marttaliitossa Elli Saurio tarttui pelotta vaikeana pidettyyn kirjanpitoaiheeseen ja sai monet tavalliset suomalaisnaiset kiinnostumaan siitä. Saurio osoitti, että kirjanpidon avulla oli mahdollista saada taloudellista hyötyä. Ruokataloutta ja ajankäyttöäkin voitiin seurata kirjanpidon avulla mutta kotitaloudessa oli tärkeää seurata etenkin menojen kehitystä. Tulojen ja menojen summaukset osoittivat, että kotitalous oli suuri taloudellinen tekijä yhteiskunnassa. Saurio kertoi anekdootin entisestä kilpailutalon emännästä, joka parin kuukauden kirjanpidon jälkeen kauhistui niin kovasti karttuneiden summien suuruutta, että – lopetti kirjanpidon.
Kevättalvella 1934 Saurion toimiessa Suomalaisen Marttaliiton sihteerinä liiton äänenkannattajassa, Emäntälehdessä, julistettiin alkavaksi emäntien ajankäyttökilpailu. Ilmoitus ensimmäisestä ajankäyttökilpailusta oli otsikoitu "Miten käytän vuorokauden 24 tuntia?” Saurio oli yrittänyt herättää emännissä harrastusta kirjanpitoa kohtaan ja oli tullut aika ottaa uudet taidot käyttöön. Oli tarkoitus, että kilpailuun osallistuvat emännät pitäisivät omasta ajankäytöstään kirjaa. Ensimmäinen osakilpailu kesti vuoden ja kilpailussa luvattiin palkita ne, jotka säännöllisimmin ja totuudenmukaisimmin olivat tehneet merkinnät. Rahapalkintoja oli seitsemän kappaletta, suurin 1000 markkaa. Emäntälehden ilmoituksessa on yksi erityisen merkillepantava lause: "Kun nyt tähän koko kotitaloutemme kannalta tärkeään toimintaan on saatu erikoinen lahjoitus, järjestää Marttaliitto kilpailun, johon"...