Ranulf Flambard (n. 1060–1128) oli Durhamin piispa. Flambard rikastui verojen keruulla kuningas Vilhelm Punaisen aikana, mistä syystä hän oli epäsuosittu. Vilhelmin kuoltua kuningas Henrik I vangitsi hänet Lontoon Toweriin, mistä hän onnistui pakenemaan ensimmäisenä vankina. Hän lähti Normandiaan maanpakoon Vilhelmin ja Henrikin veljen, Robert II:n kanssa. Flambardista tuli Robertin neuvonantaja ja hän auttoi Robertia tämän epäonnistuneessa maihinnousussa Englantiin.
Henrikin valtakausi Vahvistaakseen asemaansa Henrik I, joka oli noussut kuninkaaksi, vangitsi Ranulfin ToweriinHuscroft 2005, s. 68 kavalluksesta syytettynäVaughn 1987, s. 229. Hän pääsi pakoon vankeudesta helmikuussa ja toimi kesällä 1101 Robert II:n hyväksi hänen vallankaappausyrityksessäänHuscroft 2005, s. 69. Kuningas päätti takavarikoida piispan maaomaisuudenVaughn 1987, s. 231 ja Canterburyn arkkipiispa Anselm syytti häntä simoniasta kirkollisessa oikeudessa, joka paavin määräyksellä asetti hänet Anselmin harkinnan alaisuuteenVaughn 1987, s. 234.
Perintö Flambard jatkoi katedraalin rakennuttamista, jonka hänen edeltäjänsä oli aloittanut, rakennutti muurin Durhamin linnan ympärille ja rakensi Norhamin linnan Tweed-joen puolustamista varten. Hän käski siirtää Cuthbertin pyhäinjäännökset uuteen hautaan juhlallisessa seremoniassa. Hän kuoli 5. syyskuuta 1128.
Flambardilla tiedetään olleen kolme tai neljä poikaa. Elias oli Henrik I:sen viranhaltija, joka omisti prebendan Lontoossa. Ralf oli pappina Middlehamissa ja vuodesta 1138 arkkipiispa Theobaldin huonekunnan jäsen. Hänellä oli veljenpojat Osbert, Ranulf, Robert, Richard ja William.Barlow 1983, s. 202–203
Lähteet
Viitteet
Luokka:Durhamin piispat Luokka:Katoliset piispat Luokka:Normannit Luokka:1000-luvulla syntyneet Luokka:Vuonna 1128 kuolleet