Meteorologia (; ) on Aristoteleen fysiikan ja maantieteen alaan kuuluva teos. Teoksessa käsitellään erilaisia maan päällä havaittavia ilmiöitä, kuten sääilmiöitä, veden haihtumista ja maanjäristyksiä.
Sisältö Seuraavassa joitakin esimerkkejä teoksen sisällöstä.
Varhainen fysiikka
Tässä Aristoteles käsittelee ”ensimmäisen liikuttajan” periaatetta, joka edelsi nykyaikaisempaa newtonilaista käsitystä voimasta.
Neljä klassista alkuainetta
Aineilla Aristoteles tarkoittaa klassisia alkuaineita. Kaikki maan päällä olevat substanssit koostuivat näistä neljästä alkuaineesta. Kun esimerkiksi puuta verrataan kiveen, niiden väliset havaitut erot johtuvat siitä, että niissä on suhteessa eri määrä näitä alkuaineita.
Ilmakehäfysiikka pienoiskuva|upright=0.85|Teoksen ensimmäinen sivu Immanuel Bekkerin laitoksesta vuodelta 1837.
Veden haihtuminen
Sääilmiöt
Tässä Aristoteles käsittelee salamoiden ja tornadojen ominaisuuksia.
Geologia
Hydrologia
Maa pallona
Tässä Aristoteles esittää ajatuksen lithosfääristä (maa), hydrosfääristä (vesi), atmosfääristä (ilma) ja ulkoavaruudesta (tuli). Pohjimmiltaan hän kuvaa pyöreän Maan. Aristoteles käsittelee hydrologiaa hyvin perinpohjaisesti ja osoittaa, että maa pistää ylös veden yläpuolelle sen sijaan, että se olisi kokonaan veden peittämää.
Lähteet
Kirjallisuutta
Aristotle: Meteorologica. Teoksessa Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
Aiheesta muualla
Aristotle: Meteorology , käännös E. W. Webster
Luokka:Aristoteleen teokset Luokka:Kirjat fysiikasta Luokka:Meteorologia