Kivikoivu (Betula ermanii) on koivukasveihin kuuluva kesävihanta puu, joka kasvaa alkuperäisenä Itä-Aasian rannikkoseuduilla ja saarilla.Alanko et al., sivu 107.Alanko et al., sivu 110.Mitchell et al., sivu 124. Sillä on punertavampi kaarna kuin esimerkiksi rauduskoivulla ja kovempi puuaines kuin millään muulla koivulajilla.
Ulkonäkö ja koko thumb|left|Ruskan kultaamia kivikoivuja Okuchichibuvuorilla Japanissa Kivikoivun korkeus on keskimäärin 8–12 metriä, mutta enimmillään jopa 24 metriä. Sillä on vanhemmiten kellan- tai punertavanvalkoinen runko ja leveän kartiomainen latvus.Coombes, sivu 119. Tuohi voi hilseillä puusta ohuina, paperimaisina suikaleina, ja siinä on vaakasuoria korkkihuokosia. Oksat ovat siirottavia sekä punaruskeita ja kuluvan kesän kasvainranka on ruskeanvihreä, kalju ja nystyinen.
Kivikoivun poimuttuneet lehdet ovat sulkasuoniset ja syysväriltään keltaiset. Niiden yläpinta on harvakarvainen ja alapinta nystyinen ja keskisuonta myöten karvainen. Lehtilapa on 5–10 senttimetriä pitkä, toissahainen, kolmiomaisen puikea, pitkäsuippuinen ja tyvestä suippo tai lähes herttamainen. Lehdissä on 1–2,4 senttimetriä pitkä ja nystyinen ruoti sekä pienet korvakkeet, jotka karisevat lehtien puhjetessa. Silmut ovat 2–3 millimetriä pitkiä, perättömiä ja tahmeita. Lehtiasento on kierteinen.
Kivikoivu on yksikotinen kasvi, joka kukkii pienin, yksineuvoisin kukin vasta lehtien puhjettua kesä–heinäkuussa. Hedekukissa on vähäinen kehä ja ne muodostavat pitkiä ja riippuvia, kellertäviä norkkoja. Emikukat ovat kehättömiä ja muodostavat lyhyitä ja pystyjä, vihreitä norkkoja. Norkkoperät ovat yleensä 3–6 millimetriä pitkiä, mutta joskus lähes huomaamattomia.
Emikukista kehittyy heinä–elokuussa siipipalteisia, litteitä pähkylöitä, joita suojaavat kolmiliuskaiset norkkosuomut. Pähkylöiden siipipalteet ovat pähkylän levyisiä tai kapeampia. Norkkosuomujen sivuliuskat ovat siirottavia ja keskiliuskaa vähän lyhyempiä. Hedelmänorkot ovat pähkylöiden varistessa hajoavia.
Levinneisyys Kivikoivu kasvaa alkuperäisenä Itä-Aasian lauhkeissa osissa. Sitä tavataan Burjatiassa, Taka-Baikalian aluepiirissä ja Sahan tasavallassa Siperiassa; Kamtšatkan niemimaalla ja Sahalinin saarella Venäjän kaukoidässä; Heilongjiangissa, Jilinissä, Liaoningissa ja Sisä-Mongoliassa Pohjois-Kiinassa; Korean niemimaalla sekä Hokkaidōn, Honshūn ja Shikokun saarilla Japanissa. Kivikoivu menestyy hyvin myös Etelä-Suomessa.
Elinympäristö thumb|Kivikoivulla on usein lämpimänpunertava kaarna. Kivikoivu on mereinen, keski- tai hemiboreaalisen vyöhykkeen kasvi, joka kasvaa yleensä 1 000 – 1 700 metrin korkeudessa. Se on metsäaukioiden pioneeripuu, joka selviää myös niukkaravinteisessa maaperässä ja kuivilla kasvupaikoilla. Tavallisesti se kasvaa vuorten rinteillä puhtaina metsikköinä, mutta muodostaa joskus myös sekametsiä havupuiden ja toisten lehtipuiden kanssa.
Käyttö Kivikoivun nimi juontuu sen kovasta ja vahvasta puuaineksesta, josta valmistetaan huonekaluja ja rakennustarvikkeita. Siitä on jalostettu myös useita koristekasviksi soveltuvia lajikkeita, esimerkiksi matala ja leveäkasvuinen ’Grayswood Hill’ sekä oranssikaarnainen ’Hokkoda Orange’, joka on peräisin Hokkodavuorelta Japanista.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Kivikoivu (Betula ermanii) Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Betula ermanii
Luokka:58.41 Puut, pensaat Luokka:Koivut Luokka:Aasian puut