thumb|Lagotto romagnolo talvisessa metsässä. Italialaisista koiraroduista Italiassa suosituin on maremmanajokoira, ja muita koiraihmisten keskuudessa suhteellisen tunnettuja ovat lagotto romagnolo, bolognese, italianvinttikoira, abruzzese maremmano, cane corso, napolinmastiffi ja volpino italiano. Italian kennelliitto Ente Nazionale della Cinofilia Italiana on hyväksynyt myös kaksi sellaista rotua joilla ei ole vielä FCI-tunnustusta. Lisäksi se on avannut oman rekisterin muutamalle rodulle, mikä on alkuprosessi niiden täydelle kansalliselle hyväksynnälle.
Monet italialaiset rodut ovat olleet alkujaan työkoiria, ennen kaikkea paimen- ja metsästyskoiria. Natufeista polveutuneet maailman ensimmäiset paimentolaiset saapuivat Apulian rannikolle jo noin 5500 eaa, tuoden mukanaan paimenkoiransa. Tämän vuoksi Italian paimentolaiskulttuuri on ikivanhaa perua, ajalta ennen Rooman valtakuntaa, ja itseasiassa koko Länsi-Euroopan vanhin. Salentossa vallitsi soturipaimenten muodostama mesapi-kulttuuri (700-luvulla eaa); Abruzzossa, Apuliassa, Campaniassa, Lucaniassa ja Molisessa puolestaan samnilaisten kulttuuri (900-luvulla eaa). Sardiniaan saapuivat nuragit ja sciardanat. Lopulta alkoi Rooman valtakausi (510–264 eaa), jonka talous perustui ennen kaikkea paimentolaisuuteen ja karjankasvatukseen.
Rooman valtakaudella esiintyi ns. "valkoisia koiria" ainakin vuodesta 753 eaa vuoteen 1453 jaa. Koska Rooman valtakunnassa lähes kaikki osasivat lukea, paikalliset paimenet ja koirankasvattajat ammensivat helposti tietoa Varron ja Columellan kaltaisten maatalouden tutkijoiden koiranjalostusta koskevista kirjoituksista, joita luettiin laajalti eri puolilla valtakuntaa. Jälkimmäinen kuvaili teoksessaan De Re Rustica kahta eri rotutyyppiä: valkoista paimenkoiraa (laumanvartijaa) ja mustaa maatilan koiraa. Väritykset selittyivät sillä, että paimen erotti valkoisen koiran helpommin villieläimestä. Laumanvartijan tuli olla vankkarakenteisempi ja hitaampi kuin hirvien ja peurojen metsätykseen käytetyn koiran, mutta kuitenkin pienempi ja kevytrakenteisempi kuin "maatilan koiran" (tai tallikoiran). Susien hyökkäyksiä torjuttaessa siltä vaadittiin rohkeutta, nopeutta ja kestävyyttä; rungoltaan sekä korkeutta että pituutta.
Kuitenkin jo tuohon aikaan esiintyi mahdollisesti monenvärisiä paimenkoiria. Valkoista väritystä vaalittiinkin siten, että muunvärisiä yksilöitä ei valittu jalostukseen sekä siten, että heti syntymän jälkeen mahdolliset muunväriset pennut tapettiin - tämä johti virheelliseen käsitykseen siitä että juuri valkoinen väritys olisi "puhdasrotuisuuden" merkki. Vaikka valkoisessa värissä oli siis ennen kaikkea kyse paimenten tekemästä valinnasta ja karsinnasta, on mahdollista että se myös periytyi suoraan alkuperäiseltä kantarodulta.
On kuitenkin huomattava, että valkoisen värin tärkeys päti ainoastaan niiden yksilöiden kohdalla, joita käytettiin valkoisten lampaiden kanssa työskentelyyn, kun taas vastaavasti muunväristen lampaiden, vuohien, nautakarjan ja hevosten kohdalla ei pätenyt sama logiikka. Lisäksi vaihtelevien värien esiintyminen mm. vanhoilla itäeurooppalaisilla ja aasialaisilla laumanvartijoilla kumoaa teorian siitä, että valkoinen väritys olisi "rotupuhtauden" merkki - tämä teoria juontaa juurensa nimenomaan Rooman valtakunnan suureen vaikutukseen. Suurin osa nykyisistä valkoisista laumanvartijoista esiintyykin alueilla, jotka kuuluivat aikoinaan Rooman valtakuntaan, ja kyseisten alueiden ulkopuolella muunväriset koirat ovat huomattavasti yleisempiä.
Neoliittisen kauden varhaista paimenkoiraa käytettiin todennäköisesti sekä laumojen ohjailuun että vartiointiin. Erilaisia paimenkoiratyyppejä on Italiassa niin paljon, että jo 20–30 kilometrin etäisyydellä toisistaan olevilla alueilla voi olla tyypiltään täysin erilaiset paimenkoirapopulaatiot. Perinteisesti paimenten koirat eivät kuitenkaan edustaneet mitään puhdasta rotua, muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. He antoivat toisilleen usein lahjaksi pennun, jonka vanhemmat olivat työskennelleet eläinlaumojen parissa jo sukupolvien ajan, ja paimenkoiran tärkeimmät ominaisuudet olivatkin työskentelykyky ja psykofyysinen terveys.
Alkuperäiset italialaiset rodut ja paikallismuunnokset pienois|23 italialaista rotua: (a) italianvinttikoira, (b) etnankoira, (c) eteläitalianvinttikoira, (d) italiansusikoira (susihybridi), (e) bergamonpaimenkoira, (f) cane toccatore, (g) biellanpaimenkoira, (h) lessinianpaimenkoira, (i) apenniinienpaimenkoira, (j) lyhytkarvainen italianajokoira, (k) karkeakarvainen italianajokoira, (l) italianseisoja, (m) spinone, (n) lagotto romagnolo, (o) bolognese, (p) volpino italiano, (q) silanpaimenkoira, (r) sisilianmastiffi, (s) fonninkoira, (t) abruzzese maremmano, (u) abruzzinmastiffi, (v) cane corso, (w) napolinmastiffi; lisäksi villi koiraeläin (x) canis lupus italicus. Italialainen kynologi Antonio Crepaldi on luonut luettelon Biodiversità Canina Italiana Catalogazione, joka sisältää paitsi italialaiset rodut, myös niiden paikallismuunnokset sekä muut muunnokset (esimerkiksi värin tai karvanlaadun mukaan).Crepaldi, Antonio. Biodiversità Canina Italiana Catalogazione, 11.11.2016. Centro di Ricerca Universale sulla Biodiversità Canina. Haettu 11.5.2025.
Ryhmä A Metsästyskoirat (Cani da caccia)
Ryhmä A1 Seisojat (Cani da ferma)
Ryhmä A1a Braque-tyyppiset seisojat (Cani da ferma di tipo bracco)
Sukupuuttoon kuolleet pienet seisojat (Bracchetti da ferma estinti): "muinainen ligurialainen Bagnasco-alueen hunajanvärinen pienikokoinen seisoja" (Bracchetto Ligure Bagnasco melato antico), Liguria "muinainen piacenzalainen Ranza-alueen roan-värinen pienikokoinen seisoja" (Bracchetto Piacentino Ranza roano antico), Emilia "piemontelainen pienikokoinen seisoja" (Bracchetto Piemontese), Piemonte "muinainen piemontelainen Aschieri-tyypin valko-oranssi pienikokoinen seisoja" (Bracchetto Piemontese Aschieri bianco con poche macchie arancio antico) "piemontelainen kevytrakenteinen pointteri-tyyppinen pienikokoinen seisoja" (Bracchetto Piemontese leggero pointerizzato)
Yleiset seisojat (Bracchi comuni): "yleinen italialainen seisoja" (Bracco Comune Italiano), Italia "yleinen italialainen mannermainen seisoja" (Bracco Comune Italiano Peninsulare), Italia "yleinen sardinialainen seisoja" (Bracco Comune Sardo), Sardinia
Sukupuuttoon kuolleet seisojat (Bracchi estinti): "muinainen lyhytkarvainen seisoja" (Bracco a pelo corto antico), Italia "muinainen lyhytkarvainen valkoinen seisoja" (Bracco a pelo corto antico bianco) "muinainen lyhytkarvainen valko-punainen seisoja" (Bracco a pelo corto antico bianco pezzato rosso) "muinainen sininen seisoja" (Bracco Blu Italiano antico), Italia "muinainen vesiseisoja" (Bracco da acqua antico), Italia "muinainen kanakoiratyyppinen seisoja" (Bracco da ferma antico), Italia "muinainen "leva"-tyyppinen seisoja" (Bracco da leva antico), Italia "muinainen "punta"-tyyppinen seisoja" (Bracco da punta antico), Italia "muinainen "ripulita"-tyyppinen seisoja" (Bracco da ripulita antico), Italia "muinainen veriseisoja" (Bracco da sangue antico), Italia "muinainen Länsi-Alppien seisoja" (Bracco delle Alpi Occidentali antico), Pohjois-Italia "muinainen piacenzalais-ligurialais-piemontelainen Apenniinien seisoja" (Bracco dell’Appennino Piacentino-Ligure-Piemontese antico), Emilia, Liguria ja Piemonte
Muinaiset italialaiset seisojat (Bracchi italiani antichi): "muinainen italianseisoja" (Bracco Italiano antico), Italia "muinainen kevytrakenteinen italianseisoja" (Bracco Italiano antico leggero) "muinainen kevytrakenteinen valkoinen italianseisoja" (Bracco Italiano antico leggero bianco) "muinainen kevytrakenteinen valko-oranssi italianseisoja" (Bracco Italiano antico leggero bianco arancio) "muinainen kevytrakenteinen ruskea-roan italianseisoja" (Bracco Italiano antico leggero roano marrone) "muinainen raskasrakenteinen italianseisoja" (Bracco Italiano antico pesante) "muinainen raskasrakenteinen valko-oranssi italianseisoja" (Bracco Italiano antico pesante bianco arancio) "muinainen raskasrakenteinen ruskea-roan italianseisoja" (Bracco Italiano antico pesante roano marrone)
Modernit italialaiset seisojat (Bracchi italiani moderni): "virallisesti FCI:ssä tunnustettu italianseisoja" (Bracco Italiano ufficialmente riconosciuto FCI), Italia "virallisesti FCI:ssä tunnustettu keskivertorakenteinen italianseisoja" (Bracco Italiano ufficialmente riconosciuto FCI intermedio) "virallisesti FCI:ssä tunnustettu keskivertorakenteinen valko-oranssi italianseisoja" (Bracco Italiano ufficialmente riconosciuto FCI intermedio bianco arancio) "virallisesti FCI:ssä tunnustettu keskivertorakenteinen ruskea-roan italianseisoja" (Bracco Italiano ufficialmente riconosciuto FCI intermedio roano marrone) "virallisesti FCI:ssä tunnustettu kevytrakenteinen italianseisoja" (Bracco Italiano ufficialmente riconosciuto FCI leggero) "virallisesti FCI:ssä tunnustettu kevytrakenteinen näyttelylinjainen italianseisoja" (Bracco Italiano ufficialmente riconosciuto FCI leggero da esposizione) "virallisesti FCI:ssä tunnustettu kevytrakenteinen näyttelylinjainen valko-oranssi italianseisoja" (Bracco Italiano ufficialmente riconosciuto FCI leggero da esposizione bianco arancio) "virallisesti FCI:ssä tunnustettu kevytrakenteinen näyttelylinjainen ruskea-roan italianseisoja" (Bracco Italiano ufficialmente riconosciuto FCI leggero da esposizione roano marrone) "virallisesti FCI:ssä tunnustettu kevytrakenteinen käyttölinjainen italianseisoja" (Bracco Italiano ufficialmente riconosciuto FCI leggero da prove di lavoro) "virallisesti FCI:ssä tunnustettu kevytrakenteinen käyttölinjainen valko-oranssi italianseisoja" (Bracco Italiano ufficialmente riconosciuto FCI leggero da prove di lavoro bianco arancio) "virallisesti FCI:ssä tunnustettu kevytrakenteinen käyttölinjainen ruskea-roan italianseisoja" (Bracco Italiano uficialmente riconosciuto FCI leggero da prove di lavoro roano marrone) "virallisesti FCI:ssä tunnustettu raskasrakenteinen näyttelylinjainen italianseisoja" (Bracco Italiano ufficialmente riconosciuto FCI pesante da esposizione) "virallisesti FCI:ssä tunnustettu raskasrakenteinen näyttelylinjainen valko-oranssi italianseisoja" (Bracco Italiano ufficialmente riconosciuto FCI pesante da esposizione bianco arancio) "virallisesti FCI:ssä tunnustettu raskasrakenteinen näyttelylinjainen ruskea-roan italianseisoja" (Bracco Italiano ufficialmente riconosciuto FCI pesante da esposizione roano marrone)
Risteytystaustaiset standardisoidut seisojat (Bracchi ibridi standardizzati): "muinainen piemontelainen Aschieri-tyypin valko-oranssi pienikokoinen seisoja x muinainen italialainen valkoinen spinone" (Bracchetto Piemontese Aschieri bianco con poche macchie arancio antico x Spinone Italiano bianco antico), Piemonte "pointteri-taustainen italianseisoja" (Bracco Italiano pointerizzato), Italia "italialainen seisoja-pointteri" (Bracco-Pointer Italiano), Italia
Ryhmä A1b Spinone-tyyppiset seisojat (Cani da ferma di tipo spinone)
Sukupuuttoon kuolleet barbettit (Barbetti estinti): "muinainen Länsi-Alppien barbet" (Barbet delle Alpi Occidentali antico), Piemonte "muinainen piemontelainen barbet" (Barbet Piemontese antico), Piemonte "barbetto" (Barbetto), Italia
Sukupuuttoon kuolleet cravinot (Cravini estinti): "piemontelainen vesicravin" (Can Cravin da acqua Piemontese), Piemonte "albalainen cravino" (Cravino d’Alba), Piemonte "pollenzolainen cravino" (Cravino di Pollanzo), Piemonte
Puhdasrotuiset sukupuuttoon kuolleet alkuperäiset italialaiset griffonit (Grifoni estinti puri autoctoni): "piemontelainen griffoni" (Griffone Piemontese), Piemonte "Val Padanan alangon pehmeäkarvainen griffoni" (Grifone della Bassa Val Padana a pelo molle), Pohjois-Italia "Toscanan Maremmien pehmeäkarvainen griffoni" (Grifone della Maremma Toscana a pelo molle), Toscana