thumb|Yhdysvaltain maatalousministeriön vuonna 2011 julkaisema MyPlate -ravitsemussuositus, joka korvaa vanhat ruokapyramidit. Lautasella kello kahdestatoista lukien viljat, proteiini, vihannekset ja hedelmät. Lautasen reunalla lisäksi maitotuotteet. Ravitsemussuositukset kuvaavat väestöjen ja ihmisryhmien energian ja ravintoaineiden tarvetta tai suositeltavaa saantia. Ravitsemussuositusten kirjo on laaja, ja niitä on tarjolla erilaisille kohderyhmille. Ravitsemussuosituksiin sisältyy niin ravintoaineiden tarkkoja määrällisiä suosituksia kuin ruokavalio-ohjeitakin.
Saantisuositus kertoo sen määrän ravintoainetta, joka ruoassa tulisi olla. Imeytymisen epätäydellisyys on siis jo otettu huomioon. Tyypillisesti suositus on sellainen annos, josta käytännössä kaikilla terveillä ihmisillä imeytyy riittävästi ravintoainetta. Suositus ottaa siis huomioon erot imeytymisessä ja erot ravintoaineen esiintymisessä ruoissa. Lisäksi suositeltu määrä pidetään turvallisissa rajoissa.
Ravitsemussuositukset ja liikunta Uusimpia ravitsemussuosituksia on laajennettu usein sisältämään myös liikuntaa koskevia suosituksia.
Ravitsemussuosituksia maittain Viralliset ravitsemussuositukset perustuvat laatijoidensa mukaan tutkimuksiin. Ne ovat kuitenkin usein erilaiset eri maissa. Kunkin maan ruokakulttuuri ja maataloustuotanto vaikuttavat sen ravitsemussuosituksiin. Esimerkiksi viinintuottajamaa Kreikassa suositeltiin 2010-luvulla, että miehet joisivat kokonaiset kolme pientä viinilasillista päivittäisten aterioiden yhteydessä samalla kun intialaisille suositellaan kaikesta alkoholista pidättäytymistä. Myös rasvoja ja lihaa koskevissa suosituksissa on esiintynyt vaihtelua.
Suomalaiset ravitsemussuositukset Ensimmäiset suomalaiset ravitsemussuositukset julkaistiin vuonna 1950. Suomalaiset ravitsemussuositukset laaditaan nykyisin maa- ja metsätalousministeriön asettamassa valtion ravitsemusneuvottelukunnassa. Neuvottelukunnan suosituksia käytetään muun muassa kouluruokailussa ja sairaaloissa.
Neuvottelukunnan jäseniksi on kutsuttu perinteisesti ravitsemusasiantuntijoita sekä esimerkiksi kuluttajien, maatalouden, teollisuuden, kaupan, joukkoruokailun ja eri hallinnonalojen edustajiaVALTION RAVITSEMUSNEUVOTTELUKUNNAN HISTORIIKKI. https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/vrn/historiikki_vrn.pdf. Elinkeinoelämän edustajat ovat myös rahoittaneet ravitsemusneuvottelukunnan toimintaa.
Nykyiset ravitsemussuositukset Kestävää terveyttä ruoasta – kansalliset ravitsemussuositukset 2024 julkaistiin 27. marraskuuta 2024, ja ne perustuvat pääosin vuoden 2023 pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin. Ravitsemusneuvottelukuntaan nimettiin vuonna 2023 jäseniksi ravitsemukseen perehtyneitä asiantuntijoita, jotka edustivat asettajan mukaan laajasti ravitsemuskenttää. Neuvottelukunnassa on edustajia Ruokavirastosta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta, Sosiaali- ja terveysministeriöstöstä, Luonnonvarakeskuksesta, Opetushallituksesta, Työterveyslaitoksesta, Itä-Suomen yliopiston kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksiköstä, Turun yliopiston Hammaslääketieteen laitoksesta, Tampereen yliopiston Yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta (terveystieteiden yksikkö), Helsingin yliopiston Maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta (Elintarvike-ja ravitsemustieteiden osasto) sekä kasvatustieteellisestä tiedekunnasta, Suomen Sydänliitosta ja Ammattikeittiöosaajat ry:stä.
Vuoden 2024 suositukset
Hedelmät ja vihannekset Vuoden 2024 suomalaisissa suosituksissa kasviksia, marjoja ja hedelmiä suositellaan käytettävän monipuolisesti vähintään 500–800 grammaa päivässä. Suositellusta määrästä noin puolet tulee olla vihanneksia ja juureksia ja loput marjoja ja hedelmiä. Näitä suositellaan nautittavan sekä kypsentämättöminä, kypsennettyinä että erilaisten ruokien raaka-aineina. Sokeroituja tai suolattuja valmisteita ei kuitenkaan suositella. Pieni määrä täysmehua (1 dl) voi aikuisilla olla osa marja- ja hedelmäsuositusta.
Vuoden 2014 suositukset Ravitsemussuositusta havainnollistettiin lautasmallilla, jossa puolet lautasesta suositeltiin täytettäväksi vihanneksilla ja kasviksilla, neljännes hiilihydraattipitoisella ruoalla kuten perunoilla, riisillä tai pastalla ja toinen neljännes valkuaispitoisella ruoalla kuten lihalla, kalalla tai kananmunalla.
Hiilihydraatit Ravitsemusneuvottelukunta suositteli, että 45–60 prosenttia päivittäisen ravinnon energiasta tulisi hiilihydraateista. Suosituksena oli, että naiset nauttisivat päivittäin 6 ja miehet 9 annosta viljaa annoskoon ollessa yksi viipale leipää tai yksi desilitra kypsää riisiä, muuta viljaa tai makaronia. Vähintään puolet nautitusta viljasta piti olla täysjyvää. Perunaa suositetiin lisäksi syötävän saman verran kuin keskivertosuomalainen sitä söi eli noin 126 grammaa päivässä.
Sokeri Elintarvikkeisiin lisätyn sokerin määrä ei saanut ylittää kymmentä energiaprosenttia. Tämä vastasi kevyttä työtä tekevällä 70-kiloisella ihmisellä keskimäärin 50:tä grammaa päivässä, mikä määrä löytyy esimerkiksi noin kahdesta ja puolesta virvoitusjuomalasillisesta/marjajugurttipikarista , kolmesta jäätelötuutista tai neljästä voisilmäpullasta.
Maitotuotteet/kasvijuomat Maitotuotteista suositeltiin nautittavaksi 2–3 viipaletta vähärasvaista juustoa sekä 5–6 desilitraa rasvatonta tai erittäin vähärasvaista maitoa, piimää, jogurttia tai viiliä. Maitotuotteiden suosittamisen syynä oli se, että ne sisältävät proteiinia ja kalsiumia sekä nestemäiset maitotuotteet myös lisättyä jodia ja D-vitamiinia. Maidon sijaan saattoi nauttia myös 5–6 desilitraa soijasta- tai kaurasta valmistettua kasvijuomaa, joihin on lisätty D-vitamiinin lisäksi myös kalsiumia. Maidon saattoi korvata halutessa myös kaurajuomalla, vaikka sen proteiinipitoisuus olikin vain kolmannes maidon vastaavasta.
Suositusten muutokset ja noudattaminen Ensimmäiset suomalaiset ravitsemussuositukset julkaistiin vuonna 1950. Väestöä kehotettiin niissä nauttimaan päivittäin jotain niin sanotun ruokaympyrän kuudesta lohkosta eli perunaa, rasvaa, lihaa, kalaa tai kananmunia ja vihanneksia tai hedelmiä sekä viljaa ja maitotuotteita. Jälkimmäisestä ryhmästä tuli suosia täysrasvaista maitoa, kermaa ja voita niiden ravitsemuksellisen arvon vuoksi. Vuoden 1987 ravitsemussuosituksissa painotettiin puolestaan monityydyttymättömien rasvahappojen saannin tärkeyttä. Nykyisin Suomessa ei tehdä enää eroa kerta- ja monityydyttymättömien rasvahappojen välillä.
Suolan enimmäissaantisuosituksesta otettiin 38 prosenttia pois vuosien 1987 ja 2014 välillä. Naisten raudansaantisuositusta taas nostettiin 66 prosenttia samalla, kun suosituksiin lisättiin kehotus rajoittaa punaisen lihan määrä 700-750 grammaan viikossa. Hiilihydraattien ja ravintokuidun vähimmäissaannin rajaa laskettiin ja rasvan saannin ylärajaa nostettiin. Suosituksiin lisättiin vuonna 2014 myös kehotus välttää transrasvoja. Proteiinin saannin ylärajaa on lisäksi nostettu ja maidon/piimän/jugurtin kulutussuositusta puolestaan laskettu 6–7 desilitrasta viiteen. Suosituksia laajennettiin lisäksi rasvan ja hiilihydraattien saannin osalta siten, että niille annettiin sekä ylä- että alaraja.Energiaravintoaineiden ja suolan saantisuositukset Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuosina 1987, 1998, 2005 ja 2014 julkaisemien ravitsemussuosituksien mukaan , Valtion ravitsemusneuvottelukunta (excel-tiedosto)
Vuosien 1987, 2014 ja 2024 ravitsemussuositukset työikäisille sekä työikäisten keskisaanti vuonna 2017Suositukset 1987Suositukset 2014Suositukset 2024 Työikäisten keskisaanti vuonna 2017Suola7–9 galle 5 galle 5 g Rauta Ravintoperäisen D-vitamiinin kokonaissaanti5–10 µg Rasvat alle 30 E%25–40 E%25–40 E% Proteiinit 12–15 E%10–20 E% 10–20 E% Hiilihydraatit 45–60 E% 45–60 E% Sokeri alle 10 E%alle 10 E%alle 10 E% Kuidut30–35 g
Vuonna 2017 työikäisistä naisista 96 prosenttia ja miehistä 100 prosenttia sai ravinnosta vuosien 2014 ja 2024 suosituksiin nähden liikaa suolaa. Riittävästi kuitua heistä sai vain 32 prosenttia. 94 prosenttia työikäisistä naisista sai tyydyttynyttä rasvaa liikaa ja miehistä 97 prosenttia. Folaatin puute oli yleistä.
Yhdysvaltojen ravitsemussuositukset Yhdysvaltojen ensimmäinen ravitsemusta koskeva ohjeistus nimeltä Foods: Nutritive value and cost julkaistiin Yhdysvaltain maatalousministeriön Farmers' Bulletin -lehdessä vuonna 1894. Tarkoituksena oli opastaa pienituloista tehdastyöväestöä säästämään ruokakuluissa, jolloin heidän palkkansa riittäisi paremmin muihin hyödykkeisiin. Esimerkiksi vihanneksia neuvottiin välttämään, koska ne olivat pelkkä tarpeeton kuluerä. Tuolloin ei vielä tiedetty yksittäisten vitamiinien ja kivennäisaineiden olemassaolosta. Ohjeistuksessa kehotettiin miehiä syömään kohtuudella mutta kuitenkin monipuolisesti, jotta he saisivat riittävästi proteiinia, hiilihydraattia ja rasvaa sekä "mineraaliainesta" eli niin sanottua jäännöstuhkaa.
Vuonna 1916 julkaistiin lasten ravitsemusta käsittelevä Food for Young Children -opas. Vuonna 1943 julkaistiin Basic 7 -suositukset, joissa kiinnitettiin huomiota kalorien sekä yksittäisten vitamiinien ja kivennäisaineiden saantimääriin sekä sodanaikaisen säännöstelyn vaikutuksiin. Sen pohjalta julkaistiin vuonna 1946 kansallinen ruokaopas National Food Guide. Vuonna 1956 julkaistiin Basic 4 -ravitsemusohjeet, jota käytettiin kahden vuosikymmenen ajan. Niissä kehotettiin aikuisia juomaan vähintään kaksi lasillista maitoa päivässä, syömään vähintään yhden annoksen lihaa, kalaa, kananmunia, palkokasveja tai pähkinöitä, neljä annosta viljatuotteita sekä neljä annosta vihanneksia tai hedelmiä.
Yhdysvaltojen senaatin 1970-luvulla asettama Ravitsemuksen ja inhimillisten tarpeiden komitea julkaisi vuonna 1977 mietinnön Dietary Goals for the United States (Ravitsemukselliset tavoitteet Yhdysvalloille), jossa suositeltiin muun muassa lihomisen ennaltaehkäisyä sekä tärkkelyksen ja luontaisesti esiintyvien sokereiden osuuden lisäämistä 28 energiaprosentista 48 energiaprosenttiin. Rasvan kulutusta piti puolestaan vähentää 40 energiaprosentista 30 energiaprosenttiin, tyydyttyneen rasvan kulutusta 10 energiaprosenttiin ja kolesterolin nauttimista 300 milligrammaan päivässä. Tämän lisäksi suolan saantia esitettiin rajoitettavaksi viiteen grammaan päivässä.
Yhdysvaltojen maatalousministeriö ja Terveyden, koulutuksen ja hyvinvoinnin ministeriö valitsivat myöhemmin henkilökunnastaan tutkijoita sekä kutsuivat joukkoon myös ulkopuolisia tutkijoita tuottamaan ravitsemukseen liittyvää jatkuvaa valistusta. Edellä mainitut ministeriöt julkaisivat vuonna 1980 kansalaisille tarkoitetut ravitsemussuositukset Nutrition and Your Health: Dietary Guidelines for Americans. Kyseisiä suosituksia on päivitetty aina viiden vuoden välein.
Robert F. Kennedy Jr.:n alainen Yhdysvaltain terveysministeriö sekä maatalousministeriö julkaisivat tammikuussa 2026 uudet kansalliset ravitsemussuositukset. Kennedyn mukaan suositusten viesti on se, että ihmisten pitäisi syödä ”oikeaa ruokaa”. Niissä suositellaan proteiinin, maitotuotteiden, kokojyväviljan, hedelmien ja vihannesten runsasta nauttimista sekä korkeasti prosessoitujen ruokien ja lisätyn sokerin välttämistä. Erona aiempiin suosituksiin on esimerkiksi täysrasvaisten maitotuotteiden suosittelu vähärasvaisten sijaan. Myös punaista lihaa suositellaan aiempaa enemmän.
Arvostelua
Tieteellinen luotettavuus Yhdysvaltojen ravitsemussuositusten neuvoa antavan komitean entinen puheenjohtaja ja Kalifornian yliopiston ravitsemustieteiden emeritusprofessori Janet C. King kritisoi vuonna 2024 Yhdysvaltain maatalousministeriötä siitä, ettei se ole ryhtynyt toimiin, joiden avulla varmistettaisiin, että ravitsemussuosituksista saataisiin tieteellisesti luotettavat.
Taloudelliset näkökohdat