Pohjakvarkki (engl. beauty tai bottom; b-quark) eli kauniskvarkki on alkeishiukkanen ja yksi kuudesta kvarkkityypistä. Vastaava antihiukkanen on pohja-antikvarkki. Pohjakvarkin massa on kaikista kvarkeista toiseksi suurin, ja se on raskain kvarkki, joka muodostaa hadronin. Se ei kuulunut alkuperäisen kvarkkimallin ennustamiin hiukkasiin, vaan sen ominaisuudet esitettiin teoreettisesti 1973 selittämään CP-symmetrian rikkoutumista. Ensimmäinen pohjakvarkki löydettiin 1977.
Ominaisuudet Pohjakvarkin spin on 1/2 ja baryoniluku 1/3, kuten kaikilla muillakin kvarkeilla. Lisäksi pohjakvarkilla isospin I3 on 0 ja sähkövaraus –1/3e. Siihen liittyy oma kauneudeksi kutsuttu kvanttiluku, jonka arvoksi kvarkille on määritelty –1. Kauneus määritellään kaavalla B = –[(pohjakvarkkien lukumäärä) – (pohja-antikvarkkien lukumäärä)]. Pohjakvarkki kuuluu samaan kvarkkiduplettiin huippukvarkin kanssa. Pohjakvarkin massa on noin 4 000–4 500 MeV, mikä tekee siitä yli neljä kertaa protonia raskaamman ja selvästi raskaamman kuin neljä kevyempää kvarkkia.Antti Hakola: Ydin- ja alkeishiukkasfysiikka, Raportti TKK-F-B204, ISBN 978-951-22-9178-6, luku 7
Suuren massansa vuoksi pohjakvarkin elinikä on vain 1,3 · 10-12 sekuntia.HyperPhysics: Kvarkit Se on raskain kvarkki, joka pystyy muodostamaan hadronin. Pohjakvarkin suuren massan vuoksi pohjakvarkista ja sen antikvarkista muodostuvat bottomium-mesonitilat ovat yhdessä lumokvarkin vastaavien tilojen kanssa tärkeitä kvarkkien välisen voiman tutkimuskohteita, sillä suhteellisuusteoreettisia vaikutuksia ei tarvitse niiden kohdalla huomioida. Lisäksi heikossa vuorovaikutuksessa tapahtuva kvarkkitilojen sekoittuminen eli kvarkkien muuttuminen toisikseen on pohjakvarkin tapauksessa olemattoman vähäistä. Pohja-kvarkin hajotessa syntyy outokvarkki sekä virtuaalisen W--bosonin kautta muodostuu elektroni ja elektronin antineutriino.
Tutkimus Pohjakvarkki ei kuulu alkuperäisen kvarkkimallin ennustamiin hiukkasiin, ja sen ominaisuudet johdettiin teoreettisesti 1973, lähes kymmenen vuotta alkuperäisen mallin jälkeen, selittämään CP-symmetrian rikkoutumista tietyissä hiukkasreaktioissa. Ensimmäinen todistettavasti pohja-kvarkin sisältävä hiukkanen, bottomium-mesoni ypsilon, löydettiin 1977. Nykyisin pohjakvarkin sisältäviä hiukkasia tunnetaan useita. Ne ovat kaikki varsin lyhytikäisiä ja useimmat mesoneita. Näistä vuonna 2011 havaittu χb(3P) -niminen mesonitila oli ensimmäinen LHC-kiihdyttimellä löydetty hiukkanen.http://arxiv.org/abs/1112.5154v4 Hiukkasia, jotka sisältävät pohjakvarkin etsitään yleisesti pohja-taggingiksi kutsutulla menetelmällä, joka perustuu hiukkaskiihdyttimessä aiheutetussa törmäyksessä syntyvien tietynlaisten hadronisuihkujen etsimiseen.http://www2.uni-wuppertal.de/FB8/groups/Teilchenphysik/Seminar/TopSeminar_WS05-06/btagging-algs.pdf http://profmattstrassler.com/articles-and-posts/particle-physics-basics/the-known-apparently-elementary-particles/jets-the-manifestation-of-quarks-and-gluons/b-tagging-identifying-jets-from-bottom-quarks/
Koska kvarkkidupletteja tunnettiin aikaisemmin vain kaksi (ylös- ja alaskvarkkien dupletti sekä lumo- ja outokvarkkien dupletti), hiukkasen teorian kehittäneet Makoto Kobayashi ja Toshihide Maskawa saivat Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 2008 kolmannen kvarkkidupletin olemassaolon ennustamisesta.http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/physics/laureates/2008/index.html
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla John Yoh (1997) "The Discovery of the b Quark at Fermilab in 1977: The Experiment Coordinator's Story". Proceedings of Twenty Beautiful Years of Bottom Physics. Fermilab Particle Data Group: Summary of Quarks
Luokka:53 Fysiikka Luokka:Kvarkit Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit