thumb|Tukinuittoa Joensuun kanavan läpi vuonna 2009. thumb|Lempäälän kanavan sulkukammiota tyhjennetään raolleen avatun sektorirakenteisen alaportin kautta. thumb|Varistaipaleen kanava.
Suomen kanavat sijaitsevat ennen kaikkea sisävesillä. Suomen merialueen kanavat on valtaosin tehty pienveneilyä varten. Vesiliikenteen kannalta merkittävä syy kanavointiin on ollut uittotoiminta. Vedenjohtamiseen kanavia on rakennettu etenkin järvenlaskua ja vesivoimahankkeita varten. thumb|Pohjalanjärven laskemiseksi ja kuivattamiseksi Rautajoen painannetta syvennettiin kanavoinnilla.
Suomen vesitieyhdistys perustettiin vuonna 1981 edistämään vesiteiden kehittämistä ja kanavien rakentamista.
Kanavien rakentamishistoriaa Suomessa
Ensimmäiset yritykset kanavien rakentamiseksi Suomessa tehtiin jo 1500- ja 1600-luvuilla. Kesken jääneet niin sanotut Pontuksen kaivannot jäivät muistoksi rohkeista yrityksistä avata vesitie Saimaalta Suomenlahdelle. 1700-luvun alussa oli jo vireillä suurisuuntaisia kanavointisuunnitelmia, mutta niiden toteuttaminen ei tuon ajan voimavaroilla ollut mahdollista. 1700-luvun puolivälistä lähtien Ruotsin valtiovalta ryhtyi Suomessakin toimittamaan joen- ja koskenperkauksia. Toimintaa johti aluksi Augustin Ehrensvärd ja vuodesta 1799 Suomen Koskenperkausjohtokunta. Kanavointityöt aloitettiin 1700-luvun loppupuolella Kokemäenjoen vesistössä, mutta ne jäivät kesken.
Vuosisadan lopulla venäläisten hallinnoimalla alueella Saimaalla tehtiin neljä sotakanavaa Saimaan laivastoa varten. Venäjän vallattua koko Suomen vuonna 1809 jatkettiin koskenperkausta ja tehtiin pieniä venekanavia. Sulkukanavien rakentamisen aloittivat yksityiset teollisuusmiehet, jotka rakensivat ruukkien tuloväylille yksityisiä sulkuja helpottamaan malminkuljetusta.
Ensimmäiset kanavien liikennetilastot ovat jo 1840-luvulta. Kaupallinen vesiliikenne oli vähäistä Saimaan kanavan rakentamiseen asti. Uusi kanava toi Viipurin ja Pietarin markkinat käden ulottuville ja avasi tien myös muihin maanosiin.
Koko Itä-Suomessa alkoi nyt voimakas laivanrakennuksen, konepaja- ja sahateollisuuden nousukausi. Yksityiset maanomistajatkin rakensivat omasta puutavarastaan tervahöyryjä, joiden avulla he pääsivät osalliseksi rahtiliikenteen mukanaan tuomasta varallisuudesta. Tavaraa kuljetettiin myös lotjilla sekä proomuilla. Laivanvarustajilla oli omia matkustajahöyryaluksia, jotka tarjosivat aivan uudenlaista matkustusmukavuutta niin tavalliselle kansalle kuin nopeasti kasvavalle matkailijajoukollekin. Sisämaan kaupungeille rakennettiin satamia ja Viipurista kehittyi Suomen vilkkain puutavaran vientisatama.
Vesiliikenteen kasvu oli painottunut voimakkaasti Itä-Suomeen, sillä Kokemäenjoen ja Kymijoen vesistöalueet jäivät ilman meriyhteyttä. Höyryalusten ilmestyminen merkitsi kuitenkin myös täällä tärkeää parannusta alueen liikenneoloihin. Päijänteellä ja Tampereen seudulla rakennettiin aluksia ja liikenne oli vilkasta varsinkin Vääksyn kanavalla Asikkalassa.
Suomen ensimmäinen sulku, Mustion sulku, rakennettiin vuonna 1745 Karjaalla. 80 vuotta myöhemmin toinen sulku rakennettiin Pohjan kunnan Antskogiin.
Ensimmäinen yleiselle liikenteelle tarkoitettu sulkukanava valmistui vuonna 1840 Leppävirran Konnukseen. Kun Varkauteen valmistui vuonna 1845 kaksikammioinen Taipaleen kanava, Lappeenrannan ja Kuopion välille avautui vesireitti. Reitti ulotettiin 1850-luvulla Iisalmeen ja 1870-luvulla Pieliselle.
Kokemäenjoen vesistössä valmistui Muroleen kanava vuonna 1854.
Valtavan suuri hanke oli Saimaan kanavan rakentaminen, joka saatettiin päätökseen vuonna 1856. Saimaan kanavassa oli 15 sulkua, joissa oli yhteensä 28 sulkukammiota. Saimaan kanavan rakentamisen takia Konnuksen ja Taipaleen kanavat jouduttiin rakentamaan uudelleen, koska ensimmäiset kanavat olivat Saimaan kanavaa ahtaammiksi mitoitettu. Saimaan kanava oli taloudellisesti hyvin kannattava ja elvytti Itä-Suomen taloutta. Siitä muodostui huomattava turistinähtävyys. Nykyinen vuokrasopimus päättyy 2013.
Kanavarakentamisen huippukausi osui 1800-luvun jälkipuoliskolle. Hämeessä Kokemäenjoen reitin ja Päijänteen kanavat rakennettiin aikavälillä 1854–1904. Töiden painopiste oli kuitenkin Itä-Suomessa, jossa Pielisjoen kanavointi toteutui 1876, Iisvesi–Pielavesi-reitti avattiin 1895, Kiuruveden reitti 1905, Heinäveden reitin kanavat valmistuivat 1906 ja Juojärven kanavointi 1915.
Kokemäenjoen vesistön eteläosiin rakennettiin kaksikammioinen Valkeakosken kanava vuonna 1869 ja yksikammioinen Lempäälän kanava vuonna 1873. Esteeksi jäi Tampereen kannas, johon ei koskaan rakennettu kanavaa.
Kymijoen vesistössä valmistuivat Vääksyn kanava 1871 ja Kalkkisten kanava 1878. Vesistön latvat kanavoitiin vuoteen 1927 mennessä, mutta Keiteleen ja Päijänteen välinen viisisulkuinen kanava valmistui vasta vuonna 1994.
Vuoksen vesistössä kanavoitiin Heinäveden reitti vuosina 1895–1905 rakentamalla neljä sulkukanavaa ja perkaamalla kapeikkoja. Vuonna 1915 valmistui yhteys Juojärvelle, kun nelikammioinen Varistaipaleen kanava ja kaksikammioinen Taivallahden kanava valmistuivat.
1920-luvun lopulla ruvettiin Saimaan kanavaa uusimaan leventämällä kanavaa ja korvaamalla kytkysulut uusilla suursuluilla. Työ jäi kesken sodan syttyessä ja kanava tuhoutui sodassa. Nykyinen Saimaan kanava valmistui vuonna 1968.
Sotien jälkeen muutettiin useita kanavia nippu-uittoon paremmin soveltuviksi. Kanavia oikaistiin ja sulkujen kokoa kasvatettiin. Työt saatiin valmiiksi samoihin aikoihin uiton loppumisen kanssa. Nykyisin uittoa on enää Vuoksen vesistössä.
Suuri osa kanavista on uusittu useaan kertaan tarpeiden muuttuessa ja aluskokojen kasvaessa; Konnuksen ja Ahkionlahden kanavat peräti kolmesti. Vanhin käytössä oleva sulkukanava on vuonna 1895 valmistunut Karvion kanava ja uusin vuonna 2020 valmistunut Kimolan kanava.
Alusliikennekanavat Suomen kanavat ovat muiden maiden kanaviin nähden varsin lyhyitä ja niiden tarkoituksena onkin yhdistää suuria vesistöjä toisiinsa.
Väylävirasto ylläpitää Vuoksen vesistön Itämereen yhdistävää Saimaan kanavaa, jossa on kahdeksan sulkua, sekä 31 sulkukanavaa, jotka yhdistävät järvialtaita, poikkeuksena Kimolan kanava jonka ylläpito kuuluu Kouvolan kaupungille. Näistä Vuoksen vesistössä on 16 sulkukanavaa, Kymijoen vesistössä 12 ja Kokemäenjoen vesistössä neljä. Suurin osa kanavista on automatisoitu itsepalvelukäytölle. Julkisilla väylillä on sulkukanavien lisäksi kuutisenkymmentä avokanavaa. Yhteensä kanavaväylästöä Suomen sisävesillä on 7 900 kilometriä.
Saimaan kanavassa kulkee vuosittain noin 2,4 miljoonaa tonnia tavaraa, joskin kuljetusten määrä on laskenut nopeasti. Muiden kotimaisten kanavien yhteenlaskettu kuljetusmäärä on 1,2 miljoonaa tonnia. Nykyisin rahdinkuljetus on siirtynyt kanavista muualle ja kanavien suurin käyttötarkoitus on matkailussa, mutta Saimaan syväväylä on edelleen rahtialuksille tarkoitettu. Alusmäärällä mitaten vilkkain kanava on Vääksyn kanava, josta kulkee vuosittain yli 5 000 alusta. Matkustajamääriltään suurimmat kanavat ovat Vuoksen ja Kokemäenjoen vesistöissä. 2000-luvulla myös matkustajaliikenne on kääntynyt kanavilla laskuun.
Liikenteen ohjaus
Valtaosa Suomen kanavista on nykyisin itsepalvelukäyttöisiä. Niissä sulutus tilataan ala- ja yläkanavassa olevien käyttökytkimien (köysien) avulla. Osa kanavista, lähinnä kauppamerenkulun käyttämät, on miehitettyjä. Näillä kanavilla sijaitsee usein kaukokäyttökeskus josta voidaan operoida ja valvoa muita kanavia ja siltoja, myös itsepalvelukanavia. Näitä kanavia ovat mm. Saimaan kanavan Mälkiän sulku, Varistaipaleen kanava, Joensuun kanava, Taipaleen kanava, Paatelan kanava, Vääksyn kanava ja Muroleen kanava.
Liikenteen ohjaus kanavilla tapahtuu liikennevalojen avulla ja tarvittaessa henkilökunnan antamin ohjein.
Kanavaliikenteen säädökset Suomessa ei ole käytössä kanavia koskevia erityissäädöksiä, vaan niillä liikuttaessa noudatetaan samoja sääntöjä kuin muillakin vesiteillä. Saimaan kanavalla on omat sääntönsä.
Kanavia Suomessa Alusliikenteen kanavia Vesikulkuneuvoliikenteen molempiin suuntiin mahdollistavia kanavia
Vuoksen vesistöalueella Sulkukanavia Julkisilla tai yleisillä kulkuväylillä Ahkiolahden kanava, Maaninkajärven ja Onkiveden yhdistävä sulkukanava Iisalmen reitin varrella Joensuun kanava, Pielisjoessa Joensuun kaupungin keskustassa Juankosken kanava, Nilsiän reittiin kuuluva kanava Juankoskosken kaupungin keskellä Kaltimon kanava, Pielisjoessa Enon eteläpuolella Karjalankosken kanava, Nilsiän reittiin kuuluva kanava Juankoskella Karjalankosken voimalaitoksen vieressä Karvion kanava, yksisulkuinen kanava Kermajärven ja Varisveden välillä Karvion kylässä Heinävedellä Kerman kanava, yksisulkuinen kanava Heinäveden kunnassa Kermankosken vieressä Konnuksen kanava, Leppävirran reitillä kanavahistoriansa neljän eri sulkukanavan paikkana toiminut alue Kallaveden ja Unnukan välillä Kuivataipaleen kanava, Suonenjoella sijaitseva vuonna 1996 uudelleen avattu museokanava, joka yhdistää Vuoksen vesistön ja Kymijoen vesistön Kuurnan kanava, Pielisjoessa Kontiolahden kunnan alueella Lastukosken kanava, sulkukanava Nilsiän kunnassa Syvärin ja Vuotjärven välissä Naapuskosken kanava, venekanava Leppävirran reitillä Kallaveden ja Unnukan välillä Nerkoon kanava, Kuopio–Iisalmi-laivaväylän sulkukanavapaikka Onkiveden ja Nerkoonjärven välillä Lapinlahdella Pilpan kanava, Heinäveden reitin eteläisin sulkukanava Saarikosken kanava, 1900-luvun alun restauroitu puusulku Kiurujoessa Iisalmen Runnin kylässä Saimaan kanava, yhdistää Saimaan vesistöalueen Lappeenrannasta Viipurin kautta Suomenlahteen Taipaleen kanava, Leppävedenreitin sulkukanava Varkaudessa, Unnukan ja Haukiveden Siitinselän välillä Taivallahden kanava, kaksisulkuinen kanava Heinävedellä yhdistää Juojärven Varisveteen Varistaipaleen kanava, 4-sulkuinen kanava Heinäveden kunnan Varistaipaleen kylässä Vihovuonteen kanava, yhdistää Kermajärven Haukiveteen yhdessä Kerman ja Pilpan kanavien kanssa
Virallisesti merkittyjen väylien ulkopuolella Ketveleen kanava, yhdistää Rantasalmella Haukiveden Raudanveteen Möhkön ruukin kanava, puinen venesulku Koitajoessa Möhkönkosken kohdalla Vehkataipaleen kanava, venesulullinen pumppauskanava Suur-Saimaan ja Vehkasalonselän välillä Taipalsaaren kunnassa
Avokanavia Julkisilla tai yleisillä kulkuväylillä Alajärven kanava, kaivanto Varkaudessa Taipaleen sulkukanavan pohjoispuolella Haijan kanava, Haijanselän Piensaaren poikki kulkeva kanava Varkaudessa Haponlahden kanava, Oravinkannaksen poikki kulkeva kanava yhdistää Saimaan Joutenveden ja Haukiveden Kaavinkosken kanava, Kaavin ja Tuusniemen rajalla sijaitseva kanava yhdistää Rikkaveden ja Kaavinjärven Kallion kanava, Pamilon voimalaitokselle kulkevan reitin osa Tekojärven Heinäselän ja Palojärven välillä Ilomantsissa Keilankanava, Kallavedellä Kuopion Lehtoniemen mantereesta erottava kanava Kihlovirran kanava, kanava Iisalmen Poroveden ja Haapajärven välisessä salmessa Kirkkotaipaleen kanava, kanava Ristiinassa Yöveden ja Louhiveden välisellä väylällä muutamia kilometrejä etelään Varkaantaipaleen kanavasta Kuivisaaren kanava, läntisellä Pien-Saimaalla Taipalsaarella Kuivisaaren läpi kallioon louhittu noin 40 metriä leveä kanava, jonka Kuivisaaren silta (Kirjamoin silta) ylittää Kutveleen kanava, alun perin Suvorovin sotakanavaksi kaivettu reitti katkaisee Suur-Saimaan Kyläniemen Muuraispuron kanava, Saimaan syväväylän kanava Unnukan ja Voipaanselän välillä Leppävirralla Oravin kanava, kanava Haukiveden ja Joutenveden välillä Savonlinnan Oravissa Pussilantaipaleen kanava, Saimaan syväväylän kanava Varkaudessa Rahasalmen kanava, 400 metrin pituinen avokanava Leppävirralla Konnuksen kanavan eteläpuolella Siikasalmen kanava, Ukonvedellä Mikkelissä sijaitseva 300 metriä pitkä kanava Sitkoinleuvansalmen kanava, noin 50 metriä pitkä kanava Tetrinselälle johtavalla väylällä Puumalassa Summan kanava, avokanava Suvasveden ja Muuruveden väliselällä väylällä Kuopion Summan kylässä