Kapeasiemenkotilo (Vertigo angustior) on pieni ja harvinainen kotilolaji. Se on Suomessa rauhoitettu luonnonsuojelulaillaFinlex: luonnonsuojeluasetus . Kansainvälisesti se on silmälläpidettävä (NT)http://www.iucnredlist.org/details/22935/0 ja luokiteltu myös Suomen uhanalaisarvioinnissa 2010 silmälläpidettäväksiIlmari Valovirta, Ulla-Maija Liukko & Hannu Ormio 2010. Nilviäiset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 391–354 .
Koko ja ulkonäkö
Kapeasiemenkotilo on hyvin pieni. Likimain munanmuotoisen kuoren pituus on vain 1,6–1,8 mm ja leveys 0,8–0,9 mm. Keskeisenä tuntomerkkinä kuori kiertyy vasemmalle. Kierteitä on viisi ja niistä toiseksi viimeinen on viimeistä leveämpi ja viimeinen litistynytsivuttain. Kuoren vaalean kellanruskeassa ja lähes läpinäkymättömässä pinnassa on selkeitä ja säännöllisiä uurteita. Suuaukko on sydämenmuotoinen sillä aukon ulkoreunassa on lovi. Suuaukolla on viidestä kuuteen kapeaa hammasta ja suuaukon loven kohdalta kuoren sisään suuntautuu pitkä harjanne. Suuaukkoa ympäröivän huulen takana on painauma ja vieressä kookas kyhmy.Ympäristö.fi s. 73 sekä 158–159SUB Göttingen: AnimalBase
Levinneisyys Euroopassa laji on laajalti levinnyt lähes koko mantereelle, mutta runsain se on keskisessä Euroopassa. Se on kuitenkin kaikkialla hyvin paikoittainen ja monet aikaisemmat populaatiot ovat nykyisin hävinneet. Pohjoismaista se elää Tanskassa sekä Suomen, Ruotsin ja Norjan etelärannikoilla. Suomessa laji on aivan esiintymisalueensa pohjoisrajalla ja sitä on tavattu kaikkiaan pariltakymmeneltä esiintymispaikalta Eckerön, Kökarin, Iniön, Houtskarin, Nauvon, Dragsfjärdin sekä Turun alueilta. Lisäksi lajista tunnetaan yli sata vuotta vanhat havainnot Sipoosta ja HangostaIrene Routio: Kapeasiemenkotilon (Vertigo angustior) ja pienisiemenkotilon (Vertigo pygmaea) esiintymisestä ja ekologiasta Suomessa. Lounais-Suomen ympäristökeskus 2008 Luultavasti lajilla on lounaisella rannikkoseudulla enemmänkin esiintymiä.
Elinympäristö ja elintavat Kapeasiemenkotilo elää ainakin Suomessa, Ruotsissa ja Virossa kosteilla rantaniityillä sekä rannan tuntumassa kasvavissa lehtometsissä. Rantaan ajautuneiden simpukankuorten kalkki on ilmeisesti lajille tärkeää. Riittävän kalkkivaikutteisilla alueilla sitä tavataan myös kauempana rannasta. Esiintymispaikoilla maaperän pH:n tulee olla suurempi kuin 5,5. Kotilon on arveltu viihtyvän erityisesti vaahteran ja pähkinäpensaan lehdistä muodostuneessa karikkeessa. Lajin elintapoja ei tunneta kovin hyvin. Sen otaksutaan syövän maatuvaa orgaanista materiaalia, sienirihmastoja sekä leviä.
Selkeää vuodenaikaan kiinnittynyttä elinkiertoa ei kapeasiemenkotilolla näytä olevan sillä keskenkasvuisia kotiloita tavataan ympäri vuoden. Kehitys munasta munivaksi aikuiseksi kestää 60–70 vuorokautta ja kotilot ovat täysikasvuisia oltuaan aktiivisia 40–55 vuorokautta. Epäsuotuisissa oloissa kotilot eivät ole aktiivisia. Myös muninta riippuu ympäristön olosuhteista. Kotilo laskee kesän aikana 20–70 munaa, noin yhden päivässä, kasvien lehdille ja voi elää ehkä kaksivuotiaaksi. Eläin kuolee noin kymmenen päivän kuluessa viimeisten munien laskemisesta.
Laji on hävinnyt monilta vanhoilta esiintymispaikoiltaan ja on nykyisin uhanalainen monissa Euroopan maissa. Siksi se kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivin II liitteessä mainittuihin lajeihin ja on rauhoitettu lailla myös Suomessa. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu silmälläpidettäväksi, mutta lajin suojelutason katsotaan olevan suotuisa eli paras mahdollinenMetsien direktiivilajit.
Lähteet
Aiheesta muualla Johtopäätökset suojelutasosta Narrow-mouthed whorl snail Luonnontieteellinen keskusmuseo
Luokka:Siemenkotilot