Rolf Erik Haikkola, vuoteen 1935 Bärntson (14. heinäkuuta 1927 Myrskylä – 15. maaliskuuta 2024 Helsinki) oli suomalainen yleisurheiluvalmentaja ja yleisurheilija.
Urheilu-ura Myrskyläläinen Rolf Haikkola voitti vuonna 1945 alle 18-vuotiaiden hiihdossa Suomen mestaruuden. Hiihdon rinnalla hän kilpaili keskipitkillä juoksumatkoilla ja saavutti 1940-luvun lopulla junioreiden Suomen mestaruuksia 1 500 ja 3 000 metrillä sekä maastojuoksussa. Vuonna 1948 hän sijoittui Kalevan kisoissa viidenneksi.
Haikkola muutti 1951 perheineen Poriin ja alkoi harjoitella Olli Virhon johdolla ja edusti Rosenlewin Urheilijat -38:aa (RU-38). Hän oli mukana RU-38:n joukkueessa, joka voitti 4 x 1 500 metrin Suomen mestaruuden 1951, 1952 ja 1953. Olympiakesän 1952 aikana Haikkolan ei onnistunut nousta olympiajoukkueeseen, sillä hän jäi heinäkuun alun karsinnoissa 1 500 metrillä viidenneksi. Syyskuussa 1952 Haikkola valittiin ensimmäiseen maaotteluunsa Norjaa vastaan, jossa hän voitti 1 500 metriä ja oli 5 000 metrillä kolmas. Vuoden 1953 Kalevan kisoissa hän otti ensimmäisen henkilökohtaisen SM-mitalin 1 500 metrillä.
Haikkola siirtyi kaudella 1954 Helsinkiin ja edusti Helsingin Kisa-Veikkoja (HKV). Kaudesta 1954 tulikin Haikkolan uran paras, sillä hän oli 3 000 metrillä ja 5 000 metrillä hän oli melkein 11 parhaan joukossa vuositilastossa. Hän saavutti vuosina 1954–1956 kolme SM-pronssia 5 000 metrillä voittajan ollessa kullakin kerralla Ilmari Taipale. Lisäksi Haikkola oli voittamassa neljännen viestimestaruutensa HKV:n 4 x 1 500 metrin joukkueessa vuonna 1955.
Urheilu-urallaan hän juoksi erityisesti keskipitkiä ja pitkiä matkoja. Haikkola osallistui vuoden 1954 EM-kisojen 5 000 metrin juoksuun, jossa hän oli 11. Kisan voittaja Neuvostoliiton Vladimir Kuts teki kisassa uuden ME:n ajalla 13.56,6. Hän juoksi samana vuonna ennätyksensä 5 000 metrillä, 14.14,2. Rolf Haikkola kilpaili seitsemässä maaottelussa kahdeksan maaottelujuoksua vuosina 1952–1956. Urheilu-ura päättyi kauteen 1957.
Valmentajana Rolf Haikkola aloitti valmentamisen vuonna 1961. Alun laajasta valmennetavien ryhmästä tuli tiivis seitsemän juoksijan ryhmä, joka sai nimen Raaka-Rollen kopla. Siihen kuuluivat muun muassa Pekka Juutilainen ja Keijo Ceder.
Valmentajana Haikkola tunnettiin erityisesti Lasse Virénin menestysvuosien valmentajana. Haikkolan ja Virénin yhteistyö alkoi vuonna 1969. Haikkola kirjoitti vuonna 2003 julkaistun muistelmateoksen Lasse Virénin menestyksen portaat.
Rolf Haikkola valittiin vuosisadan valmentajaksi Suomen Urheiluliiton 100-vuotisäänestyksessä vuonna 2006. Haikkola sai Aleksis Kiven Seuran Eskon puumerkki -palkinnon 2016.
Urheiluvaikuttajana Haikkola siirtyi 1970-luvulla Suomen Urheiluliiton (SUL) palvelukseen. Hän toimi talouspäälikkönä 1973–1977 ja toimitusjohtajana 1977–1986. Toimitusjohtajakauteen mahtuu myös yleisurheilun ensimmäiset MM-kisat, jotka järjestettiin Helsingissä.
Kirjoja
Lähteet
Luokka:Suomalaiset keskimatkojen juoksijat Luokka:Suomalaiset kestävyysjuoksijat Luokka:Suomalaiset yleisurheiluvalmentajat Luokka:Suomalaiset yleisurheiluvaikuttajat Luokka:Vuonna 1927 syntyneet Luokka:Vuonna 2024 kuolleet