Täpläapinankukka (Erythranthe guttata) on suurikukkainen, monivuotinen laji apinankukkien suvussa.
Ulkonäkö ja koko thumb|220px|vasen|Täpläapinankukan kukinto. Täpläapinankukka kasvaa 20–40 cm korkeaksi. Varret ovat yläosistaan nystykarvaiset. Lehdet ovat vastakkain ja silposuoniset. Lehtilapa on puikea, tylppäkärkinen ja nirhalaitainen. Kukinto on nystykarvainen, harsu latvaterttu. Kukkia voi olla myös yksittäin lehtihangoissa. Kukkaperät ovat 12–25 mm pitkiä. Kukan teriö on vastakohtainen ja kooltaan 30–40 mm pitkiä. Teriön alahuuli on kolmiliuskainen ja ylähuuli kaksiliuskainen, nielu on avoin. Väriltään teriö on keltainen ja punatäpläinen. Suomessa täpläapinankukka kukkii heinä-elokuussa.Kekki 2013, s. 4.Retkeilykasvio 1998, s. 376. Kasvin kota on 10 mm pitkä ja munamainen.Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 534.
Laji muistuttaa toista apinankukkalajia, kelta-apinankukkaa (Erythranthe lutea), jonka kanssa se saattaa myös risteytyä.Den virtuella floran: Gyckelblomma (myös levinneisyyskartat). Viitattu 30.3.2013. Risteymä tunnetaan nimellä tarha-apinankukka (Erythranthe ×hybrida).
Levinneisyys Alun perin täpläapinankukka on kotoisin läntisestä Pohjois-Amerikasta, jossa sitä kasvaa yleisenä Kaliforniasta Kanadan eteläosiin ja harvinaisempana aina Alaskaan saakka. Paikoitellen lajia kasvaa myös Yhdysvaltain itäosissa, mutta siellä se on tulokaslaji. Tulokkaana täpläapinankukka on levinnyt myös Eurooppaan, jonne se tuotiin alun perin koristekasviksi. Ensimmäiset havainnot sen leviämisestä luontoon ovat Puolasta vuodelta 1824. Ruotsista ensimmäinen havainto luonnosta on vuodelta 1846. Lajia tavataan nykyisin Britteinsaarilla ja mantereella Pohjois-Ranskasta Saksan läpi Puolaan ja pohjoisessa Fennoskandiaan. Lajia on tavattu myös Alppien alueella, Länsi-Venäjällä ja paikoin Balkanin alueella. Tulokkaana täpläapinankukkaa tavataan myös Argentiinassa ja Uudessa-Seelannissa.
Suomessa laji on uustulokas, josta ensimmäinen havaintotieto on kirjattu ylös vuonna 1851 Inkoosta.Kekki 2013, s. 5. Nykyään lajia voi tavata siellä täällä eri puolilla maata aina Keski-Lappia myöten. Ainakin Lounais-Suomessa se on vakiintunut lajistoon.
Elinympäristö Täpläapinankukka on kosteiden kasvupaikkojen laji. Se kasvaa niin rannoilla kuivalla maalla kuin matalassa vedessäkin. Kasvin siemenet leviävät veden mukana uusille kasvupaikoille, mutta siementen leviäminen lintujen mukana on myös mahdollista. Suomessa sitä on tavattu ojissa ja puroissa asumusten läheisyydessä.
Käyttö Täpläapinankukkaa kasvatetaan myös puutarhojen koristekasvina.
Lähteet Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. 4. uudistettu painos. Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, Helsinki 1998. Kekki, Tapio: Evakko, ruotsin roska, lapin orvokki ja pusu – täpläapinankukka pohjoisessa. Lutukka 1/2013. 29. vuosikerta. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS, Kasvitieteellinen yksikkö. Helsinki 2013. ISSN 0782-050X. Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet
Aiheesta muualla Luontoportti: Täpläapinankukka (Erythranthe guttata) Kasviatlas 2022: Täpläapinankukan (Erythranthe guttata) levinneisyys Suomessa. ITIS: Mimulus guttatus United States Department of Agriculture (USDA): Mimulus guttatus
Luokka:Apinankukkakasvit