Sinivirnayökkönen (Lygephila craccae) on virnayökkösten sukuun kuuluva harmaa yöperhonen.
Koko ja ulkonäkö Melko kookas ja rotevatekoinen yökkönen. Etusiipien pohjaväri on vaalean sinertävän harmaa, kärkiosasta ruskeampi. Siiven etureunassa on kolme hyvin erottuvaa mustanruskeaa täplää. Siipisuonet erottuvat vaaleina pitkittäisviiruina ja ne jakavat mustanruskean munuaistäplän 4–7 erilliseen täplään. Rengastäplä puuttuu kokonaan tai näkyy vain terävänä pisteenä. Takasiivet ovat harmaat, ulospäin tummenevat ja alapinnalla näkyy tumma reunavyö. Keskiruumis on pään takaa voimakkaasti tummentunut. Siipien kärkiväli 37–42 mm.http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/l/lygephila_craccae.htmlhttp://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=2467Mikkola K, Jalas I. Suomen perhoset. Yökköset 2. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava 1979. s. 233
Erityisen samannäköinen on sumuvirnayökkönen (Lygephila viciae), johon verrattuna sinivirnayökkönen on rotevampi ja siiven etureunassa on enemmän tummia täpliä.
Levinneisyys ja lentoaika Lajia tavataan Pohjois-Afrikasta Euroopan poikki aina Itä-Siperiaan saakka.http://www.nhm.uio.no/fakta/zoologi/insekter/norlep/noctuidae/craccae.html Suomessa laji on lounais- ja etelärannikon harvinaisehko asukki. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena elokuun alusta syyskuun alkupuolelle.Perhoswiki Lentoaika on myöhempi kuin kahdella muulla virnayökkösellä.
Elinympäristö ja elintavat Sinivirnayökkönen elää lämpimillä ja avoimilla paikoilla, kuten niityillä, kedoilla, tienpientareilla sekä erilaisilla joutomailla. Sitä tavataan tavallisesti yksitellen, mutta laji saattaa ajoittain olla myös runsas. Perhoset lentävät yöllä, käyvät kukilla ja tulevat sekä valolle että syötille. Toukka koteloituu maahan löyhään kotelokoppaan. Talvehtii munana.
Ravintokasvi Toukka syö hiirenvirnaa (Vicia cracca) ja metsävirnaa (Vicia sylvatica).
Lähteet
Aiheesta muualla Suomen perhostutkijain seura Bestimmungshilfe des Lepiforums Moths and Butterflies of Europe and North Africa
Luokka:Ritariyökköset