Amarok on Mike Oldfieldin kolmastoista albumi, joka julkaistiin vuonna 1990.
Albumi sisältää vain yhden tunnin pituisen (tarkkaan ottaen 60 minuuttia ja kaksi sekuntia) musiikkikappaleen. Musiikillisesti albumi seuraa Oldfieldin aikaisempia progressiivisen rockin suuntaan kallellaan olevia kokeiluja, joskin albumilla kuullaan erittäin vähän syntetisaattoreita ja kappaleessa seuraillaan niin kansanmusiikin kuin maailmanmusiikin melodioita ja rytmejä. Yksi albumin keskeisistä teemoista on afrikkalainen musiikki. Perkussionistit ovat samat kuin vuoden 1975 Ommadawn-levyllä.
Virgin-levy-yhtiö oli toistuvasti pyytänyt Oldfieldiä tekemään jatkoa suositulle Tubular Bells -albumille, varsinkin kun heidän välinen sopimuksensa oli kulumassa umpeen. Oldfield oli kuitenkin varsin kyllästynyt Virginiin. Amarok oli tavallaan osa erittäin monimutkaista viimeistä solvausta Virginille. Amarok oli ensinnäkin albumi, josta oli lähes mahdotonta erottaa yksittäisiä osia radiosoittoa varten ja jota oli muutenkin lähes mahdoton markkinoida. Albumi antoi Oldfieldille taas mahdollisuuden säveltää mieleistään musiikkia. Virgin oli halunnut Oldfieldiltä joko laulettua popmusiikkia tai sitten Tubular Bells -nimisiä levyjä.
Albumilla oli myös muita pieniä näpäyksiä Virginin suuntaan. Eräässä kohdassa albumia kuullaan taustalla syntetisaattorilla morsetettuna ”fuck off RB”, viitaten Virginin Richard Bransoniin, jonka kanssa Oldfieldillä oli erittäin kireät välit. Oldfield myös sanoi kerran toivoneensa, että albumille tyypillinen erittäin suuri dynaaminen vaihtelu johtaisi siihen, että Virginin johtaja Simon Draper kuuntelisi autossa hiljaista kohtaa kovalla ja ajaisi ojaan yllättävän voimakkaan kohdan aikana. Jostakin syystä juuri morsekoodin sisältänyt kohta päätyi Virginin julkaisemalle Elements-kokoelmalevylle, johon leikattiin Amarokista kuuden minuutin pituinen katkelma.
Aikaisemmissa albumeissa Oldfield oli kokeillut suurta määrää erikoisia instrumentteja. Myös Amarokilla kuullaan esimerkiksi lelukoiraa, erotuomarin pilliä, vesilasia, naamaläpäyksiä, hammasharjaa, ”feikkiradiota”, Hoover-pölynimuria ja ”lentokonemallien tekijöiden työkalulaatikon sisältöä”. Viimeisenä listalla ovat ”pitkät ohuet roikkuvat metalliputket”, viitaten putkikelloihin (): jopa soitinlistauksessaan Oldfield halusi välttää levy-yhtiön toivomia viittauksia Tubular Bells -levyyn.
Kappaleet
00:00 – Fast Riff Intro 02:32 – Intro 05:46 – Climax I – 12 Strings 06:18 – Soft Bodhran 07:20 – Rachmaninov I 08:35 – Soft Bodhran 2 09:29 – Rachmaninov II 09:56 – Roses 10:42 – Reprise I – Intro 12:45 – Scot 13:16 – Didlybom 15:00 – Mad Bit 15:56 – Run In 16:11 – Hoover 18:00 – Fast Riff 19:57 – Lion 21:57 – Fast Waltz 23:42 – Stop 24:33 – Mad Bit 2 24:46 – Fast Waltz 2 25:06 – Mandolin 26:07 – Intermission
26:23 – Boat 29:27 – Intro Reprise 2 32:07 – Big Roses 33:13 – Green Green 34:24 – Slow Waltz 36:04 – Lion Reprise 37:05 – Mandolin Reprise 37:47 – TV am/Hoover/Scot 39:50 – Fast Riff Reprise 42:22 – Boat Reprise 43:32 – 12 Rep / Intro Waltz 44:12 – Green Reprise 44:46 – Africa I: Far Build 48:00 – Africa I: Far Dip 48:46 – Africa I: Pre Climax 49:32 – Africa I: 12 Climax 50:24 – Africa I: Climax I 51:00 – Africa II: Bridge 51:17 – Africa II: Riff 51:34 – Africa II: Boats 51:52 – Africa II: Bridge II 52:10 – Africa II: Climax II 54:22 – Africa III: Baker
Arviot Allmusic: http://www.allmusic.com/album/r171797
Aiheesta muualla Tubular.net: Amarok Amarok-analyysi
Lähteet
Luokka:Vuoden 1990 albumit Luokka:Mike Oldfieldin albumit