Arkadi Dragomoštšenko (); (3. helmikuuta 1946 Potsdam, Neuvostoliiton miehitysvyöhyke Saksa – 12. syyskuuta 2012 Pietari, Venäjä) oli venäläinen runoilija.Kuolleet, Helsingin Sanomat 21.9.2012 sivu C 8 Artikkelin verkkoversio
Suku ja koulutus Dragomoštšenko syntyi neuvostoliittolaisten miehitysjoukkojen upseerin perheeseen Saksassa. Hän vietti lapsuutensa ja kävi koulunsa Ukrainassa. Leningradiin teatterikouluun hän meni vuonna 1969, liittyi kirjallisuuspiireihin ja osallistui maanalaisten kirjallisuuslehtien tekoon. KGB yritti sopeuttaa kapinallisia järjestelmään perustamalla heille kirjoittajapiirin Klubi-81, joka julkaisi antologian Krug (Piiri), jossa Dragomoštšenkon vaikeaselkoiset tekstit saivat jäädä sensuurin koskematta.
Kirjallinen ura 1980-luvulla hän pääsi yhteyteen yhdysvaltalaisen kielirunouden koulukunnan (Language School) kanssa ja toimi sen yhdyssiteenä Venäjälle. Hän pääsi vuodesta 1988 alkaen esiintymään yhdysvaltalaisiin yliopistoihin, ja perestroikan myötä hän alkoi tulla tunnetuksi myös Venäjällä. Hänen ensimmäinen kokoelmansa Nebo sootvetsvij ilmestyi 1990.
Dragomoštšenko vieraili vuonna 2002 Helsingissä Juhlaviikoilla. Hän sai ensimmäisen Andrei Belyi -palkinnon vuonna 1978 ja myöhemmin myös monia muita palkintoja. Dragomoštšenkon runoista ovat suomeksi ilmestyneet "Grigori Skovorodan paluu" ja "Sentimentaalinen elegia" antologiassa Päämäärä vie meitä ympyrääTamara-press 1989; myös Kulttuurivihkoissa 1989, nro 5–6, s. 60, 61. Lisäksi Tuli & Savu -lehdessä ovat ilmestyneet "Kaikki meni rappiolle"suom. Jukka Mallinen, Tuli & Savu 2002, nro 1, s. 25–27. Runo kokoelmasta Jestestvennyje nauki (teos Fosfor), 1994 ja "Vanhoilla päivilläni sanoin orjalle".suom. Jukka Mallinen, Tuli & Savu 2002, nro 1, s. 24. Runo kokoelmasta Nebo sootvetstvi
Hän on maineensa vakiinnuttanut merkittävä venäläinen nykyrunoilija.
Lähteet
Luokka:Venäläiset runoilijat Luokka:Vuonna 1946 syntyneet Luokka:Vuonna 2012 kuolleet