Itäeuroopanpaimenkoira ( – VEO) on alun perin neuvostoliittolainen koirarotu, jonka Suomen Kennelliitto tunnusti vuonna 2016.Suomen Kennelliiton hyväksyntä roduille. Suomen Amerikankarvatonterrierit ja Rottaterrierit ry. Haettu 27.10.2016.
Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi itäeuroopanpaimenkoiran pentuja noin viisikymmentä vuosittain.
Ulkonäkö pienoiskuva|Musta yksilö näyttelykehässä. Itäeuroopanpaimenkoira on kookas koira. Se on tavallisesti saksanpaimenkoiraa suurempi, pitkäkuonoisempi, tiheäturkkisempi ja sillä on neliömäisempi ja lihaksikkaampi runko. Urosten ihanteellinen säkäkorkeus on 67–72 cm ja narttujen 62–67 cm.
Rodulla on kaksinkertainen karvapeite. Peitinkarva on tiheää, melko karheaa ja suoraa, keskipitkää ja tiiviisti rungonmyötäistä. Aluskarva on tiheää ja pehmeää, tavallisesti väriltään peitinkarvaa vaaleampaa.
Väriltään itäeuroopanpaimenkoirat ovat mustanharmaita tai niissä on sekä mustaa että punertavan ruskeaa. Väritys voi olla myös täysin musta, harmaasoopeli tai punertavansoopeli. Luonne ja käyttäytyminen Itäeuroopanpaimenkoira on luonteeltaan rauhallinen, rohkea ja itsevarma. Se on hyvin uskollinen omistajalleen ja tunnistaa oman perheensä. Koira on omatoiminen ja sen tulisi luottaa itseensä, silloin kun omistaja ei ole paikalla. Se on valpas ja valmis toimimaan, mutta omien ihmistensä seurassa rento ja leikkisä. Vaikka rodulla on vahva puolustusvietti, sen ei pitäisi olla aggressiivinen ilman syytä. Rodun harkitsevuus ja keskittymiskyky tekevät siitä hyvän työ-, vahti-, harrastus- tai pelastuskoiran.
Alkuperä pienoiskuva|Itäeuroopanpaimenkoira neuvostoliittolaisessa postimerkissä.|vasen Itäeuroopanpaimenkoiran juuret ovat 1900-luvun alun Venäjällä, jossa saksanpaimenkoiria alettiin käyttää armeijan ja poliisin tarpeisiin. Varsinainen jalostustyö alkoi 1920-luvulla, kun Venäjälle tuotiin lisää saksanpaimenkoiria Saksasta, ja tavoitteena oli kehittää rotu, joka soveltuisi laajoihin ja vaihteleviin olosuhteisiin sekä erilaisiin viranomaistehtäviin.
Ensimmäinen virallinen rotumääritelmä hyväksyttiin 1950-luvulla, ja 1960-luvulla itäeuroopanpaimenkoira eriytyi omaksi rodukseen. Rodusta tuli KGB:n suosima, ja perinteisesti Kremliä vartioineet yksilöt olivat väriltään mustia. Rodusta on tullut Venäjällä laajasti käytetty palvelus- ja suojelukoira.
Terveys pienoiskuva|Black&tan. pienoiskuva|Itäeuroopanpaimenkoira koiranäyttelyissäItäeuroopanpaimenkoiran tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, osteokondroosi, epilepsia.
Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Vain noin 39 %:lla itäeuroopanpaimenkoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 38 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 15 %:lla rodun edustajista. Itäeuroopanpaimenkoiran PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto ja selkälausunto.
Osteokondroosi on rustonalaisen luutumisen paikallinen häiriö, jota esiintyy erityisesti massiivisilla roduilla. Tyypillisin esiintymispaikka on olkanivel, mutta osteokondroosia voi esiintyä myös muissa nivelissä. Itäeuroopanpaimenkoirilla esiintyy jonkun verran osteokondroosia.
Itäeuroopanpaimenkoiralla esiintyy jonkun verran epilepsiaa. Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Kohtauksia on erityyppisiä ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston tai käyttäytymisen muutoksia. Osa koirista on tajuissaan kohtauksien aikana mutta osa on tajuttomia.
Katso myös
Tšekinpaimenkoira Pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira Lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira Belgianpaimenkoira malinois
Lähteet
Suomen Veo ry KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
Viitteet
Aiheesta muualla
DogBreedInfo VEORKF - FCI:n tunnustama rotua rekisteröivä venäläinen rekisteri
Luokka:FCI:n ulkopuoliset rodut Luokka:SKL 1 Lammas- ja karjakoirat Luokka:Paimenkoirat Luokka:Venäläiset koirarodut