Catherine ”Kate” Bush (s. 30. heinäkuuta 1958 Bexleyheath, Kent, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta; nykyään Suur-Lontoo) on brittiläinen laulaja ja musiikintekijä, joka on kirjallisuusvaikutteisten ja monimerkityksellisten sanoitustensa lisäksi tunnettu korkeasta ja ilmaisuvoimaisesta lauluäänestään sekä musiikillisen tuotantonsa monimuotoisuudesta. Hän on myös kuuluisa täydellisyyteen pyrkivästä studiotyöskentelystään.
Bush tuli suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 1978, jolloin myyntimenestys ”Wuthering Heights” oli neljä viikkoa Britannian singlelistan ykkösenä. Tämän jälkeen hän on julkaissut kahdeksan studioalbumia, joista kaksi sekä The Whole Story -kokoelma-albumi ovat olleet Britannian albumilistan ykkössijalla.Jovanovic 2006, s. 212 1980 julkaistun Never for Everin myötä hänestä tuli ensimmäinen kyseisen listan kärkisijalle noussut brittiläinen naislaulaja.Jovanovic 2006, s. 118 Hänen tunnetuimpiin kappaleisiinsa lukeutuvat ”Wuthering Heights”, ”Running Up That Hill (A Deal With God)”, ”King of the Mountain”, ”Babooshka” ja ”The Man with the Child in His Eyes”. Vuonna 2002 hänelle myönnettiin Ivor Novello -palkinto ”huomattavasta panoksesta brittiläiselle musiikille”.
Bushin ”Running Up That Hill (A Deal With God)” teki historiaa nousemalla vasta 37 vuotta julkaisunsa (1985) jälkeen Britannian singlelistan ykköseksi vuonna 2022 Stranger Things -televisiosarjan ansiosta.
Elämä ja ura Lapsuus Catherine Bush syntyi 30. heinäkuuta 1958 taiteelliseen perheeseen. Hänen lääkärinä työskennelleellä isällään Robert John Bushilla oli musiikillisia lahjoja, ja hänen Irlannissa syntynyt äitinsä Hannah Daly oli niittänyt mainetta kansantanssijana.Gaar 1992, s. 266 Ammatiltaan Hannah oli sairaanhoitaja.Vermorel 1983, s. 52. Perheen esikoinen, John Carder Bush, kirjoitti puolestaan runoja. Kate Bush on myöhemmin todennut lapsuudessa jatkuvasti soitetun irlantilaisen kansanmusiikin olleen hänelle erittäin merkittävä vaikute.Jovanovic 2006, s. 22, 23 Perhe oli katolinen, mutta uskonto ei leimannut heidän elämäänsä vahvasti.
Lapsena Cathyksi kutsutun Catherinen isoveli Paddy harrasti viulunsoittoa, ja joku ehdotti, että tyttö voisi säestää veljeään pianolla. Niinpä isä-Bush opetti tyttärelleen C-sävelasteikon. Kate on sittemmin kertonut keksineensä musiikin juuri tuona päivänä. Kymmenvuotias Cathy ryhtyi harjoittelemaan päivittäin urkuharmonilla ja pianolla. Hän alkoi myös säveltää lyhyitä sävelmiä.Vermorel 1983, s. 76.Jovanovic 2006, s. 21, 26, 30
Kate, joka oli mielestään kasvanut ulos lapsuusvuosien lempinimestään, kävi keskikoulun Bexleyssä sijainneessa St. Joseph’sin katolisessa luostarikoulussa. Siellä kaikkien oppilaiden tuli valita itselleen jokin soitin musiikkitunteja varten. Piano ei käynyt, joten Kate valitsi viulun. Kouluopetuksen lisäksi vanhemmat järjestivät hänelle soittotunteja. Jonkin verran arvostelumenestystä runoilijana saavuttaneen isoveljensä John Bushin innoittamana Kate alkoi itsekin kirjoittaa runoja ja sai niitä myös julkaistua koulun lehdessä.Jovanovic 2006, s. 27, 28, 34 Hänen tekemiään lauluja opettajat eivät kuitenkaan uskoneet hänen omikseen, ja vanhempien täytyi vakuuttaa heidät asiasta. Luonnollisena jatkeena runojen kirjoittamiselle Kate alkoi yhdistellä niitä sävelmiinsä. Samaan aikaan hän ammensi jatkuvasti vaikutteita veljiensä musiikki- ja jossain määrin myös kirjallisuusmausta. Klassisen musiikin säveltäjistä hänen suosikkeihinsa lukeutuivat muun muassa Frédéric Chopin, Erik Satie ja Jean Sibelius.Jovanovic 2006, s. 29.
Teini-ikä 14-vuotiaana Katen musiikkimaku laajeni hänen veljiensä levyvalikoiman ulkopuolelle. Hänen omia suosikkejaan olivat Roxy Music, Billie Holiday, David Bowie sekä Steely Dan, jota hän pitää aliarvostettuna yhtyeenä. Kate on myöhemmin kertonut samastuvansa enemmän mies- kuin naispuolisiin lauluntekijöihin, vaikka Joni Mitchellkin lukeutuu hänen eniten arvostamiinsa muusikoihin. Erityisesti nuori Kate oli kuitenkin mieltynyt Elton Johniin. Teini-iässä hän alkoi myös vakavasti harkita musiikista ammattia itselleen, vaikka opettajille ja perheen ulkopuolisille hän kertoi haluavansa joko psykiatriksi tai eläinlääkäriksi. Tämä oli linjassa sen kanssa, että hän ei sisäänpäin kääntyneen luonteensa mukaisesti ollut ehkä koskaan kertonut luokkatovereilleen kirjoittavansa lauluja.Vermorel 1983, s. 81Jovanovic 2006, s. 24, 32–34
Kate äänitti myös paristakymmenestä tekemästään kappaleesta demot kelanauhurille. Kun sisarukset yrittivät lähettää niitä levy-yhtiöille, palaute oli kielteistä. Tuntemattomampien demojen joukossa oli myös varhainen versio kappaleesta ”The Man with the Child in His Eyes”, josta tehtiin noihin aikoihin studionauhoitekin.Jovanovic 2006, s. 35 John Bush pyysi yhteyksiin levy-yhtiöihin apua ystävältään Ricky Hopperilta, johon hän oli tutustunut Cambridgen oikeustieteen opintojensa aikana. Jälkimmäinen tunsi nimittäin kitaristi David Gilmourin, joka oli suunnitellut auttavansa nuoria kykyjä Pink Floydin kiertuetauon aikana. Hopper sai Gilmourin kuuntelemaan Kate Bushin demon. Gilmour totesi joidenkin kappaleiden kertovan ilmeisestä lahjakkuudesta.Jovanovic 2006, s. 24, 36, 37
Hopperin ja Gilmourin johdolla sekä perheen hyväksynnällä päätettiin tehdä studionauhoite muutamasta kappaleesta. Taustayhtyeen jäseniksi kutsuttiin rumpali Pete Perrier sekä basisti Pat Martin, jotka soittivat Unicorn-nimisessä yhtyeessä. Gilmour soitti äänitteellä kitaraa. Myöhemmin tehtiin myös nauhoite, jolla Kate esitti kappaleitaan pianon säestyksellä. Nämäkään äänitteet eivät kuitenkaan herättäneet kiinnostusta levy-yhtiöiden taholta, joten hanke pantiin toistaiseksi jäihin.Jovanovic 2006, s. 37–40.
Keskikoulun jälkeen Kate jatkoi lukioon. Gilmourin taiteensuosijan rooli sai jatkoa, sillä hän päätti palkata maineikkaan tuottajan ja valmistaa artistikokelaalle mahdollisimman laadukkaan demonauhoituksen omalla kustannuksellaan. Gilmour saikin houkuteltua tuottajaksi Andrew Powellin ja äänittäjäksi Geoff Emerickin. Jälkimmäinen oli työskennellyt muun muassa The Beatlesin levyillä Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band ja Revolver.Jovanovic 2006, s. 40, 42–44.
Äänitykset tehtiin AIR-studioilla kappaleista ”Davy”, ”Saxophone Song” sekä ”The Man with the Child in His Eyes”. ”Saxophone Songiin” lisättiin ammattimuusikoiden soittamat taustat. Raitaa ”The Man with the Child in His Eyes” varten hankittiin puolestaan toinen ryhmä, joka koostui klassisen koulutuksen saaneista orkesterimuusikoista. Näin kappaleet saivat perusteellisen käsittelyn, jonka seurauksena niiden laatu oli lopulta huomattavasti normaaleja demonauhoituksia korkeampi. Niinpä Gilmour oli hyvin luottavainen viedessään äänitteen kuunneltavaksi EMIn popmusiikkiosaston johtajalle Bob Mercerille.
Musiikkiura pienoiskuva|Bushin entisen asuinpaikkakunnan Lewishamin keskustaa vuonna 2005. EMI piti David Gilmourin kustantamasta demosta, ja neuvottelut aloitettiin. Artistin nuoruuden takia monia sopimuksen yksityiskohtia jouduttiin kuitenkin hiomaan useaan otteeseen. Lopulta vuoden 1976 heinäkuussa 17-vuotias Kate Bush teki erinäisten vaiheiden jälkeen levytyssopimuksen EMIn kanssa. Yhtiö maksoi hänelle 3 000 puntaa ennakkoa sekä 500 punnan tekijänoikeuspalkkion. Hän sai samoihin aikoihin myös perinnön tädiltään ja päätti näiden tulojen turvin keskeyttää lukio-opintonsa voidakseen valmistautua täysipainoisesti musiikillista uraa varten. Lisäksi hän muutti Kentin Wellingissä sijainneesta lapsuudenkodistaan parempien kulkuyhteyksien päähän Lontoon Lewishamiin. Siellä Kate majoittui isänsä omistamaan rakennukseen, jonka toisissa kerroksissa asuivat hänen veljensä.Jovanovic 2006, s. 45–47.
Albumin julkaisua lykättiin vajaalla parilla vuodella, sillä tavallaan EMI-yhtiön omana tyttärenä pidetylle Katelle haluttiin antaa aikaa kehittyä rauhassa ja opiskella tanssia, pantomiimia sekä musiikin teoriaa. Edistyäkseen hän harjoitti ääntään ja hengitystekniikkaansa laulunopettajan opastuksella kerran viikossa, vaikka kyseessä ei ollutkaan hänen omien sanojensa mukaan muodollisesti pätevä koulutus. Bush kävi myös balettitanssija Adam Dariuksen mimiikkakursseilla, minkä jälkeen hän jatkoi lavaesiintymiskoulutustaan Lindsay Kempin pitämillä vapaamuotoisilla opintojaksoilla. Myöhemmin kappaleen ”Moving” aiheena olleen Kempin oman kuvauksen mukaan Bush muistutti tuohon aikaan Peter Panin Helinä-keijua.Jovanovic 2006, s. 49–52
Alkuvuoteen 1977 mennessä Bush sai tehtyä kaksi uutta demonauhoitetta, joiden raidoista osa esitettiin 1980-luvun alussa Arizonan Phoenixissa toimineella KTSM-radiokanavalla. Häntä varten koottiin myös taustayhtye, jonka nimeksi annettiin ”KT Bush Band”. Yhtyeessä soittivat rumpali Vic Smith, basisti Del Palmer ja kitaristi Brian Bath. Tämän kokoonpanon kanssa hän myös esiintyi Lontoon seudun pienissä olutravintoloissa aluksi lähinnä cover-versioita laulaen. Pikkuhiljaa mukaan otettiin yhä enemmän hänen omia kappaleitaan. Yhtye kuitenkin hajosi kolmen kuukauden kuluttua sen perustamisesta. Pian tämän jälkeen alkoivat Bushin ensimmäisen levyn nauhoitukset.Jovanovic 2006, s. 52–57
Levyn tuottajana toiminut Andrew Powell valitsi albumille tulevat laulut sekä käytettävät studiomuusikot. Nauhoitukset sujuivat nopeasti ja improvisoinnin osuus oli huomattava. Äänittäjä Jon Kelly on kuvaillut Bushin eläytyneen suurella antaumuksella ja teatraalisesti niihin rooleihin, joita hänen piti lauluissaan esittää.Jovanovic 2006, s. 61–63, 65, 66
Levyn ilmestymisen lähestyessä EMIn johtokunta halusi valita ensimmäiseksi julkaistavaksi singleksi kappaleen ”James and the Cold Gun”. Bushin itsensä mielestä Emily Brontën Humisevan harjun tv-versiosta vaikutteensa ottanut ”Wuthering Heights” oli kuitenkin ainoa mahdollinen vaihtoehto.Jovanovic 2006, s. 55, 68. Niinpä asiasta väännettiin kättä artistin itkukohtauksiin saakka, kunnes erään toimitusjohtaja Bob Mercerin kanssa käydyn neuvottelun aikana muuan toinen johtoportaan jäsen, Terry Walker, huomautti puolihuolimattomasti paikalla olleelle Bushille, että tokihan ”Wuthering Heights” tulisi olemaan ensimmäinen sinkku.Gaar 1992, s. 267. Kun muut saivat näin havaita, että kyseessä ei ollut ainoastaan markkinoita täysin ymmärtämättömän tyttösen itsepintainen päähänpinttymä, kuten he tätä ennen ajattelivat, päätettiin vaatimukseen viimein taipua. Valinta osoittautui onnistuneeksi, sillä ”Wuthering Heights” nousi lopulta Britannian singlelistan ykköseksi ja kansainväliseksi suurmenestykseksi.Jovanovic 2006, s. 69, 78
pienois|vasen|Bush The Kick Insiden promootiokuvassa vuonna 1978. Ensimmäinen albumi The Kick Inside ilmestyi 1978, ja myös toinen siltä julkaistu single ”The Man with the Child in His Eyes” nousi brittilistan kärkikymmenikköön. Levy itse saavutti parhaimmillaan albumilistan kolmannen sijan.Jovanovic 2006, s. 80, 207, 212 The Kick Insiden monimerkityksiset ja aistikkaat sanoitukset saivat seurakseen videoesiintymiset, joissa laulajan tanssiopinnot otettiin hyötykäyttöön. Koska tuohon aikaan elettiin punkin ja diskon valtakautta, moni piti Bushin ujostelematonta taiteellisuutta virkistävänä. EMIssä oltiin kuitenkin tyytymättömiä levyn kanteen, joka sai artistin vaikuttamaan itämaiselta ja antoi heidän mukaansa muutenkin väärän kuvan hänestä. Yhtiö järjesti mainoskampanjan, jonka tehokkaimmaksi piirteeksi osoittautui se, kun linja-autojen kylkiin kiinnitettiin paljastavia julisteita artistista.Jovanovic 2006, s. 69–71
Saman vuoden aikana Kate Bush ja hänen perheensä perustivat Pink Floydin juristin avulla Novercia-nimisen yhtiön, joka tulisi omistamaan kaikki oikeudet Bushin albumeihin vuodesta 1980 lähtien ja lisensoimaan artistiin liittyviä tuotteita EMIlle. Ennen Novercian perustamista uudella kokoonpanolla henkiin herätetyn KT Bush Bandin muusikot olivat ryhtyneet rakentamaan studiota Bushin vanhempien maatilalle.Jovanovic 2006, s. 80–82
Lionheart