Berndt Gustaf Grönblom (20. joulukuuta 1885 Turku – 4. lokakuuta 1970 Helsinki) oli suomalainen teollisuusjohtaja, koulutukseltaan diplomi-insinööri. Vuorineuvoksen arvon hän sai 1918 ja filosofian kunniatohtorin arvon 1948. Hän oli vuonna 1926 perustamansa Oy Vuoksenniska Ab:n toimitusjohtaja. Hän sai Åbo Akademin kunniatohtorin arvon 1948.Otavan Iso tietosanakirja, osa 3, p. 177. Otava 1968. Hän oli useiden suomalaisten metalliyritysten johtaja ja aikansa merkittävimpiä teollisuusmiehiä.50-vuotias. Vuorineuvos Berndt Grönblom, Helsingin Sanomat, 20.12.1935, nro 343, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 20.12.2025Ylioppilasmatrikkeli 1904, matrikkelinumero 29018 Vuorineuvoksenkatu Imatran Teppanalassa on nimetty vuorineuvos Berndt Grönblomin mukaan.
Berndt Grönblom pääsi ylioppilaaksi Turun ruotsalaisesta reaalilyseosta 1904 ja valmistui Teknillisestä Korkeakoulusta kemistidiplomi-insinööriksi 1908. Hän toimi Bakussa teknillisen tehtaan johtajana vuoteen 1909 saakka, jolloin hän palasi Suomeen ja tuli tunnetun kemistin, tohtori Gustaf Mattssonin yksityisassistentiksi. Vuonna 1911 Grönblom perusti Suomen öljytehdas E. Grönblom Oy:n, 1915 Elektrometallurgiska Aktiebolagetin ja 1926 Oy Vuoksenniska Ab:n. Hän oli näiden yhtiöiden johtokunnan puheenjohtaja sekä monien muiden liikeyritysten ja järjestöjen johtokunnan jäsen. Vuorineuvos Grönblom oli Imatran rautatehtaan suunnittelija ja toteuttaja. Tehdas valmisti rautaa Outokummun kuparin pasutusjätteistä Grönblomin kehittämän menetelmän mukaisesti.
Syksyllä 1917 Grönblom oli mukana perustamassa Turun suojeluskuntaa, ja sen esikunnan jäsenenä hän oli Suomen sisällissodan puhkeamiseen saakka. Samana syksynä 1917 hän osti omin varoin aseidenkuljetukseen tarkoitetun aluksen ja hän esitti tammikuussa 1918 silloiselle senaattorille P. E. Svinhufvudille suunnitelman aseiden kuljettamisesta Saksasta Suomeen, minkä suunnitelman senaatti hyväksyi. Sittemmin Grönblom järjesti ja johti ensimmäisen aseidenkuljetuksen Danzigista Vaasaan. Suomeen palattuaan hän otti sisällissodan aikana osaa Lavian, Pomarkun ja Ikaalisten taisteluihin. Maaliskuun lopulla 1918 hänet kutsuttiin Finnlands Handelskommission för Deutschlandin jäseneksi ja sittemmin varapuheenjohtajaksi Berliiniin. Tätä tehtävää hoitaessaan hän oli samalla komissionin kauppatoimiston päällikkönä. Hän laati sopimuksen (Kompensationsabkommen), joka tuli Suomen ja Saksan välisen käytännöllisen kauppavaihdon pohjaksi. Grönblom sai jo 1918 vuorineuvoksen arvonimen.
Grönblom oli jäsenenä useissa valtionkomiteoissa. Hän oli muun muassa Itämeren valtioiden konferenssin Suomen-valtuuskunnan varapuheenjohtajana vuonna 1920. Grönblom julkaisi myös eräitä tutkimuksia, muun muassa tutkielman kauppasopimuksista ja niiden tekniikasta (Något om handelstraktater, 1919).
Grönblom avioitui vapaaherratar Helena Aminoffin kanssa vuonna 1912, joka oli vapaaherra Ivan Alexander Aminoffin tytär. Berndt Grönblomin isä oli kauppaneuvos Ernst Grönblom (1859–1934). Hänen veljensä oli kauppaneuvos ja kauppatieteiden kunniatohtori (1953) Edgar Grönblom (1883–1960). Hän perusti 1901 koneliike Oy Grönblom Ab:n ja oli sen toimitusjohtaja 1919–1953. Hän oli Ruotsalaisen kauppakorkeakoulu Hankenin valtuuskunnan puheenjohtaja.
Julkaisuja Något om handelstraktater: till belysning av en aktuell fråga. Soderström, Helsingfors 1919 Outokummunkiisun käytöstä kotimaisessa rautatehtaassa. Tekijä, Turku 1934 Imatran rautatehdas, sen edellytykset ja rakennusvaiheet. Vuoksenniska. Helsinki 1938
Lähteet
Kirjallisuutta Risto Laakasuo : Berndt Grönblom ja hänen yrityksensä. Ovako, Helsinki 1985 Vuoksenniskan vuorineuvos: kun Suomeen suurteollisuutta rakennettiin: kolmas kokoelma koottuja kertomuksia Berndt Grönblomin perustamien yhtiöiden tehtailta ja kaivoksilta 1915-1975; toimittanut Christer Blomgren. Ovako Bar, Imatra 2007
Aiheesta muualla
Luokka:Suomalaiset yritysjohtajat Luokka:Suomalaiset insinöörit Luokka:Vuorineuvokset Luokka:Suomen sisällissodan valkoiset Luokka:Vuonna 1885 syntyneet Luokka:Vuonna 1970 kuolleet