Leo Härkönen (25. toukokuuta 1904 ImpilahtiKuka kukin on 1954 – 21. joulukuuta 1978 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä ja musiikkipedagogi.
Henkilöhistoria Härkösen vanhemmat olivat opettaja Jaakko Härkönen ja Martta Niikko ja puoliso vuodesta 1931 Heliä Usma (Nyman). Hän tuli ylioppilaaksi 1923 ja valmistui filosofian maisteriksi 1927. Helsingin konservatorion sävellysdiplomin Härkönen suoritti 1932 ja kasvatusopin laudaturin 1935. Härkönen toimi musiikin lehtorina eri seminaareissa, Raumalla 1927–1935, Sortavalassa 1935–1940, Heinolassa 1940–1941, Sortavalassa uudestaan 1942–1944 ja Raahessa vuodesta 1945. Heinolassa hän työskenteli uudelleen vuodesta 1953Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 3, p. . Härkönen toimi Rauman Mieslaulajien johtajana 1930–1935 ja Sortavalan Mieslaulajien johtajana 1935–1940 ja 1942–1944. Laatokan musiikkikriitikko Roiha oli 1935–1940 ja 1942–1944.
Tuotanto Härkönen sävelsi sinfonian, lyyrisen sarjan, viulu-, piano- ja vokaalimusiikkia ja julkaisi oppikirjan Laulun johtamisesta (1942). Hänen arkistonsa on talletettu KansallisarkistoonNarc.fi . Härkösen sävellyksiä ovat muun muassa: Sonaatti e-molli ja sonatiini B-duuri viululle ja pianolle Pianosonaatti b-molli Aunukselainen rapsodia pianokvartetolle Karjalan laulu, Laulun laaja kotimaa ja Suomen virsi seka- tai naiskuorolle pianosäestyksin Jeesuksen syntymä, koulukantaatti urku- tai pianosäestyksin 10 mieskuoro- ja 10 yksinlaulua sekä koululauluja ja lauluja koulunäytelmiin 24 pianopreludia ja 6 muuta pianosävellystä 8 kansanlaulusovitusta
Härkösen ennen vuotta 1940 tekemät sävellykset hävisivät Sortavalan evakuoinnissa.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset taidemusiikin säveltäjät Luokka:Suomalaiset musiikkipedagogit Luokka:Suomalaiset kuoronjohtajat Luokka:Suomalaiset sovittajat Luokka:Suomalaiset musiikkikriitikot Luokka:Suomalaiset musiikkikirjailijat Luokka:Vuonna 1904 syntyneet Luokka:Vuonna 1978 kuolleet