Paavo Kekomäki (7. tammikuuta 1900 Udelnaja, Pohjois-Inkeri [nyk. osa Pietaria] – 6. tammikuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen juristi, lakitieteen tohtori 1933.Lakimiesmatrikkeli 1970, s. 354. Hän oli lainvalmistelukunnan jäsen 1934–1937, oikeusneuvos vuodesta 1937. Hän julkaisi oikeustieteellisiä artikkeleita alan aikakauslehdissä sekä väitöskirjan Ammattimaisten ja tavanomaisten rikosten käsitteistä (1933).Otavan Iso tietosanakirja, osa 4, p. 739. Otava 1968. Hän oli korkeimman oikeuden jäsen 1937–1970.
Jatkosodan aikana vuosina 1941–1944 Paavo Kekomäki työskenteli Päämajan järjestelyosaston hallinnollisen toimiston päällikkönä. Toimistolle kuuluivat kaikki sotilasoikeudenhoidolliset asiat. Helmikuussa 1944 Kekomäki ylennettiin harvinaiseen reservin everstiluutnantin arvoon.Lindstedt, Jukka: Kuolemaan tuomitut: kuolemanrangaistukset Suomessa toisen maailmansodan aikana, s. 153–154. Helsinki: Suomalainen Lakimiesyhdistys, 1999.
Lähteet
Luokka:Korkeimman oikeuden jäsenet Luokka:Vuonna 1900 syntyneet Luokka:Vuonna 1977 kuolleet