Sumujen laituri (Le Quai des brumes) on Marcel Carnén ohjaama ranskalainen runollista realismia edustava elokuva vuodelta 1938. Elokuva on sävyltään varjoisa ja surumielinen, ja sitä on myöhemmin pidetty yhtenä seuraavan vuosikymmennen film noir -elokuvien innoittajista.
Sumujen laituri perustuu Pierre Mac Orlanin vuonna 1927 julkaistuun romaaniin, jonka pohjalta käsikirjoituksen laati Jacques Prévert.
Elokuvassa armeijasta karannut Jean kohtaa Le Havren satamakaupunkiin saavuttuaan nuoren Nellyn ja nousee tämän ”suojelijoita” vastaan tuhoisin seurauksin. Tärkeitä teemoja sumuun kietoutuvassa kuvauksessa ovat viha, rakkaus, kosto ja mustasukkaisuus.
Yksityiskohtia
Elokuvan juoni poikkeaa merkittävästi Mac Orlanin romaanista. Jean Gabinin tulkitsema miespääosa on yhdistelmä kahdesta eri romaanihenkilöstä, boheemitaiteilija Jean Rabesta ja sotilaskarkuri Marcel Lannoisista. Elokuvan Nelly on puolestaan monimutkaisesta taustastaan huolimatta suloinen ja viaton, romaanissa taas prostituutioon päätyvä tanssityttö.
Alkuperäinen tapahtumapaikka on kuuluisa kabaree nimeltä Lapin Agile Pariisin Montmartren kaupunginosassa. Kyseessä on merkittävä taide-elämän keskus, jossa myös kirjailija Pierre Mac Orlan vietti 1900-luvun vaihteessa aikaansa.
Elokuvaohjaaja Jean Renoir vihastutti Marcel Carnén muistelmien mukaan käsikirjoituksesta vastanneen Jacques Prévertin nimittämällä Sumujen laituria fasistiseksi elokuvaksi.
Ian McEwanin menestysromaanin perustuvassa vuoden 2007 Sovitus-elokuvassa käytetään viittauksena taustalla pyörivää Nellyn ja Jeanin ikonista kohtausta.
Näyttelijät
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Vuoden 1938 ranskalaiset elokuvat Luokka:Ranskalaiset romanttiset draamaelokuvat