Josif Vissarionovitš Džugašvili, vallankumousnimeltään Josif Stalin, (18. joulukuuta (J 6. joulukuuta) 1878 Gori, Venäjän keisarikunta – 5. maaliskuuta 1953 Moskova, Neuvostoliitto) oli bolševikkivallankumouksellinen ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP) ensimmäinen pääsihteeri vuosina 1922–1953. Vaikka Stalin ei koskaan ollut Neuvostoliiton muodollinen valtionpäämies, hän hallitsi maata diktaattorina 1930-luvulta kuolemaansa saakka. Vuodesta 1941 hän oli samalla Neuvostoliiton hallituksen johtaja eli pääministeri.

Stalin syntyi nykyisessä Georgiassa, ja hänen äidinkielensä oli georgia. Hän kohosi bolševikkipuolueen keskuskomiteaan ennen Venäjän vallankumousta ja toimi kansallisuusasiain kansankomissaarina Vladimir Leninin johtamassa ensimmäisessä neuvostohallituksessa vuosina 1917–1923. Venäjän sisällissodan aikana Stalin toimi sekä poliittisena että sotilaallisena komentajana.

Leninin kuolemaa seuranneen valtataistelun alussa Lev Trotskin kilpailijat Grigori Zinovjev ja Lev Kamenev liittoutuivat Stalinin kanssa estääkseen Trotskin nousun Leninin seuraajaksi. Trotskin syrjäyttämisen jälkeen Stalin liittoutui Nikolai Buharinin ja puolueen oikeiston kanssa Zinovjevia ja Kamenevia vastaan. Tämän jälkeen Stalin kävi Buharinia vastaan ja kukisti myös puolueen oikeisto-opposition. Stalinin valta-asemasta tuli kiistaton viimeistään 1930-luvun suurten puhdistusten myötä.Tuominen 1957, s. 165, 174

Stalinin valtakautta leimasivat suuret yhteiskunnalliset mullistukset, kuten maatalouden kollektivisointi ja raskaan teollisuuden rakentaminen. Poliittisten tavoitteidensa ajamiseksi Stalin turvautui valtioterroriin, pani toimeen vähemmistökansallisuuksien pakkosiirtoja, lähetti poliittisiksi vangeiksi tuomittuja ihmisiä pakkotyöhön ja perusti gulag-järjestelmän. Nopea teollistuminen sekä pääomien kerryttäminen viljanviennillä aiheuttivat Neuvostoliitossa valtavan nälänhädän, jossa kuoli miljoonia ihmisiä. Myös terrori vaati miljoonia uhreja. Stalinismille ominainen piirre olikin väkivallan ja sortotoimien kohdistuminen vääränlaisina pidettyihin omiin kansalaisiin.

Toisen maailmansodan alkuvaiheessa Neuvostoliitto liitti itseensä läntisille naapureilleen kuuluneita alueita joko painostamalla tai valloitussotien avulla. Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon vuonna 1941, jolloin Stalin julisti alkaneeksi ”suuren isänmaallisen sodan”. Neljä vuotta kestäneiden taisteluiden aikana Neuvostoliitto kärsi valtavia aineellisia ja ihmishenkien menetyksiä mutta löi lopulta vihollisensa. Toisessa maailmansodassa saavutetun voiton myötä Stalinista tuli kansallissankari ja Neuvostoliitosta supervalta, joka kilpaili Yhdysvaltojen kanssa maailmanlaajuisesta vaikutusvallasta, mikä johti kylmään sotaan. Neuvostoliiton lisäksi myös suuret alueet Itä-Euroopassa ja itäisessä Keski-Euroopassa sekä Kaukoidässä joutuivat Stalinin vallan piiriin.

Stalinin valtakausi päättyi hänen kuolemaansa vuonna 1953, minkä jälkeen valtaa hajautettiin ja Neuvostoliiton uusi johto aloitti uudistukset, joilla pyrittiin lisäämään kansalaisvapauksia ja parantamaan elintasoa. Pääpiirteissään Stalinin luoma järjestelmä pysyi kuitenkin muuttumattomana Neuvostoliiton hajoamiseen vuonna 1991 saakka. Nyky-Venäjällä Stalin nauttii suurta arvostusta.

Elämäkerta Nuoruus

Josif Džugašvili, tuleva Stalin, syntyi Gorin kaupungissa Venäjän Gruusiassa (nyk. Georgia) suutari Besarion Vanovitš Džugašvili ja Jekaterina (Keke) Geladzen perheeseen.Radzinski 1996, s. 19–21. Gorin kirkonkirjoihin merkitty syntymäpäivä on 6. joulukuuta (gregoriaanisen kalenterin mukaan 18. joulukuuta) 1878.Radzinski 1996, s. 13Montefiore 2008, s. 48. Samassa yhteydessä Montefiore pohtii, miksi juuri 1920-luvulla Stalin haluaa merkitä sen vuoden syntymävuodekseen. Sama päivämäärä löytyy Gorin teologisen koulun päästötodistuksesta. Sama tieto esiintyy vielä vuonna 1920, mutta sen jälkeen päivämääräksi virallisissa asiakirjoissa vaihtuu 9. joulukuuta 1879, jolloin sekä päivä että vuosi ovat vaihtuneet. Deutscher 1979 (s. 14) väittää, että lapsia olisi syntynyt jopa neljä vuosina 1875–1878 mutta vain ”Soso” olisi jäänyt henkiin. Hän mainitsee ”Soson” syntymäajaksi 1879.

Stalinin äiti Jekaterina oli syntynyt maaorjatalonpojan perheeseen ja oli vasta 16-vuotias, kun hän tapasi suutari Beson, joka oli muuttanut perheensä kanssa Goriin kotikylästään Didi-Lilosta.Radzinski 1996, s. 21 Keke synnytti kolme lasta, joista vain nuorin, Iosif Vissarionovitš Džugašvili, jäi henkiin.Radzinski 1996, s. 22. Radzinski toteaa, että kaksi ensimmäistä poikaa kuolivat ennen aikojaanMontefiore 2008, s. 55 Äiti antoi pojalleen lisänimen ”Soso”.

Nuoren pojan ensimmäiset vuodet olivat vaikeat. Alkuun hyvin menestyneen suutarinverstaan tilanne alkoi huonontua, kun ”Soson” isä Beso alkoi juoda. Kotielämä oli ajoittain erittäin rauhatonta, kun vanhemmat tappelivat isän mustasukkaisuuden takia keskenään. Vanhemmat menettivät talon, jossa Stalin oli syntynyt, ja he joutuivat muuttamaan useita kertoja kymmenen vuoden aikana. Josifin tiedetään sairastelleen ensimmäisien elinvuosiensa aikana paljon; sairastettuaan isorokon vuonna 1884 hän sai vuosia myöhemmin lisänimen Tšopura (rokonarpinen).Montefiore 2008, s. 54–55. Montefiore kertoo, kuinka nelivuotias Soso juoksi hakemaan apua poliisilta, kun Beso kuristi Kekeä. Isän tiedetään myös heittäneen Soson lattialle ja esimerkiksi lyöneen nyrkillä. Kummankin vanhemman väkivaltainen käyttäytyminen loi pohjaa pojan julmuudelle hänen myöhemmässä elämässään, kuten lapsuudenystävä Iremašvili kirjoittaa: ”Ansaitsemattomat ja pelottavat selkäsaunat tekivät pojasta yhtä julman ja sydämettömän kuin isänsä.”Radzinski 1996, s. 27. Radzinski kirjoittaa, että ensin hakkasi isä ja sitten myöhemmin äiti.

Josifin tiedetään monta kertaa pyrkineen kouluun, joka oli tarkoitettu vain pappien pojille, mutta viimein vuonna 1888 hän pääsi Gorin hengelliseen kouluun, jossa hän neljän kouluvuoden ajan oli koulun parhaita oppilaita. Koulussa oli kova kuri, ja vähäisemmästäkin syystä oppilas saattoi saada viivoittimesta käsilleen.Radzinski 1996, s. 30–32 Hän oli juuri aloittanut koulun, kun joutui onnettomuuteen ja loukkasi vasemman käsivartensa ja jalkansa.Montefiore 2008, s. 58. Radzinski, s. 33

Soso valmistui koulusta 1894. Hän siirtyi Tbilisin hengelliseen seminaarin, jossa kannustettiin lukemaan entistä intohimoisemmin, mutta Josif alkoi osoittaa ateistista maailmankuvaa jo ensimmäisenä opiskeluvuotenaan. Hän ryhtyi käymään muiden opiskelijoiden kanssa kiivasta väittelyä uskonnosta sekä tutustui marxismiin. Hänet erotettiin seminaarista vuonna 1899.Radzinski 1996, s. 44

Maanalainen toiminta thumb|pysty|Puolueagitaattori Koba (Josif Džugašvili, myöh. Josif Stalin) 1902. thumb|Lenin tapaa Stalinin Tampereen konferenssissa 1905, Aleksandr Moravovin maalaus vuodelta 1951.

Stalin käytti maanalaisen toiminnan vuosinaan peitenimeä Koba ().Deutscher 1979, s. 35 Nimen Koba arvellaan tulevan erään georgialaisen kirjan päähenkilöstä. Radzinski, s. 42. Kyseessä oli kirjailija Kazbergin luoma hahmo ja kirjan nimi on Isänmurhaaja. Nimi Stalin () vakiintui pysyvästi käyttöön vasta 1920-luvulla.Radzinski 1996, s. 212

Stalin oli perustamassa ”Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen Tbilisin komiteaa” ja oli myös alusta saakka sen aktiivinen kannattaja.Radzinski 1996, s. 51–52 Useat komitean jäsenistä vangittiin ja karkotettiin. Myöhemmin Stalin pakeni vangitsemisia Batumin satamakaupunkiin. Siellä hän yllytti työläisiä lakkoihin ja väkivaltaisiin mielenosoituksiin. Hänet vangittiin ensimmäisen kerran vuonna 1902.Radzinski 1996, s. 54; Deutscher 1979, s. 53. Vuonna 1903 hänet karkotettiin Siperiaan, josta hän yritti paeta, mutta joutui palaamaan takaisin karkotuspaikkaansa. Hän onnistui pakenemaan vuoden 1904 alussa Tbilisiin saakka.Radzinski 1996, s. 57; Deutscher 1979, s. 60.

Hänet valittiin puolueen edustajaksi valtakunnalliseen neuvottelukokoukseen, joka kokoontui ensimmäisen kerran joulukuussa 1905 Tampereella. Niin sanotussa Tampereen konferenssissa hän tapasi ensimmäistä kertaa Leninin.Radzinski 1996, s. 59; Deutscher 1979, s. 77; Arvo Tuominen: Kremlin kellot, s. 190. Hän käytti Tampereella, kuten myös myöhemmin Tukholmassa (1906) ja Lontoossa (1907), salanimeä Ivanovitš.Deutscher 1979, s. 80, 87; Radzinski, s. 58; Karlgren 1942, s. 86, 94, 107. Kun hän oli matkalla Tukholmaan muiden venäläisten kokousedustajien kanssa huhtikuussa 1906, heitä kuljettanut laiva S/S Oihonna ajoi karille Hangon edustalla.Montefiore 2008, s. 164Karlgren 1942, s. 91. Karlgren selostaa matkan vaiheita. Mukana olivat muun muassa Lenin ja Rykov. Silloisen puheenjohtajan Leninin esityksestä hänet valittiin vuonna 1912 bolševikkipuolueen keskuskomiteaanRadzinski 1996, s. 78; Deutscher 1979, s. 104 & Karlgren 1942, s. 135 kertovat Koban tuleen valituksi takaoven kautta., mutta muut kokousedustajat kritisoivat valintaa voimakkaasti.Radzinski 1996, s. 78 Vuonna 1912 Stalin oleskeli KrakovassaDeutscher 1979, s. 107. ja kirjoitti siellä tutkielman Marxismi ja kansallisuuskysymys.Karlgren 1942 (s. 144) mainitsee, että Lenin auttoi Stalinia kirjoittamisessa, koska osa lähteistä oli vieraskielisiä. – Deutscher 1979 (s. 108) mainitsee, että Lenin ohjasi Stalinin kirjoittelua ja johtopäätöksiä. Deutscher epäilee myös Buharinin olleen mukana kirjan kirjoittamisessa (s. 111). Se oli hänen merkittävin teoreettinen työnsä. Artikkeli julkaistiin vuonna 1913 nimimerkillä K. Stalin, mikä oli yksi ensimmäisiä kertoja, kun Stalin käytti julkisesti tätä nimeä. Keväästä 1913 aina vuoden 1917 helmikuun vallankumoukseen saakka Stalin oli uudelleen karkotettuna Siperiaan, sillä hän oli joutunut puoluejohtoon soluttautuneen Ohranan agentin Roman Malinovskin kavaltamaksi.Montefiore 2008, s. 261–265, 296–297

Vuonna 1917 Stalin valittiin uudestaan puolueen keskuskomiteaan.Deutscher 1979, s. 158–165. Suomen itsenäisyys: Kansankomissaarien neuvoston puhe: "– – vaan se on tahtomattaan antanut sen Suomen porvaristolle, joka anasti vallan ja sai itsenäisyyden Venäjän sosialistien käsistä." Lokakuun vallankumouksen jälkeen hänelle annettiin kansallisuusasiain komissaarin tehtävä. Samalla hänet valittiin nelihenkiseen toimeenpanevaan elimeen, jonka muut jäsenet olivat Lenin, Lev Trotski ja Jakov Sverdlov. Ensimmäinen tehtävä uudessa virassa oli Suomen itsenäisyyden myöntäminen.Deutscher 1979, s. 158–165.

Ensimmäiset tehtävät Stalin sai ensimmäiset sotilaalliset tehtävänsä keväällä 1918, kun Moskova ja Pietari olivat suuressa nälkäkurimuksessa, joten Lenin määräsi Stalinin selvittämään, kuinka noihin kaupunkeihin saataisiin lisää ruokaa.Radzinski 1996, s. 154Karlgren 1942, s. 207 Stalin ja kaksi muuta apuria sekä noin neljäsataa aseistettua sotilasta, joiden joukossa oli erityisesti teloituksissa kunnostautuneita latvialaisia, matkustivat Tsaritsyniin (nyk. Volgograd) junalla. Aikaisemmat yritykset panna toimeen ruoan pakko-ottoja olivat epäonnistuneet. Stalin oli saanut Leniniltä laajat valtuudet selvittää asia mahdollisimman pian.Deutscher 1979, s. 179 Heti saavuttuaan Stalin aloitti mittavat vangitsemiset ja teloitukset.

Stalin johti myös puna-armeijan joukkoja Tsaritsynin ympäristössä. Kesällä 1918 ne kärsivät valkoisen armeijan hyökkäyksistä.Radzinski 1996, s. 164Deutscher 1979, s. 181 Karlgren 1942, s. 212 Trotski lähetti Stalinin avuksi sodankäynnin asiantuntijoita. Stalin teloitti kaikki epäluotettavina. Trotski ei luottanut Stalinin ja Kliment Vorošilovin sodanjohtokykyihin vaan lähetti Leninille sähkeen: ”Vorošilov pystyy johtamaan rykmenttiä mutta ei 50 000 miehen armeijaa”. Stalin joutui palamaan takaisin Moskovaan Leninin käskystä.Radzinski 1996, s. 171