thumb|Carl Gustaf Tessin valtansa huipulla. Gustaf Lundbergin maalaama muotokuva 1761. Yllä valtaneuvoksen karmiininpunainen viitta, kaulassa Serafiimiritarikunnan ketju ja rinnassa sen risti. Hänellä Miekka- ja Pohjantähti-ritarikuntien komentajamerkit kaulassa.|313x313px pienoiskuva|Nuori Carl Gustaf Tessin, Andreas Möller 1726. pienoiskuva|Kreivi Carl Gustaf Tessin, Jacques-André-Joseph Aved 1740. Maalattu ollessaan Ranskan lähettiläänä. Carl Gustaf Tessin (etunimi myös muodossa Karl Gustaf) ; (9. elokuuta 1695 Tukholma – 1. tammikuuta 1770 Åkerön linna) oli ruotsalainen kreivi, diplomaatti, valtiomies, kirjailija sekä tiede- ja taidealan vaikuttaja vapauden ajalla eli noin vuosina 1720–1760.
Hän toimi Turun akatemian kanslerina vuosina 1745–1761.
Suku ja koulutus Tessin oli Tukholman kuninkaanlinnan suunnittelijan, arkkitehti ja yli-intendentti Nicodemus Tessin nuoremman ja kreivitär Hedvig Eleonora Stenbockin (1658–1714) nuorempi poika. Hän opiskeli taiteita Keski- ja Etelä-Euroopassa mm. Wienissä vuosina 1714–1719. Kaarle XII nimitti hänet hovi-intendentiksi vuonna 1718 eli vastaamaan hovin seremonioista, juhlista ja hoviteatterista sekä hovin taidekokoelmista.
Tessin kohosi jo 1720-luvulla tärkeisiin poliittisiin asemiin, liittyi vuonna 1723 holsteinilaiseen puolueeseen ja toimi vuonna 1725 Wienissä diplomaattina, mutta joutui välillä syrjään, kun holsteinilainen puolue menetti asemansa. Hän vastusti kansliapresidentti, kreivi Arvid Hornin suunnitelmia, joka kannatti Hannoverin liittoon liittymistä.
Taide- ja tiedevaikuttaja Vuonna 1728 hänestä tuli isänsä seuraaja Ruotsin julkista rakentamista valvovan Yli-intendentinviraston johtajana eli yli-intendenttinä varmistamaan, että Tukholman kuninkaanlinna rakennettaisiin kokonaan hänen isänsä suunnitelmien mukaan. Hän ei ollut ammatiltaan arkkitehti, mutta hän oli tunnettu taideasiantuntija. Hän teki Kuninkaanlinnan rakentamisen valvontaa varten ulkomaanmatkan Pariisiin ja Lontooseen vuosina 1728–1729.
Tessin oli mukana myös merkittävissä taloudellisissa yrityksissä ja oli Ruotsin merkittävimpiä taiteenkerääjiä ja taiteensuosijoita. Hänen yksityinen taidekokoelmansa muodosti perustan Nationalmuseumin kokoelmalle. Tessin hankki pääasiassa Pariisista Ruotsin siihen mennessä suurimman ja arvokkaimman yksityisen taidekokoelman, johon kuului maalauksia, piirustuksia, kaiverruksia ja painokuvia sekä suuri kokoelma rahoja, mitaleja ja luonnonesineitä. Hän toimi myös välittäjänä ja asiantuntijana hovin laajoissa taideostoissa ja tilauksissa. Taloudellisista syistä hän joutui myymään omat kokoelmansa enimmäkseen julkiseen omistukseen, ja myöhemmin ne suurelta osin sijoitettiin Ruotsin Kansallismuseoon ja Kuninkaalliseen kirjastoon Tukholmaan.
Hän valvoi yli-intendenttinä uuden, isänsä suunnitteleman Tukholman kuninkaanlinnan rakentamista vuosina 1728–1741. Palatsin sisätilat ovat Carl Gustaf Tessinin ja Carl Hårlemanin yhteistyön tulosta. Kaksikko vieraili useaan otteeseen Pariisissa – tuolloin tärkeimmässä paikassa, jossa uuden taiteellisen ajattelun vaikutukset näkyivät.
Hän osallistui Kuninkaallisen piirustusakatemian perustamiseen ranskalaisen koristemaalari Guillaume Thomas Raphaël Taravalin aloitteesta yhdessä hovi-intendentti, arkkitehti Carl Hårlemanin kanssa vuonna 1735, jota tarvittiin taiteilijoiden kouluttamiseen.
Turun akatemian kansleri Tieteessä Tessin tuki kotimaisia voimia, vastaperustettua Kuninkaallista tiedeakatemiaa sekä lääketieteen ja luonnontieteiden tutkimusta, kuten Carl von Linnén teoksia. Kuningaskunnan eri yliopistojen kanslerinviroista Tessin ilmeisesti valitsi itse Turun akatemian. Hänen kanslerikautensa vuosina 1745–1761 osui samaan aikaan luonnontieteiden, taloustieteen ja muiden hyödyllisten tieteiden akateemisen läpimurron kanssa. Tessin seurasi tarkasti Turun akateemista elämää ja opetusta, lahjoitti akatemialle kirjoja ja puuttui nimityksiin, jotka yleensä päätettiin valtiopäivillä tai Tukholmassa. Kanslerina Tessin vastusti akatemian "suomalaisen" ryhmittymän oman hiippakuntansa etujen ympärillä vallitsevaa rajallista yhtenäisyyttä, ja nimityksissään hän korosti koko kuningaskunnan etuja. Turun näkökulmasta Tessinin katsottiin joskus suosineen ruotsalaisia hakijoita nimitysasioissa.
Kanslerina Tessin vahvisti ruotsin kielen asemaa julkisissa keskusteluissa ja tieteellisissä julkaisuissa yleisesti tieteen kielenä käytetyn latinan kustannuksella; myös Turussa jäljiteltiin hänen hienostunutta ruotsinkielistä kirjoitustyyliään, luomalla niin sanottuja ”stenstil-teoksia”. Tessin toteutti akatemiassa kaksi aikansa tyypillistä hanketta: uuden, yhteisen rakennuksen rakentamisen anatomialle ja kemian laboratoriolle vuosina 1759–1763 sekä vanhojen poëseos-professuurien (roomalaisen kaunopuheisuuden ja runouden professuuri) muuttamisen taloustieteen professuuriksi. Tessinin ehdotuksesta valtakunnanneuvosto vahvisti uuden järjestyksen vuonna 1747. Ensimmäisen professuurin haltijaksi hän nimitti samana vuonna Linné-suuntautuneen kasvitieteilijä Pehr Kalm.
Kansleri Tessin esiintyy monien akateemisten väitöskirjojen suojelijana ja puolustajana, ja hänen kunniakseen pidettiin myös useita julkisia puheita. Vallitsevien olosuhteiden ja tapojen mukaisesti hän ei käynyt Turussa kertaakaan kanslerina, mutta hänen kautensa kanslerina oli Akatemian ensimmäinen kukoistuskausi luonnontieteiden ja niiden käytännön sovellusten alalla.
Teokset Carl Gustaf Tessin harrasti ranskalaistyylistä kirjallista tyyliä ja oli kaunopuhuja. Puheita on julkaistu myöhemmin, samoin osia hänen päiväkirjastaan. Carl Gustaf Tessin julkaisi lukuisia teoksia ja poliittisia kirjoituksia.
Hänen pääteoksiaan ovat omaelämäkerralliset katkelmansa Tessin och Tessiniana (Tukholma, 1819) ja Karl Gustaf Tessins Dagbok (Tukholma, 1824), jotka molemmat ovat otteita hänen laajoista, 29-osaisisten muistelmiensa 20 000 sivun mittaisesta käsikirjoituksesta. Hänen kuuluisalle oppilaalleen, tulevalle Kustaa III:lle on osoitettu En gammal mans bref til en ung Prins (Tukholma, 1753).
Poliitikko ja valtiomies pienoiskuva|Kreivi Carl Gustaf Tessin haarniskassa, Louis Tocqué 1741. Maalattu Ranskan lähettiläs-aikana. pienoiskuva|Carl Gustaf Tessin, Olof Arenius 1750-luku. Yllä valtaneuvoksen karmiininpunainen viitta, kaulassa Serafiimiritarikunnan ketju ja rinnassa sen risti. Hänellä myös Miekka- ja Pohjantähti-ritarikuntien komentajamerkit kaulassa. pienoiskuva|Carl Gustaf Tessin - Åkerön linnan siipirakennuksen puutarhajulkisivu. Kreivi on itse tehnyt piirroksen, koska hän valitsi siipirakennukset, joissa on kaksi korotustasoa yhden sijaan kuten arkkitehti Carl Hårleman oli ehdottanut aiemmassa suunnitelmassaan. Tessin oli vuonna 1735−1736 Ruotsin lähettiläänä Wienissä ja teki vierailun Italiaan. Hän teki useita vierailuja Venetsiaan, pääasiassa rekrytoidakseen taiteilijoita Tukholman kuninkaanlinnan rakennustyömaalle.
Hän nousi vuonna 1738 hattupuolueen johtajistoon, eräässä lähteessä hänet mainitaan sen perustajana, ja oli myssypuolueen kreivi Arvid Hornin vastustaja. Hänestä oli Ruotsin ministeri eli lähettiläs Ranskassa vuosina 1739−1742 ja nimitettiin valtaneuvokseksi vuonna 1741. Hän sai 1740-luvun alussa Ranskasta Ruotsille tukijan, mikä mahdollisti kuningaskunnan suurimman uuden linnoituksen, Suomenlinnan rakentamisen Helsingin edustalle vuodesta 1747 lähtien. Venäjä vaati hänen siirtämistään syrjään, mikä osoitti näiden maiden suhtautumisen myssyihin ja hattuihin. Vuonna 1743 Tessin sovitteli Ruotsin ja Tanskan väliset pitkään jatkuneet erimielisyydet erikoislähettiläänä Kööpenhaminassa.
Vuonna 1744 hän oli erikoislähettiläänä Berliinissä ja saattoi Preussin prinsessa Lovisa Ulrican Ruotsiin. Nuoren hovin ylimarsalkkana Tessin sai vaikutusvallan perintöprinssipariin. Hän onnistui vetämään kruununprinssin pois Venäjän keisarinna Elisabetin vaikutuspiristä, jolle Adolf Fredrik oli velkaa valtaistuimensa tullessaan Ruotsin kuninkaaksi vuonna 1751, ja siten olennaisesti edisti Ruotsin itsenäisyyden säilymistä.
Vuosina 1747–1752 hän oli kansliapresidentti ja kruununprinssi Kustaan opinto-ohjaaja vuosina 1744−1755. Hän oli kuningatar Lovisa Ulrikan uskottu ja neuvonantaja, kun kuningas Adolf Fredrikin vallan laajentamista yritettiin vallankaappauksella vuonna 1756, joka epäonnistui.Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 8, palsta 1331 Vuosina 1738–1752 hän johti de facto Ruotsin hallintoa. Tessin oli Turun akatemian kansleri vuosina 1745–1761. Tessin oli Ruotsin ritarikuntajärjestelmän varsinainen perustaja vuonna 1748, kun kuningas perusti Serafiimiritarikunnan ja Miekkaritarikunnan sekä Pohjantähti-ritarikunnan. Hän oli ritarikunnan kansleri vuosina 1748–1761.
Tessin tähtäsi lähentymiseen Tanskan kanssa tasapainottaakseen Venäjän vaikutusvaltaa pohjoisessa. Tämä oli järkevää politiikkaa, mutta hänen pyrkimyksensä lujittaa sitä edistämällä kahden hovin välistä avioliittoa kruunprinssi Kustaan ja Tanskan prinsessa Sofia Magdalenan välillä vieraannutti kuningatar Lovisa Ulrikan, joka holsteinilaisena tunsi loputonta vihaa kaikkea tanskalaista kohtaan. Koska Tessin lisäksi kuningas Adolf Fredrikin noustessa valtaistuimelle vuonna 1751 kieltäytyi hyväksymästä kuninkaallisten etuoikeuksien laajentamista, hänen ja hovin välisestä välirikosta tuli lopullinen.
Tessin joutui epäsuosioon ja erosi kaikista viroistaan vuoteen 1761 mennessä. Hän vetäytyi Åkerön linnaan, jonka oli hänelle piirtänyt vuonna 1752 seuraaja ja kollega Carl Hårleman. Hän omistautui taiteellisille ja kirjallisille kiinnostuksen kohteilleen, kokoelmilleen ja kirjastolleen. Hänen taideteoksensa ja erilaiset kokoelmansa yhdessä kuninkaallisten kokoelmien kanssa muodostavat Ruotsin 1700-luvun kulttuuriperinnön selkärangan.
Carl Gustaf Tessin kuoli 74-vuotiaana tammikuussa 1770 Åkerön linnassa.
Avioliitto Tessin avioitui vuonna 1727 kreivitär, hovimestarinna Ulrika "Ulla" Lovisa Sparre af Sundbyn (1711–1768) kanssa, joka oli valtaneuvos, kreivi Erik Axelsson Sparre af Sundbyn ja Christina (Stina) Beata Lillien tytär. Kreivitär Ulla Tessin oli erittäin perehtynyt myös klassisiin kieliin (latina ja kreikka) ja puhui ranskan lisäksi saksaa ja italiaa. Hän oli tunnettu laajasta kirjeenvaihdostaan ja harrasti amatöörinäyttelemistä aviomiehensä kanssa. Hän matkusti aviomiehensä kanssa kaikkiin tämän ulkomailla sijaitseviin asemapaikkoihin. Avioliitto oli lapseton.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Ruotsalaiset diplomaatit Luokka:Suomen yliopistojen rehtorit ja kanslerit Luokka:Valtaneuvokset Luokka:Vuonna 1695 syntyneet Luokka:Vuonna 1770 kuolleet Luokka:Ruotsalaiset kreivit Luokka:Ruotsalaiset poliitikot