Thomas Hobbes (5. huhtikuuta 1588 Westport, Wiltshire – 4. joulukuuta 1679 Hardwick Hall, Derbyshire) oli englantilainen filosofi. Hänet tunnetaan ennen kaikkea poliittisesta filosofiastaan, mutta hän kirjoitti myös historiasta, geometriasta, etiikasta ja yleisestä filosofiasta.

Hobbesin tunnetuin teos on Leviathan (1651), jossa hän kehittää teorian suvereenista vallasta, jolle kansalaiset luovuttavat vapautensa saadakseen turvaa ja järjestystä. Hobbesin mukaan suvereenin, joka voi olla monarkia tai demokratia, ja sen hallitseman väkivaltakoneiston tehtävänä on ehkäistä luonnontilassa vallitseva ”kaikkien sota kaikkia vastaan” ja mahdollistaa järkiperäinen edistys.

Elämä

Varhainen elämä ja opinnot

Hobbes syntyi Wiltshiren Westportin kylässä, joka on sittemmin yhdistetty Malmesburyyn. Hänen isänsä oli Charltonin ja Westportin kirkkoherra, joka oli joutunut lähtemään kaupungista ja jättänyt kolme lastaan vanhemman veljensä Francisin hoitoon. Hobbes sai koulutuksen neljän vuoden iästä alkaen, aluksi Westportin kirkossa, myöhemmin Malmesburyn koulussa ja sittemmin Robert Latimerin, nuoren Oxfordin yliopistosta valmistuneen, pitämässä yksityiskoulussa. Hobbes oli hyvä oppilas, ja noin vuonna 1603 hänet lähetettiin Oxfordiin, jossa hän aloitti opiskelut Magdalen Hallissa. Koulun rehtorina toimi kiihkeä puritaani John Wilkinson, ja tämä vaikutti Hobbesiin jonkin verran.

Yliopistossa Hobbes vaikuttaa noudattaneen omaa opetusohjelmaansa – hän ei ollut juuri lainkaan kiinnostunut skolastisesta opiskelusta. Hän valmistui vasta vuonna 1608. Hänen oppimestarinsa Sir James Hussee suositteli häntä William Cavendishin pojan Williamin yksityisopettajaksi. Hobbesin yhteys perheeseen säilyi läpi elämän.

Hobbesista tuli nuoremman Williamin ystävä, ja he kävivät yhdessä eri Euroopan maissa opintomatkalla vuonna 1610. Hobbes tutustui matkalla uusiin tutkimusmenetelmiin, jotka olivat hyvin erilaisia kuin hänen Oxfordissa oppimansa skolastinen filosofia. Tuohon aikaan hän pyrki lähinnä opiskelemaan klassista kreikkalaista ja latinalaista kirjallisuutta. Tämän tuloksena syntyi hänen vuonna 1628 valmistunut Thukydideen Peloponnesolaissodan käännöksensä, joka oli teoksen ensimmäinen suora käännös englanniksi. Hobbes halusi varoittaa sisällissodan vaaroista ja esitellä poliittisen järjestyksen romahtamisen seurauksia. Hän näki Ateenan demokratian tuhon osoituksena tästä.

Hobbes alkoi toimia filosofian alalla vasta vuonna 1629, vaikka hän olikin yhteyksissä sekä kirjallisiin toimijoihin, kuten Ben Jonsoniin, että ajattelijoihin, kuten Francis Baconiin. Hänen työnantajansa Cavendish kuoli ruttoon heinäkuussa 1628. Tämän leski erotti Hobbesin, mutta tämä löysi uutta työtä Sir Gervase Cliftonin pojan kotiopettajana. Tämä toimi, joka sijoittui pääasiassa Pariisiin, loppui vuonna 1631 jolloin hän pääsi jälleen Cavendishien perheen palvelukseen opettamaan vuorostaan aiemman oppilaansa poikaa. Seuraavan seitsemän vuoden ajan Hobbes tutustui filosofiaan laajalti ja kiinnostui filosofian ydinkysymyksistä käydyistä väittelyistä. Hän vieraili Firenzessä vuonna 1636 ja osallistui säännöllisesti filosofisiin väittelyihin Pariisissa muun muassa Marin Mersennen kanssa. Vuodesta 1637 Hobbes luki itsensä filosofien ja oppineiden joukkoon.

Pariisissa

Ensimmäisenä Hobbes tutki liikkeen fysiikkaa. Vaikka hän oli kiinnostunut tästä ilmiöstä, hän kuitenkin ylenkatsoi kokeellista fysiikkaa. Hän omisti elämänsä oman ajattelujärjestelmänsä luomiseen. Hänen tavoitteenaan oli ensin muodostaa erillisessä tutkielmassa oppi ruumiista, joka näyttäisi kuinka fyysiset ilmiöt olivat yleisesti selitettävissä liikkeenä, ainakin siinä määrin miten liike tai mekaaninen toiminta tuolloin ymmärrettiin. Tämän jälkeen hän erotti ihmisen muusta luonnosta. Toisessa tutkielmassa hän osoitti, mitkä erityiset ruumiin liikkeet olivat osallisina aisti-ilmiöiden, tiedon, sielunliikutusten ja halujen tuottamisessa. Kolmannessa tutkielmassa hän osoitti, kuinka ihmiset saatiin muodostamaan yhteiskunta ja esitti, kuinka tätä tulisi säädellä jos haluttiin, etteivät ihmiset taannu ”eläimellisyyteen ja kurjuuteen”. Näin hän pyrki yhdistämään ruumiin, ihmisen ja valtiot erillisinä ilmiöinä. Tämän teoksen, Elementa philosophica, kirjoittaminen vei häneltä yli kaksikymmentä vuotta.

Hobbes palasi kotimaahansa vuonna 1637. Maata repivät kuitenkin poliittiset ristiriidat jotka estivät häntä omistautumasta rauhassa filosofiselle suunnitelmalleen. Niin kutsutun Lyhyen parlamentin aikaan hän oli kuitenkin jo kirjoittanut sekä teoksen Human Nature että teoksen De corpore politico, jotka julkaistiin yhdessä vasta kymmenen vuotta myöhemmin nimellä The Elements of Law. Tämä tarkoittaa sitä, että Englannin sisällissota ei vaikuttanut vielä Hobbesin alkuperäiseen politiikan teoriaan.

Kun niin kutsuttu Pitkä parlamentti korvasi lyhyen marraskuussa 1640, Hobbes siirtyi Pariisiin. Hän pelkäsi joutuvansa syytteeseen teostensa vuoksi, jotka olivat kuninkaallisen vallan puolella. Hän ei palannut kotimaahansa yhteentoista vuoteen. Pariisissa hän liittyi jälleen Mersennen filosofiseen piiriin ja kirjoitti arvostelun René Descartesin teokseen Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta, joka oli vasta julkaistu yhdessä vastaväitteiden ja Descartesin vastausten kanssa. Descartes kuitenkin suhtautui Hobbesin arvosteluun nihkeästi, ja lopulta Hobbesin huomautukset Descartesin teoksiin onnistuivat vain katkaisemaan kaikki heidän väliset yhteytensä.

Hobbes myös laajensi omia teoksiaan jonkin verran, työstäen Elementa philosophica -teoksen ensimmäisenä ilmestynyttä kolmatta osaa De Cive, joka valmistui marraskuussa 1641. Vaikka sitä levitettiin alun perin vain pienessä piirissä, se sai hyvän vastaanoton. Tämän jälkeen hän aloitti kovan työn teoksen kahden ensimmäisen osan parissa, sekä julkaisi lyhyen tutkielman optiikasta (Tractatus opticus), joka liitettiin osaksi Mersennen julkaisemaa kokoelmaa tieteellisiä tutkielmia, Cogitata physico-mathematica (1644). Hobbes sai hyvän maineen filosofisissa piireissä ja vuonna 1645 hänet valittiin yhdessä Descartesin, Gilles de Robervalin ja muiden kanssa tuomitsemaan John Pellin ja Longomontanuksen välistä kiistaa ympyrän neliöimisestä.

Englannin sisällissota

Englannin sisällissota puhkesi vuonna 1642. Kun kuningasmieliset alkoivat olla tappiolla vuoden 1644 puolivälissä, monia kuninkaan tukijoita pakeni Manner-Eurooppaan. Monet tulivat Pariisiin ja tutustuivat Hobbesiin. Tämä herätti Hobbesin kiinnostuksen politiikkaan uudelleen. De Cive julkaistiin uudelleen varustettuna uudella esipuheella ja vastauksilla sen saamiin kommentteihin, ja sitä levitettiin aiempaa laajemmin. Samuel de Sorbiere aloitti painotyöt vuonna 1646 Elzevirin painossa Amsterdamissa.

Vuonna 1647 Hobbes toimi nuoren Walesin prinssin Kaarle II:n matematiikanopettajana. Kaarle oli tullut Jerseyn saarelta heinäkuussa. Tämä järjestely kesti vuoteen 1648 jolloin Kaarle siirtyi Hollantiin.

Maanpaossa olleiden kuningasmielisten seura ja sodan aiheuttama poliittinen kriisi saivat Hobbesin kirjoittamaan teoksen hallinnon teoriasta, nimeltään Leviathan. Se perustui aiemmin julkaisemattomaan tutkielmaan vuodelta 1640. Hobbesin mukaan valtio voitiin nähdä suurena keinotekoisena hirviönä, Leviatanina, joka koostui ihmisistä, ja jonka synty voitiin jäljittää inhimillisten tarpeiden aiheuttamiin paineisiin ja hajoaminen inhimillisten intohimojen aiheuttamiin yhteiskunnallisiin ristiriitoihin. Teos päättyi johtopäätöksiin suorana vastauksena Englannin sisällissodalle, joka oli herättänyt kysymyksen alamaisten oikeudesta vaihtaa kuuliaisuuden kohdetta, kun hallitsija on lopullisesti menettänyt voimansa suojella heitä. Samalla Hobbes soi itselleen tilaisuuden osallistua uskonnollisten oppien arvosteluun.

Leviathanin kirjoittamisen aikoihin Hobbes pysyi Pariisissa tai sen lähellä. Vuonna 1647 häneen iski paha sairaus ja hän menetti toimintakykynsä puoleksi vuodeksi. Kun hänen luokseen lähetettiin pappi tekemään viimeistä voitelua, Hobbesin sanotaan vastanneen: ”Mene pois tai paljastan kaikki ne valheet, jotka ammattikuntasi on esittänyt aina Aaronista asti”. Toivuttuaan kuoleman rajoilta Hobbes jatkoi kirjoittamista ja sai teoksen valmiiksi vuonna 1650, käännettyään samalla aiemman latinankielisen teoksensa englanniksi. Hobbes valmisteli pääteoksensa julkaisua sallimalla aiemman tutkielmansa The Elements of Law, Natural and Political julkaisemisen vuonna 1650. Se oli jaettu kahteen erilliseen pieneen osaan, Human Nature, or the Fundamental Elements of Policie ja De corpore politico, or the Elements of Law, Moral and Politick. Vuonna 1651 hän julkaisi käännöksensä teoksesta De Cive nimellä Philosophical Rudiments concerning Government and Society. Sillä välin suuremman työn painotyöt etenivät, ja se ilmestyi lopulta vuoden 1651 puolessa välissä lopullisella nimellään Leviathan, or the Matter, Form and Power of a Commonwealth, Ecclesiastical and Civil. Teoksen kannessa oli tunnettu kaiverrus kruunatusta hirviöstä, jonka ruumis koostui pienistä ihmishahmoista, ja jolla oli toisessa kädessään miekka ja toisessa piispansauva.

Teoksella oli välitön vaikutus. Pian Hobbes oli sekä ylistetympi että halveksitumpi kuin yksikään aikansa ajattelija. Teoksen julkaisemisen ensimmäinen vaikutus oli kuitenkin se, että hänen suhteensa kuningasmielisiin katkesi, minkä johdosta hän joutui kääntymään Englannin vallankumoushallinnon puoleen saadakseen turvaa. Hobbesin viholliset olisivat hyvin voineet surmata hänet – hänen teoksensa maallinen henki suututti sekä anglikaaneja että ranskalaisia katolilaisia. Hobbes pakeni kotimaahansa ja saapui Lontooseen talvella 1651. Hän alistui valtioneuvoston alamaisuuteen ja hänen sallittiin vetäytyä yksityisyyteen Fetter Lanelle.

Kiistoja

Hobbes ja Bramhall

Hobbes alkoi nyt viimeistelemään filosofisen järjestelmänsä perustavaa teosta Elementa philosophicaa. Teoksen toinen osa De Corpore julkaistiin vuonna 1654. Samana vuonna piispa John Bramhall, vannoutunut arminiolaisuuden kannattaja, julkaisi pienen tutkielmansa Of Liberty and Necessity joka oli osoitettu Hobbesille. Bramhall oli tavannut Hobbesin aiemmin ja väitellyt tämän kanssa, ja kirjoitti jälkeenpäin näkemyksensä Hobbesin vastattavaksi. Hobbes vastasi, mutta ei julkaistavaksi. Eräs ranskalainen tuttava kuitenkin julkaisi vastauksen. Bramhall julkaisi vuonna 1655 vastaiskuna kaiken kirjeenvaihdon heidän välillään nimellä A Defence of the True Liberty of Human Actions from Antecedent or Extrinsic Necessity. Vuonna 1656 Hobbesilla oli puolestaan valmiina teos Questions concerning Liberty, Necessity and Chance, jolla hän vastasi piispalle voimallisesti. Hobbesin vastaukset olivat merkittäviä vapaan tahdon ongelman historiassa mahdollisesti ensimmäisinä selkeän psykologisen determinismin esityksinä. Piispa vastasi syytöksiin vuonna 1658 teoksella Castigations of Mr Hobbes’s Animadversions, johon oli liitetty laaja liite nimellä The Catching of Leviathan the Great Whale. Hobbes ei koskaan vastannut tähän teokseen.

Hobbes ja Wallis

Bramhallin kanssa käytyjen kiistojen lisäksi Hobbes osallistui toiseen väittelyyn julkaistuaan teoksensa De Corpore vuonna 1655. Teoksessaan Hobbes pyrki muodostamaan matemaattisten tieteiden perusteet järkeilyn avulla. Leviathanissa hän oli hyökännyt yliopistoja vastaan. Vuonna 1654 Oxfordin astronomian professori Seth Ward vastasi teoksessaan Vindiciae academiarum Hobbesin ja muiden, erityisesti John Websterin, hyökkäyksiin, jotka oli suunnattu yliopistojärjestelmää vastaan.