Kun kello käy on Kristina Hautalan esittämä Suomen edustuskappale vuoden 1968 Eurovision laulukilpailussa Lontoossa. Sen sävelsi Esko Linnavalli ja sanoitti Juha Vainio. Kappale jäi yhdellä pisteellään jaetulle viimeiselle sijalle.Pajala 2006 ss. 460–461 Sen ainoa piste tuli Norjasta.
Euroviisututkija Mari Pajalan mukaan suomalaisille tyypillinen ”suurista toiveista suureen pettymykseen” -suhtautumiskaava Euroviisuihin sai alkunsa juuri vuonna 1968, kun Suomen euroviisukarsinta toteutettiin ensi kertaa yleisöäänestyksenä postikorttien avulla. Poptähteytensä huipulla ollut Kristina Hautala oli sekä yleisön että sitä myötäilevän median suosikki, ja Suomen mahdollisuuksiin pirteällä popkappaleella uskottiin vahvasti. Hautalan sanottiin päässeen ”lemmikin asemaan” loppukilpailun pienimpänä ja nuorimpana esiintyjänä, ja kappaleen kansainvälinen ennakkomyynti oli parempaa kuin suomalaislaululla koskaan. Kun tämä suomalaisten suosikkiesitys sitten jäi loppukilpailussa viimeiseksi, toiveista pettymykseen -kaava toteutui ensimmäistä kertaa puhtaana. Jumbosijoja oli tullut aiemminkin vuosina 1963 ja 1965, mutta silloin kappaleilla joiden menestykseen ei niin vahvasti ollutkaan uskottu.Pajala 2006 ss. 89–90
Vuoden 1968 Eurovision laulukilpailu Lontoossa oli ensimmäinen, joka tallennettiin väreissä ja esitettiinkin väreissä niissä maissa, joissa väritelevisiotoiminta oli jo aloitettu. Jokaisen kilpailijan esiintymisasuihin kiinnitettiin nyt aivan uudenlaista huomiota, ja Kristina Hautalan lehmuksenvihreä minimekko sai jo etukäteen paljon huomiota Suomen lehdistössä.Pajala 2006 ss. 258–259 Suomalaisten televisioista Euroviisuja katseltiin kuitenkin vielä tuolloin mustavalkoisena, sillä Yleisradio aloitti värilähetykset vasta seuraavana vuonna eli 1969.
Ruotsissa syntynyt ja lapsuutensa viettänyt Hautala levytti kappaleen myös ruotsiksi Stig Andersonin sanoittamana nimellä ”Vänta och se”.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Vuoden 1968 euroviisuedustuskappaleet Luokka:Suomen euroviisuedustuskappaleet