Sushmita Banerjee (myös Sayeda Kamala (1964 Kalkutta, Intia – 4. tai 5. syyskuuta 2013 Sharana, Afganistan) oli intialainen kirjailija, ihmisoikeusaktivisti ja sairaanhoitaja. Hän tuli tunnetuksi talibanin toimintaa kritisoivasta omaelämänkerrallisesta kirjastaan Kabuliwalar Bangali Bou (Kabuliwalan bengalilainen vaimo), joka myös filmatisoitiin Intiassa. Taliban sieppasi ja teloitti Banerjeen ampumalla Afganistanissa 4. ja 5. syyskuuta välisenä yönä 2013. Banerjee oli kuollessaan 49-vuotias.
Elämä ja ura Banerjee syntyi bengalilaiseen bramiiniperheeseen. Hän avioitui afganistanilaisen liikemiehen Janbaaz Khanin kanssa Kalkutassa 2. heinäkuuta 1988. Banerjeen vanhempien yritettyä saada eri uskontoja edustanutta pariskuntaa erotetuksi, Sushmita pakeni Khanin kanssa Afganistaniin. Perillä hän havaitsi, että aviomiehellä oli ennestään Gulguti-niminen vaimo tämän Afganistanin-kodissa.
Kaikesta huolimatta Banerjee päätti jäädä asumaan Khanin kotiin. Koti jaettiin kolmen Khanin veljen ja näiden vaimojen sekä Gulgutin ja tämän lasten kanssa. Banerjee oli koulutukseltaan gynekologiaan erikoistunut sairaanhoitaja ja hän avasi kylän naisten auttamiseen tarkoitetun klinikan. Talibanit vastustivat klinikkaa ja pahoinpitelivät Banerjeeta vaatien klinikan sulkemista. Banerjeen kieltäydyttyä, häntä kidutettiin ja pahoinpideltiin usein ja pidettiin lopulta kotiarestissa. Banerjee yritti pakoa epäonnistuen kahdesti vuosina 1994 ja 1995. Hänet pahoinpideltiin vakavasti toukokuussa 1995 ja hänelle asetettiin fatwa, jonka mukaan Banerjee oli määrä surmata 22. heinäkuuta 1995. Banerjee pääsi pakenemaan kylän päämiehen avulla Kabuliin. Päämies oli Banerjeelle ystävällismielinen tämän suorittaman avustustoiminnan ja klinikanpidon vuoksi. Banerjeen mukaan Taliban oli myös surmannut päämiehen pojan aiemmin, mikä sai tämän kääntymään Talibania vastaan. Pakomatkan aikana Banerjee onnistui surmaamaan kolme taliban-sissiä AK-47-rynnäkkökiväärillä. Hän palasi Kalkuttaan 12. elokuuta 1995.
Banerjeen ensimmäinen, Afganistanissa kirjoitettuihin päiväkirjoihin perustuva kirja (Kabuliwalar Bangali Bou) julkaistiin 1997. Kirjan pohjalta julkaistiin elokuva Escape from Taliban (Pako Talibaneilta) vuonna 2003. Elokuvan pääosassa oli Manisha Koirala.
Sushmita Banerjee asui Intiassa kunnes palasi miehensä kanssa Afganistaniin vuonna 2013 ja alkoi työskentelyn terveydenhoitajana Sharanassa, Paktikan maakunnassa, kaakkois-Afganistanissa. Banerjee oli kääntynyt islaminuskoon ja otti käyttöön nimen Sayeda Kamala. Hän oli myös aloittanut filmiprojektin dokumentoiden paikallisten naisten elämää. Talibaneiksi oletetut henkilöt tunkeutuivat Sayeda Kamalan kotiin yöllä 4. syyskuuta 2013. Tunkeutujat sitoivat aviomiehen ja poistuivat talosta nainen mukanaan. Ruumis löydettiin Sharanin kaupungin reunamilta 5. syyskuuta 2013. Ruumiissa oli 20 luodinreikää. Taliban on kiistänyt osuutensa surmaan, mutta Afganistanin poliisin mukaan Talibaniin liitettävissä oleva ääri-islamilainen ryhmä on vastuussa asiasta.
Kirjallinen tuotanto Kabuliwalar Bangali Bou (Kabuliwalan bengalilainen vaimo), 1997; Filmatisointi "Escape from Taliban", 2003 Talibani Atyachar—Deshe o Bideshe (Talibanin hirmuteot Afganistanissa ja ulkomailla) Mullah Omar, Taliban O Ami (Mullah Omar, Taliban ja minä), 2000 Ek Borno Mithya Noi (Yksikään sana ei ole valhetta), 2001 Sabhyatar Sesh Punyabani (Sivilisaation joutsenlaulu)
Lähteet
Luokka:Intialaiset kirjailijat Luokka:Intialaiset ihmisoikeusaktivistit Luokka:Sairaanhoitajat Luokka:Teloitetut Luokka:Vuonna 1964 syntyneet Luokka:Vuonna 2013 kuolleet