thumb|300px|Aadam ja Eeva Eedenin puutarhassa; yhdysvaltalainen kortti vuodelta 1906. Eri kulttuurien paratiisit eri puolilla maailmaa ovat usein samanlaisia. Niissä esiintyvät evoluutiopsykologian "savanniteorian" mukaiset ihmislajin alkukehdon piirteet, jotka yleismaailmallisesti koetaan miellyttävinä. Paratiisi on yliluonnollinen maailma, jota pidetään toivottavana ja johon pääsyä pidetään tavoittelemisen arvoisena. Paratiisit ovat usein ihanteellista maisemaa muistuttavia elinympäristöjä, jotka ovat esteettisiä, yltäkylläisiä, onnellisia ja vaarattomia. Käytännössä kaikissa traditioissa on jonkinlainen paratiisikäsitys, mutta niiden paratiisit muistuttavat paljon toisiaan. Paratiisi voi olla eri kulttuureissa joko ihmiskunnan alku- ja loppukoti tai paikka, johon mennään kuoleman tai jonkin suuren mullistuksen jälkeen.
Etymologia Sana paratiisi on peräisin avestan kielen sanasta paridaezaRamsey-Kurz, Helga 2011, johdanto s. viii (pari, ympäri; daeza, muuri), joka tarkoittaa muurin ympäröimää puutarhaa. Persian kieleen sana omaksuttiin muodossa paridaida. Paratiisi-nimitystä käytettiin Persiassa ensimmäisen vuosituhannen eaa. alkupuolella viinitarhoista, hedelmäpuutarhoista, metsistä, taimikoista ja talleista, joissa oli puita ja muuta kasvillisuutta, puroja ja riistaa kuninkaallisille metsästettäväksi. Persiasta sanan omaksuivat kreikkalaiset muodossa paradeisos ja myöhemmin roomalaiset muodossa paradisos. Hepreaan sana lainattiin muodossa pardes.Brock & Parker 2008, s. 11.
Määritelmä ja luokittelu thumb|left|Jan Brueghelin näkemys Eedenin puutarhasta Paratiisit ovat yliluonnollisia ja toiveenomaisia maailmoja, joihin pääsyn tiellä on jokin yliluonnollinen tapahtuma tai toimija. Paratiisit ovat usein jumalan luomia. Monissa kuvauksissa paratiisiin voi päästä vain kuoleman kautta.Närhi 2009, s. 46.
Myyttien paratiisit voidaan jakaa kolmeen lajiin. Paratiisi voi olla ihmiskunnan onnellinen alkukoti, jonne palaaminen on ihmisen lopullinen tavoite. Paratiisi voi myös olla paikka, jonne kuolleet siirtyvät kuolemansa jälkeen jatkamaan elämäänsä, yleensä ikuisesti. Tällaiseen paratiisiin pääsy edellyttää usein oikeanlaista elämistä tässä maailmassa. Kolmas paratiisin laji on tässä maailmassa ja elämässä todeksi tuleva maailma: Jumala hävittää vanhan maailman ja luo tilalle maanpäällisen paratiisin, täydellisen aikakauden, jossa valitut saavat jatkaa elämäänsä joutumatta kuitenkaan kuolemaan sitä varten.Närhi 2009, s. 47–48, 51. Ajatus paratiisista alkukotina esiintyy esimerkiksi Raamatussa ja afrikkalaisissa mytologioissa. Apokalyptinen hävityksen kautta syntyvä maanpäällinen paratiisi esiintyy muun muassa Raamatun profetioissa ja monissa nykyajan kulteissa.Närhi 2009, s. 47–48.
Paratiisit voi myös jakaa niiden ominaisuuksien perusteella ”abstrakteihin” ja ”konkreettisiin”. Abstraktit paratiisit ovat uskonoppineiden muotoilemia teologisia oppirakennelmia. Kristinuskossa tällaiseen paratiisiin viitataan yhteytenä Pyhään Henkeen ja hindulaisuudessa vapautumisena jälleensyntymisen kierrosta ja sulautumisena johonkin käsittämättömään voimaan. Buddhalaisille paratiisi on myös nirvana, joka on enemmänkin tila kuin paikka. Konkreettiset paratiisit ovat helpommin ymmärrettäviä kuin abstraktit, ja ne välittyvät suullisena perinteenä sukupolvelta toiselle. Ne ovat myös usein virallisten dogmien torjumia. Konkreettisia paratiiseja esiintyy kaikissa traditiossa, mutta abstrakteja paratiiseja esiintyy vain niissä, joissa on vakiintunut teologinen oppi, kuten laajimmalle levinneissä maailmanuskonnoissa.Närhi 2009, s. 48–51.
Konkreettiset paratiisit ja niiden synty Koska konkreettiset paratiisit siirtyvät sukupolvelta toiselle suullisesti, niistä on jäänyt usein vain vähän jälkiä. Niitä on kuitenkin saatu tallennettua esimerkiksi löytöretkien kautta.Närhi 2009, s. 51. Konkreettiset paratiisit ovat laajalle levinneitä, ja niissä on huomattavan paljon yhteistä. Konkreettinen paratiisi on kokijan omaa arkiympäristöä muistuttava elinympäristö. Siellä on kuitenkin runsaasti eloonjäämisen kannalta tärkeitä resursseja, kuten vettä, ruokaa ja suojaa. Paratiiseissa on myös paljon kaunista, kuten kukkia, hedelmäpuita, jalokiviä ja palatseja. Elämä on paratiisissa säännönmukaisesti helppoa, onnellista ja riskitöntä.Närhi 2009, s. 52, 74. Uhat kuten sodat, sairaudet, puutteet ja kuolema puuttuvat paratiiseista. Myöskään paikallisessa arkiympäristössä tuntemattomia asioita ei paratiiseissa esiinny. Jotkin eläimet ja kasvit saattavat kuitenkin käyttäytyä epätavallisesti, kuten ruohoa syövät leijonat, timantteja kasvavat puut tai perhoseksi muuttuvat ihmiset.Närhi 2009, s. 53, 74. Paratiisit sijaitsevat usein jossain kaukaisessa paikassa luonnonesteen takana. Merten rannoilla elävien kansojen paratiisit ovat usein kaukaisella saarella, ja Himalajan kansojen paratiisit ovat luoksepääsemättömän vuoriston laaksossa.Närhi 2009, s. 59.
Uskontotutkija Jani Närhen (2009) mukaan paratiisien samankaltaisuudet toisistaan riippumattomien kulttuurien välillä johtuvat ihmisen mielen samankaltaisuudesta eri puolilla maailmaa. Mieli tuottaa säännönmukaisesti samankaltaisia ideaalisia kuvauksia paratiisinkaltaisista ympäristöistä. Näillä geneettisesti periytyvillä mielen mekanismeilla on paratiisimielikuvista riippumaton adaptiivinen tehtävä, joka kytkeytyy välittömiin eloonjäämisen ongelmiin.Närhi 2009, s. 72, 164. Toisaalta toistensa kanssa läheisesti vuorovaikutuksessa olevien kulttuurien paratiisikertomuksissa on paljon myös toisilta kulttureilta suoraan omaksuttuja piirteitä.Närhi 2009, s. 72.
Paratiisien erot johtuvat kulttuurien eroista. Kunkin kulttuurin paratiisikäsitystä muokkaavat etenkin alueen eliöstö, kulttuuriset hyvinvoinnin symbolit sekä paikalliset rakennukset ja esineistö.Närhi 2009, s. 157.
Ympäristöpsykologisen habitaattiteorian mukaan ihmistä miellyttävät intuitiivisesti maisemat, jotka tarjoavat mahdollisuuksia, näköaloja, ruokaa ja suojapaikkoja. Tämän varmasti ikiaikaisen havainnon toi nykykeskusteluun Jay Appleton vuonna 1970 kirjassaan The Experience of Landscape. Myös "savanniteoriaksi" kutsutun ajatusmallin mukaan ihmisiä miellyttävät erikoisesti ne maisemat, joita esiintyi Itä-Afrikassa ihmislajin syntyessä. Niille ovat ominaisia seuraavat piirteet:
avoimet ruohotasangot, joita täydentävät siellä täällä kasvien, pensastojen ja puitten ryhmät, veden läheisyys, avara näkymä horisonttiin ainakin jollakin suunnalla, linnut ja muut eläimet, kasviston monipuolisuus, kukkien ja hedelmien runsaus.
Tällaisen maiseman peruspiirteisiin kuuluvat vesi, vehreys, näkösuoja ja samalla hyvä näkyvyys, monimuotoisuus kuten kumpuileva maasto, kirkkaat värit, luonnontilaisuus sekä tuttuus. Sen sijaan esimerkiksi kuivuus, liiallinen avoimuus tai näkyvyyden puute vähentävät maiseman mieluisuutta. Tällaiset preferenssit ovat yhteisiä ihmisille kulttuurista riippumatta.Närhi 2009, s. 75–79. Paratiisiympäristöt ovat aina noudattaneet monin tavoin juuri tällaisia ihmiselle lajiominaisia ympäristöpreferenssejä.Närhi 2009, s. 90–92. Tämä on edesauttanut paratiisiuskomusten tuttuutta, mieluisuutta ja niiden siirtymistä kertojalta kuulijalle.Närhi 2009, s. 97–98. Konkreettiset paratiisit ovat kognitiivisesti optimaalisia, koska ne sisältävät niiden poikkeuksellisuutta korostavia liioiteltuja ominaisuuksia. Ne ovat rajoitetusti intuitionvastaisia, aktivoivat samoja mielen tiedonkäsittelyn mekanismeja kuin muutkin yliluonnolliset asiat, ovat konkreettisina relevantteja, ovat osa uskottavia myyttisiä kertomuksia ja sopivat ihmisen kognitiiviseen arkkitehtuuriin paremmin kuin abstraktit paratiisit.Närhi 2009, s. 130.
Paratiisit ovat ikuisia: niissä elämä jatkuu aina samanlaisena ja yhtä onnellisena. Ikuinen elämä on yhdistetty paratiisiin, koska se on nähty yleensä haluttavana asiana. Samankaltaisuuden toistumisesta aiheutuva habitaatio, eli ärsykkeeseen tottuminen, sekä ihmistä motivoivien haasteiden ja vaikeuksien puuttuminen paratiiseissa voidaan kuitenkin nähdä ristiriitaisena piirteenä onnellisuuden tavoittelun ihanteen kanssa. Tämän vuoksi paratiisissa asuvan ihmisen mielen täytyisikin luultavasti erota tunnetusta ihmismielestä, jotta hän tuntisi itsensä onnelliseksi.Närhi 2009, s. 184–187.
Paratiisit eri kulttuureissa ja historiassa Sumer Muinaisten sumerilaisten vanhimmat säilyneet paratiisimyytit on löydetty savitauluista noin vuodelta 2100 eaa. Sumerilaiset sijoittivat paratiisinsa maan päälle. Heidän paratiisissaan, jumalten asuttamassa Dilmunissa, oli hedelmällistä, oikeudenmukaista, nautinnollista ja kaunista. Siellä oli raikasta vettä, sankkoja metsiä ja puutarhoja, mutta vaikeuksia, kuten sairauksia, nälkää, sotaa, kuolemaa tai surua, ei ollut. Dilmun sijaitsi pyhällä vuorella idässä, mutta sen tarkka sijainti oli epämääräinen, eikä sitä siksi voinut vallata tai tuhota. Sumerilaisille paratiisi oli eettisen elämän malli.Brock & Parker 2008, s. 4–7.
Sumerilaiset kertoivat luomistarujaan ja paratiisimyyttejään jumaltarujensa johdantoina. Ne esittelivät maailman sellaisena kuin se oli parhaimmillaan, ilman katastrofeja, sotia ja väkivaltaa. Sumerilaisten vedenpaisumusmyytissä ainoa eloonjäänyt, Zisudra, päätyy juuri Dilmunin vuorelle. Sumerilaisten kulttuurin kadottuakin heidän myyttinsä jäivät elämään Lähi-idän mytologiassa.Brock & Parker 2008, s. 8–10.
Persia thumb|Persialainen Bagh-e Fin -puutarha Kashanissa. Puutarha edustaa perinteistä persialaista puutarha-arkkitehtuuria ja se on monipuolisen kauneutensa lisäksi myös funktionaalinen toimintaympäristö.Närhi 2009, k. 15. Muinaiset persialaiset hallitsivat kuningas Kyyroksen aikana (576–529 eaa.) laajaa aluetta Intiasta Välimerelle. Heidän kauttaan sana paratiisi (pers. paridaida) tuli tarkoittamaan muurein ja puin reunustettuja vehmaita puistoja. Etenkin Kyyros tunnettiin puutarhoistaan. Hän oli luultavasti zarathustralainen; zarathustralaisuudesta on peräisin käsitys hyvän ja pahan dualismiin kytkeytyvästä paratiisista, johon ihmiset saattoivat päästä hyvän ja eettisen elämän palkintona.Brock & Parker 2008, s. 12–13.
Juutalaisuus Juutalaiset luultavasti omaksuivat Babylonian vankeuden aikana 500-luvulla eaa. zarathustralaisuudesta käsityksensä kolmiosaisesta maailmasta: taivaasta, maasta paratiiseineen, ja alamaailmasta. Ensimmäisen Mooseksen kirjan tarinat heijastavat sumerilaisten kertomuksia. Siinä mainitaan paratiisin läpi virtaaviksi Tigris- ja Eufratjoet, jotka sijaitsevat todellisuudessa sumerien asuinseuduilla.Brock & Parker 2008, s. 13. Luomiskertomuksen paratiisi, Eedenin puutarha, on maan päällä mutta vaikeasti löydettävä, kuten sumerilaistenkin. Se on yhden suuren joen alkulähde, josta haarautuu neljä jokea: Tigris, Eufrates, Gihon ja Pishon.Brock & Parker 2008, s. 15. Eeden oli keidasmainen puutarha, jossa virtasi vesi, hedelmäpuut kukkivat ja suuret puut antoivat varjoa.Närhi 2009, s. 66. Jumala vihastui luomiinsa Aadamiin ja Eevaan näiden syötyä Hyvän ja pahan tiedon puun hedelmiä ja karkotti heidät paratiisista vaikeuksien täyttämään maailmaan.Brock & Parker 2008, s. 16.
Heprean kielen paratiisia merkitsevä sana pardes esiintyy vain kolmesti juutalaisten Raamatussa. Laulujen laulussa se viittaa kauniiseen puutarhaan, mahdollisesti juuri luomiskertomuksesta tuttuun. Kreikankielisessä raamatunkäännöksessä Septuagintassa 200-luvulta eaa. alkuperäiset hepreankieliset viittaukset laitumiin, puutarhoihin, viinitarhoihin, hedelmätarhoihin ja pyhiin vuoriin, kuten myös luomiskertomuksen paratiisiin, käännettiin kreikaksi sanalla paradeisos. Myös hellenistisen ajan kreikankielinen kirjallisuus käytti sanaa laajalti, ja paratiisin merkitys kasvoi sen seurauksena.Brock & Parker 2008, s. 17–18.