Bertel Olof Hintze (14. toukokuuta 1901 Helsinki – 3. heinäkuuta 1969 Helsinki) oli suomalainen taidehistorioitsija, joka toimi Helsingin Taidehallin intendenttinä vuosina 1928–1968.
__NOTOC__
Hintze väitteli vuonna 1926 Helsingin yliopistossa filosofian tohtoriksi tutkielmalla, joka käsitteli R. W. Ekmania. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi 1965. Hintze tutki varsinkin 1800-luvun suomalaista maalaustaidetta.Facta 2001, osa 6, p. 73. WSOY 1981. Hän oli myös yksi Nykytaide ry:n perustajista vuonna 1939, ja hän toimi yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana vuoteen 1954 saakka.
Hintzen merkittävimpiin teoksiin kuuluu kolmiosainen elämäkerta Albert Edelfeltistä (1942–1944). Hintze haastatteli teosta varten Edelfeltin ystäviä ja aikalaisia, kuten Ville Vallgrenia. Elämäkerrassa käsitellään Edelfeltin uraa, avioliittoa ja taloudellista tilannetta.
Julkaisuja Robert Wilhelm Ekman, 1926 Modern konst 1–2, 1928, 1930 Albert Edelfelt 1–3, 1942–1944, suom. 1953.
Lähteet
Kirjallisuutta Kruskopf, Erik & Paloposki Hanna-Leena (toim.): Taiteen maailmanmies: Bertel Hintze 1901–1969. Helsinki: Valtion taidemuseo, 1998. .
Aiheesta muualla
Bertel Hintze : Vanhan taiteen maailma uudelleen päivänvaloon. Piirteitä venäläisestä ikonimaalauksesta, Helsingin Sanomat Viikkoliite, 16.04.1933, nro 16, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Suomalaiset taidehistorioitsijat Luokka:Suomalaiset professorin arvonimen saaneet Luokka:Vuonna 1901 syntyneet Luokka:Vuonna 1969 kuolleet