Risto Tapani Hukki (7. lokakuuta 1914 Kuhmoinen – 27. joulukuuta 1988 Helsinki) oli suomalainen tekniikan tutkija.
Risto Hukin vanhemmat olivat opettaja Vihtori Arvi Hukki ja Alma Alina Simola ja puoliso vuodesta 1947 sairaanhoitaja Lilja Esteri Vanhapiha. Hukki tuli ylioppilaaksi 1934 ja valmistui diplomi-insinööriksi 1939. Bachelor of Arts -tutkinnon hän suoritti Kanadassa 1941 ja väitteli tohtoriksi Yhdysvalloissa 1944 aiheesta An experimental Study of the Principles of Communication (1943), työskennellessään samalla tutkimusinsinöörinä MIT:ssä. Oltuaan väitöksen jälkeen vielä töissä Arizonassa Phelps Dodge -yhtiön palveluksessa vuoteen 1945 asti Hukki palasi Suomeen. Hän oli Teknillisen korkeakoulun mineraalien rikastustekniikan professori 1947–1977 ja VTT:n vuoriteknillisen laboratorion johtaja 1945–1977.WSOY Iso tietosanakirja, osa 3, s. 300. Hukki tutki erityisesti mineraalien murskaus-, jauhatus- ja luokitustekniikoita.Facta 2001, osa 6, p. 214. WSOY 1981.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset insinöörit Luokka:Teknillisen korkeakoulun professorit Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Vuonna 1914 syntyneet Luokka:Vuonna 1988 kuolleet