Siiri Saimi Angerkoski (o.s. Palmu, vuoteen 1904 Pelkonen; ) oli suomalainen näyttelijä. Teatterissa uransa aloittanut Angerkoski työskenteli vuosina 1938–1963 Suomen Filmiteollisuuden kuukausipalkkaisena näyttelijänä. Angerkosken näyttelijänura jatkui hänen kuolemaansa asti. Yhteensä 107 elokuvaroolia tehnyt Angerkoski on kaikkien aikojen työllistetyin suomalainen elokuvanäyttelijä.
Angerkoski oli sivuosien valovoimainen esittäjä, joka muistetaan lukemattomista, usein koomisista rooleistaan kotiapulaisina, vanhoinapiikoina, leskirouvina, vuokraemäntinä ja seurapiirirouvina. Jälkipolville hän on tuttu erityisesti kahdesta pitkäikäisestä elokuvasarjasta: rouva Justiina Puupään roolista kahdessatoista Pekka ja Pätkä -elokuvassa sekä kotiapulainen Hildan roolista kuudessa Suomisen perhe -elokuvassa. Kaksi Jussi-palkintoaan Angerkoski sai kuitenkin vakavista rooleista, sivuroolista Minna Canthin kuvauksessa Anna Liisa (1945) ja pääroolista televisioelokuvassa Aliisa (1970). Hänet palkittiin vuonna 1958 Pro Finlandia -mitalilla.
Angerkoski tunnettiin rempseästä luonteestaan ja huumorintajustaan. Hän kuitenkin koki yksityiselämässään paljon surua, muun muassa puolisonsa Kaarlo Angerkosken varhaisen kuoleman 1939. Angerkosken sopimus SF:n kanssa päättyi 1964. Hän sairastui loppuvuosinaan paksusuolen syöpään ja kuoli 68-vuotiaana maaliskuussa 1971.
Varhaisvaiheet
Siiri Angerkoski syntyi 21. elokuuta 1902 Oulussa hopeaseppä Kustaa Sakarinpoika Palmun (alk. Pelkonen) ja Hanna Juhontytär Johanssonin esikoislapseksi. Hänen vanhempansa olivat avioituneet Haaparannalla 2. helmikuuta. Kustaa Pelkonen oli kotoisin Muhokselta ja Hanna Johansson Iistä. Tuntemattomasta syystä perheen sukunimi vaihdettiin pari vuotta Siirin syntymän jälkeen Pelkosesta Palmuksi.Uusitalo 2002, s. 9, 10.
Palmun perhe vietti sangen liikkuvaa elämää. Siirin nuorempi sisar Iines Ihanelma syntyi Turussa vuonna 1905 ja toinen sisar Irja Inkeri Maariassa 1907. Hanna Palmu joutui vankilaan vuonna 1910, sillä hän teki laittomia abortteja eli oli niin sanottu ”enkelintekijä”. Hän istui tuomionsa Hämeenlinnan naisvankilassa ja vapautui 1916. Vankeuden aikana Kustaa Palmu oli ottanut kumppanikseen toisen naisen, Anna Saarenpään. Hanna Palmu muutti saman tien sisarensa luo Amerikkaan eikä palannut enää kotimaahan. Anna Saarenpäälle ja Kustaa Palmulle syntyi kahdeksan lasta, jotka kaikki saivat äitinsä sukunimen. Kustaa ja Hanna Palmun kolme tytärtä, Siiri, Iines ja Irja jäivät isänsä ja uuden äitipuolensa hoiviin.
Kustaa Palmun perhe muutti vuonna 1915 Varsinais-Suomesta takaisin Ouluun. Siiri Palmu kävi kansakoulun Turussa eikä enää sen jälkeen opiskellut. Sisällissodan jälkeen perhe muutti Poriin. Siiri Palmu liittyi siellä urheiluseura Porin Pyrintöön ja harrasti muun muassa voimistelua ja pikajuoksua.Uusitalo 2002, s. 11, 12.
Alun perin Siirin oli tarkoitus jatkaa isänsä työtä ja ansaita elantonsa hopeaesineiden kiillottajana. Hän oli saanut kisällinpaperit ja Turussa odotti työpaikkakin, mutta näyttelijän ammatti kiinnosti Siiriä kuitenkin enemmän. Porin Työväen Teatterin johtaja Aarre Linnala piti Siiriä synnynnäisenä esiintyjänä nähtyään tämän hassuttelemassa voimistelijatovereilleen. Linnala pyysi Siiriä mukaan näytelmäseurueeseensa. Kustaa Palmu vastusti tyttärensä ura-aikeita ja haki hänet väkisin pois näytelmäharjoituksista. Siiri halusi kuitenkin esiintyä, ja myöhemmin käydessään katsomassa Siirin esityksiä Kustaa Palmu oli tyttärestään ylpeä.Uusitalo 2002, s. 12, 13.
Teatteriura Satakunnan, Viipurin ja Vaasan kaudet
Siiri Palmun ensimmäinen teatteriesiintyminen oli lauantaina 20. elokuuta 1921 Porin Työväen Teatterissa Kirjurinluodon ulkoilmanäyttämöllä. Näytelmä oli F. A. Dahlgrenin Vermlantilaisia, ja kyseessä oli ensimmäinen kesäteatteriesitys Porissa. Syksyllä Palmu oli jo pääroolissa Emmerich Kálmánin Mustalaisruhtinattaressa, kun se esitettiin Porissa 16. kerran. Operetista tuli porilaisen yleisön kestosuosikki, ja se vietiin seuraavana kesänä menestyksekkäälle kiertueelle aina Sortavalaan asti.Uusitalo 2002, s. 13.
Uudenvuodenpäivänä 1922 Palmu näytteli Pohjalaisissa Kaisan roolin. Tulevina vuosina hän näytteli Kaisa Efraimintytärtä useilla näyttämöillä ja myös sen elokuvasovituksessa vuonna 1936.Uusitalo 2002, s. 16. Palmu esiintyi kahden vuoden aikana monipuolisissa rooleissa niin draamoissa kuin huvinäytelmissäkin, ja arvostelijat alkoivat vähitellen huomioida hänet lupaavana uutena näyttelijänä. Hän sai erityistä tunnustusta osastaan Prudencena Kamelianaisessa sekä Alicena näytelmässä Punaisen Ristin sisar. Palmu teki lisäksi kiitetyt roolit muun muassa näytelmissä Husaarikuume, Syysmanööverit ja Kullervo.Uusitalo 2002, s. 15–17.
Siiri Palmu joutui Porissa 21. huhtikuuta 1924 liikenneonnettomuuteen Länsi-Puistokadun ja Annankadun risteyksessä. Linja-auto ja henkilöauto kolaroivat, ja jälkimmäinen syöksyi Palmun ja hänen ystävättärensä päälle. Palmu loukkasi jalkansa ja joutui puoleksi vuodeksi sairaalaan. Hän joutui vetäytymään Juliette Vermontin roolista Luxemburgin kreivissä, jonka ensi-illan oli tarkoitus olla pääsiäismaanantain iltana.Uusitalo 2002, s. 18.
Palmu kiinnitettiin kaudeksi 1924–1925 Raumalle, mikä jäi hänen urallaan välivaiheeksi. Rauman Näyttämön johtajana toimi tuolloin Risto Nylund, joka tunnettiin myöhemmin Suomi-Filmin johtaja Risto Orkona. Harrastuspohjaisen teatterin toinen varsinainen primadonna oli Sally Friberg (myöhemmin Salli Karuna). Raumalla Palmu tulkitsi menestyksekkäästi muun muassa Scampoloa Dario Niccodemin samannimisessä näytelmässä. Kevätkaudella 1925 hän sai pienen taiteellisen voiton operetissa Pikku maskotti. Länsi-Suomi kirjoitti: ”Nti Siiri Palmulla on yleensä käsissään kansansuosion avaimet ja tässä operetissa hänellä on hyvä tilaisuus käyttää niitä menestyksellisesti”.Uusitalo 2002, s. 20, 21.
Palmu palasi syksyllä 1925 Porin Työväenteatteriin ja sai nyt kiinnityksen vakinaiseksi näyttelijäksi – ainoana paikallisena naisena koko 1920-luvulla. Syksystä tuli kiireinen: Palmu oli mukana kauden jokaisessa näytäntökappaleessa. Hänellä oli muun muassa mustalais-Katan osa Ferenc Csepreghyn Punaisessa laukussa. ”Neiti Palmun Mustalais-Kata on parhaita povari-ämmiä, mitä tämä kirjoittaja on näyttämöllä nähnyt”, arvioi Uuden Ajan nimimerkki H. Siiri Palmun viimeinen ensi-ilta Satakunnan lavoilla oli 18. maaliskuuta 1926 Franz Lehárin teoksessa Iloinen leski, jossa hän näytteli Valenciennea. Erään arvioitsijan mukaan Palmu ”ei ollut parhaassa vireessään” tässä osassa. Muuten hän sai tasaisesti kiitosta koko näytäntökauden ajan. Kaikkiaan Palmulla oli nelisenkymmentä roolia Satakunnan vuosinaan, ja operetit antoivat hänelle mahdollisuuden hyödyntää myös laulutaitoaan, joskin arviot siitä olivat vaihtelevia.Uusitalo 2002, s. 24, 25.
Siiri Palmun maine kiiri vähitellen myös länsirannikon ulkopuolelle, ja hän sai syksyllä 1926 kiinnityksen Viipurin Työväen Teatteriin. Viipuri oli arvostettu teatterikaupunki, inspiroiva ja välitön.Uusitalo 2002, s. 25. Siellä Palmu tapasi ensimmäisen kerran Kaarlo Angerkosken. Tulevan avioparin ensimmäinen yhteinen näytelmä oli Häitten jälkeen, joka tuli ensi-iltaan 25. elokuuta 1926. Heille kertyi kaudella 1926–1927 muutama yhteinen näyttämökappale, mutta ihastusta oli tuolloin ilmassa vain Angerkosken puolelta. Palmun huomattavimpia töitä kaksivuotisella Viipurin kaudella olivat Evdokia Antonovna ylioppilasdraamassa Elomme päivät sekä Agathe operetissa Hurja Lola. Skaalaan kuului myös tuttu povarieukon osa Punaisessa laukussa.Uusitalo 2002, s. 30, 32, 33.
Siiri Palmu palasi kaudeksi 1928–1929 länsirannikolle, tällä kertaa Vaasaan. Vaasan Työväen Näyttämöllä hän aloitti tutulla Kaisan roolilla Pohjalaisissa. Muita rooleja Vaasassa oli muun muassa Colomben osa komediassa Volpone. Lehtiarvosteluissa hän sai huomattavasti enemmän kiitoksia kuin moitteita. Vaasan Työväen Näyttämön toiminta loppui 1929, jolloin Siiri Palmu siirtyi Jyväskylään.Uusitalo 2002, s. 36, 39.
Jyväskylän, Turun ja Tampereen kautta Helsinkiin
Saksalainen operetti Nuoruuden kevät elokuussa 1929 oli Palmun ensimmäinen näytelmä Jyväskylän Työväen Näyttämöllä. Hänellä oli kaksoisrooli vanhapiikatätinä ja kuumaverisenä espanjattarena, ja arvosteluissa hänen katsottiin tehneen läpimurtonsa. Palmu sai jälleen taiteellisen voiton lokakuussa, jolloin ensi-iltaan tuli laulunäytelmä Mustalaisverta, jossa hän tulkitsi lady Constancen osan. Marraskuussa teatterin ohjelmistoon otettiin pitkästä aikaa Elinan surma, ja arvostelijat jakautuivat kahtia Palmun suoriutumisesta Elinan roolissa.Uusitalo 2002, s. 40, 42.
Kevätkausi 1930 aloitettiin Henning Ohlssonin kansannäytelmällä Unelma karjamajalla, jossa Palmu teki tulkinnan Liisa-Leenana. Erään arvion mukaan hän ”oli ’räjähdyttää’ katsomon tuon tuostakin”. Saman vuoden syksyllä Palmu vietti kymmenvuotistaiteilijajuhlaansa Kálmánin operetin Hollantilaistyttö merkeissä. ”Nautittavaa oli kuulla hänen lauluaan”, kirjoitti paikallinen sanomalehti Palmun suorituksesta prinsessa Juttana operetin pääosassa.Uusitalo 2002, s. 44, 48.
Palmun Jyväskylän-kausi kesti kaksi vuotta, ja hän saavutti tänä aikana useita taiteellisia voittoja. Näihin lukeutuivat muun muassa Priscilla hupailussa Piika, jonkas minulle annoit sekä Maijan osa kansannäytelmässä Tukkijoella. ”Naispuolella on eittämätön numero 1 neiti Palmu. Häntä voi sanoa vakavasti jo älykkääksi, ja se on paljon”, kirjoitti Martti Korpilahti arvioidessaan kevätkauden lopulla 1931 Jyväskylän Työväen Näyttämöä. Samana kesänä Palmu muutti uuden kiinnityksen perässä Turkuun. Myös Kaarlo Angerkoski kiinnitettiin sinne samanaikaisesti, joskin hänen näyttämönsä oli Turun Teatteri, kun taas Siiri Palmu näytteli Turun Työväen Teatterissa.Uusitalo 2002, s. 53, 54.
Juhannusyönä 1931 Ruissalon Kesäteatterissa Siiri Palmu esiintyi ensi kerran turkulaisyleisölle näytelmässä Sotilasrakkautta. Samana kesänä hän näytteli muun muassa tuttua Maijan osaa Tukkijoella-näytelmässä sekä Männistön muoria Seitsemässä veljeksessä. Niin ikään voitoiksi luettiin Emilian rooli Othellossa marraskuussa 1931 sekä päärooli näytelmässä Rouva Suorasuu maaliskuussa 1932. Paikalliset sanomalehdet suitsuttivat vuolaasti Palmun näyttelijäntyötä. ”Uskottava ja taitava luoma”, Turun Sanomat kirjoitti hänestä Mary McCormicin osassa Antonio Morenon komediassa Oikea rakastaja syksyllä 1932.Uusitalo 2002, s. 55, 57. Turussa Palmu alkoi viimein suhtautua vakavasti Kaarlo Angerkosken kosintoihin. Pari meni kihloihin jouluna 1932.Uusitalo 2002, s. 107.
Palmun viimeisiä näytelmiä Turussa olivat Laulu tulipunaisesta kukasta ja Häät Rymättylässä. Syksyllä 1933 hän siirtyi Tampereelle, jonne myös Kaarlo Angerkoski oli tulossa Helsingistä. Naimisiin kihlapari meni sunnuntaina 10. syyskuuta 1933. Hääkuvassa tyydyttiin Jeppe Niilonpoika -näytelmän mainoskuvaan, jossa Jeppe roikkuu hirsipuussa ja Nilla itkee sen juurella.Uusitalo 2002, s. 62, 109.
Jeppe Niilonpojan merkeissä tapahtui myös Siiri Angerkosken ensiesiintyminen Tampereen Teatterissa syksyllä 1933. Kaikkiaan hän oli mukana viidessä näytelmässä. Angerkoski synnytti ainoan lapsensa Tampereella 6. maaliskuuta 1934. Tytön nimeksi tuli Sirkka-Liisa. Lapsen kummisetä oli Angerkoskien työtoveri Leo Lähteenmäki, joka oli tuolloin myös kiinnitettynä Tampereelle. Hän ja Kaarlo Angerkoski esiintyivät Tampereen Teatterissa yhdessä muun muassa farssissa Melkein naimisissa, jonka merkeissä Angerkoski vietti kymmenvuotistaiteilijajuhlaansa samana keväänä.Uusitalo 2002, s. 111–113.