Westminster Abbey

Westminster Abbey (virallinen nimi Collegiate Church of Saint Peter at Westminster, sana abbey tarkoittaa luostarikirkkoa) on gotiikan arkkitehtuuria edustava pääasiassa 1200–1400-luvuilla rakennettu keskiaikainen kirkkorakennus Westminsterin kaupunginosassa Lontoossa. Kirkko on toiminut perinteisenä Englannin, Ison-Britannian ja Yhdistyneen kuningaskunnan kuninkaallisten kruunajais-, hautajais- sekä hääkirkkona vuodesta 1066 lähtien. Westminster Abbey, Westminsterin palatsi ja St. Margaret’s -kirkko muodostavat kohteen UNESCON maailmanperintöluettelossa, johon ne valittiin vuonna 1987.Unesco

Westminster Abbeyn kuninkaallinen kirkko on hallinnollisesti monarkin eli hallitsijan alainen (engl. Royal peculiar) eikä kuulu Englannin valtionkirkon alaisuuteen.

Rakennushistoria thumb|Kirkon vanhimpiin osiin kuuluva aarrekammiona käytetty Pyx-kammio, jonka yläpuolella sijaitsi munkkien makuusali eli dormitorio pienoiskuva|Edvard Tunnustajan ruumista kannetaan Westminster Abbeyyn, tuolloin nimeltään Church of Saint Peter the Apostle, Bayeux'n seinävaate

Keskiaika Perimätiedon mukaan paikalle perustettiin ensimmäinen pyhäkkö vuonna 616 kalastajan nähtyä näyn Pietarista. Tämä on epävarmaa, mutta paikalla oli varmuudella vuonna 785 benediktiinimunkkien luostari ennen kuin kirkon ensimmäistä, romaanista arkkitehtuuria edustanutta versiota alettiin rakentaa noin vuosina 1045–1050.

Edvard Tunnustaja, legendan mukaan ensimmäinen kristitty kuningas Saberht, perusti 1040-luvulla kuninkaallisen palatsinsa Thamesjoen varrelle Thorney Island nimellä tunnetulle saarelle, jonka pyhä Pietari vihki ihmeen kautta. Munkkiluostarin kirkkoa laajennettiin Canterburyn St. Dunstanin luostarin kirkon mallin mukaiseksi noin vuonna 960. Sitä alettiin kutsua nimellä ”west minster” (engl. minster = monastery, eli läntinen luostari) erotuksena ”east minsteristä” (itäinen luostari) eli St Paulin katedraalista. Edvardin rakennuttama kirkko oli huomattavan kokoinen ja ristinmuotoinen, ja se vihittiin 28. joulukuuta 1065. Edvardin kirkosta on enää jäljellä kryptan tynnyriholvit ja massiiviset pylväät sekä pylväskäytävän Pyx-kammio.

pienoiskuva|Westminster Abbeyn pohjakaava

Henrik III määräsi vuonna 1245 kirkon rakennettaviksi uudestaan keskilaivaa lukuun ottamatta gotiikan arkkitehtuurin tyylisuunnan mukaiseksi. Uusi suunnitelma sai suoria vaikutteita aikansa ranskalaisista katedraaleista. Henrikin rakennuttama kirkko vihittiin käyttöön 13. lokakuuta 1269, vaikka se oli vielä keskeneräinen. Henrik III kuoli kolme vuotta myöhemmin, ja kirkon vanha laiva eli kirkon pääosa oli käytössä pitkään. Normanni-aikaista romaanista arkkitehtuuria edustavaa laivaa alettiin rakentaa uudestaan vasta vuonna 1376, jolloin työn otti vastuulleen mestarimuurari, arkkitehti Henry Yevele. Rakentamista jatkettiin jaksoittain ja laiva valmistui Tudor-hallitsijasuvun aikana vuonna 1517. Henrik III:n ajan englantilainen varhaisgotiikan arkkitehtuuri on kuitenkin vallitsevana tyylisuuntana, mikä antaa vaikutelman, että kirkko on rakennettu kerralla valmiiksi.

Kirkon suippokaariholvit ovat Englannin korkeimmat, lähes 102 jalkaa eli 31 metriä lattian pinnasta holvin ylimpään huippuun. Koska keskilaiva on vain 26 metriä leveä, kirkkotila näyttää sitäkin korkeammalta. pienoiskuva|Westminster Abbey, Canaletto maalaus 1749

1500-luku pienoiskuva|Henry VII:n Lady Chapel, Canaletton maalaus 1700-luvulta Henrik VII rakennutti 1500-luvulla kirkkoon uuden Lady Chapel -nimisen kappelin, joka tunnetaan nykyään Henrik VII:n kappelina. Sitä alettiin rakentaa vuonna 1503, ja se valmistui vuonna 1516. Se edustaa perpendikulaarityyliä, ja se rakennettiin vanhemman kappelin paikalle. Uusi kappeli tunnetaan hienostuneista viuhkaholveistaan.

Kuningatar Elisabet I perusti kirkon uudelleen nimellä Collegiate Church of St. Peter at Westminster vuonna 1560.

1700–1900-luvut Kirkon viimeisin laajennus tehtiin 1700-luvulla, kun sen 69 metriä korkeat länsitornit rakennettiin arkkitehti Nicholas Hawksmoorin ja John Jamesin suunnitelmien pohjalta. Ne valmistuivat vuonna 1745. Tornien rakentaminen oli aloitettu jo keskiajalla, mutta ne olivat jääneet keskeneräisiksi. Ne ovat myös varhaisia esimerkkejä uusgotiikasta.

Westminster Abbeyn sisätiloihin on tehty muutoksia vielä 1800-luvulla, kuoripenkit ovat vuodelta 1847. Arkkitehti George Gilbert Scott suunnitteli vuonna 1867 uudelleen pääalttarin ja sen alttarikomerot. John Loughborough Pearson ja Scott restauroivat 1880-luvulla poikkilaivan pohjoisen julkisivun.

Ennen toista maailmansotaa vuonna 1939 monet Westminster Abbeyn taide-esineistä ja arkistoista siirrettiin turvaan ja kuninkaallisten hautojen suojaamiseksi käytettiin noin 60 000 hiekkasäkkiä. Pahimmat vauriot kirkkoalue sai yöllä 10.–11. toukokuuta 1940 tapahtuneissa pommituksissa. Vauriot korjattiin pian sodan jälkeen.

Westminster Abbeyn Reigaten hiekkakivestä tehdyt, kivihiilen poltosta tulleen savun mustaamat julkisivut restauroitiin vuosina 1973–1995, länsitornien restaurointi saatiin päätökseen vuonna 1993. pienoiskuva|Kuningatar Viktorian Golden Jubilee eli 50-vuotishallitsijajuhlan jumalanpalvelus 21. kesäkuuta 1887, Ewart Lockhart

Kuninkaallinen kruunajais-, hää- ja hautakirkko thumb|Kuningatar Elisabet II:n kruunajais-muotokuva vuodelta 1953, taustalla Westminster Abbeyn sisätiloja Ensimmäinen Westminster Abbeyssä kruunattu kuningas oli varmuudella Vilhelm Valloittaja, jonka kruunajaiset olivat 25. joulukuuta 1066. Harald Godwininpoika saatettiin kruunata kirkossa jo häntä ennen. Vilhelm Valloittaja saattoi valita Westminster Abbeyn, koska se vahvisti hänen asemaansa Edvard Tunnustajan seuraajana. Vilhelmin jälkeen kahta lukuun ottamatta kaikki 40 Englannin monarkkia on kruunattu Westminster Abbeyssä. Lapsikuningas Edvard V kaapattiin ennen kruunajaisiaan, ja Edvard VIII erosi virastaan ennen kruunaustaan.

Westminster Abbeyssä on pidetty ainakin 16 kuninkaalliset häät. Kolme kertaa siellä on vihitty myös hallitseva kuningas. Henrik I meni siellä vuonna 1100 naimisiin Matilda Skotlantilaisen kanssa, Rikhard II vuonna 1382 Anne Böömiläisen kanssa sekä Henrik VII avioitui Elisabeth Yorkin kanssa vuonna 1468. Yorkin herttua Albertin ja Elizabeth Bowes-Lyonin häät vuonna 1923, heidän tyttärensä kruununprinsessa Elisabetin ja Philip Mountbattenin häät vuonna 1947, Anthony Armstrong-Jonesin ja prinsessa Margaretin häät vuonna 1960, Mark Phillipsin ja prinsessa Annen häät vuonna 1973, prinssi Andrew'n ja Sarah Fergusonin häät vuonna 1986, prinssi Williamin ja Catherine Middletonin häät vuonna 2011 pidettiin myös Westminster Abbeyssä.

Westminster Abbeyyn on haudattu 30 kuninkaallista: 13 kuningasta, 4 hallitsevaa kuningatarta ja 11 kuningatarpuolisoa. Ensimmäisenä Edvard Tunnustaja, jonka suuri hautamuistomerkki on aivan pääalttarin takana. Muut monarkkien haudat ovat joko Edvardin haudan vieressä tai Henrik VII:n kappelissa. Myös toisen valtakunnan eli Skotlannin hallitseva kuningatar Maria Stuart on haudattu kirkkoon. Vuonna 1760 kuollut Yrjö II on viimeisin sinne haudattu kuningas. Tämän jälkeen monarkkien viimeiseksi leposijaksi vaihtui Pyhän Yrjön kappeli Windsorin linnassa.

Yli 70 vuotta hallinneen kuningatar Elisabet II:n hautajaiset järjestettiin 19. syyskuuta 2022 Westminster Abbeyssä, tämä oli ensimmäinen hallitsevan monarkin hautajaistilaisuus 260 vuoteen sitten Yrjö II:n.

Kuninkaallisten lisäksi Westminster Abbeyyn on 3 000 m² alueelle haudattu yli 3 300 ihmistä, joiden joukossa monia tunnettuja brittejä. Lisäksi siellä on monien tunnettujen henkilöiden muistomerkkejä. Viimeisen leposijan saaminen sieltä on ollut erityinen kansallinen kunnianosoitus. Kirkossa lepäävät muun muassa valtiomiehet William Ewart Gladstone, William Pitt vanhempi, William Pitt nuorempi ja Clement Attlee, arkkitehti Sir George Gilbert Scott, säveltäjät Georg Friedrich Händel ja Henry Purcell, näyttelijä Laurence Olivier sekä fyysikot Ernest Rutherford, Isaac Newton ja Stephen Hawking, luonnontieteilijä Charles Darwin, kirurgi, anatomi John Hunter (1728–1793) ja tutkimusmatkailija David Livingstone.

Kirkon kuuluisin nähtävyys on kuitenkin Poet’s Corner eli runoilijoiden nurkkaus, jonne on haudattu englantilaisen kirjallisuuden suurimpia nimiä, muun muassa Robert Browning, Elizabeth Barrett Browning, John Dryden, Geoffrey Chaucer (jo vuonna 1400), Charles Dickens (vastoin omaa tahtoaan), Thomas Hardy, Samuel Johnson, Rudyard Kipling ja Alfred Tennyson. Lisäksi Poet’s Cornerissa on muistomerkkejä muualle haudatuille kirjailijoille, kuten William Shakespearelle, Jane Austenille, Anne, Emily ja Charlotte Brontëlle, George Eliotille, Oscar Wildelle ja lordi Byronille. Lordi Byronia ei suostuttu hautaamaan vuonna 1824, koska hänet katsottiin yksityiselämänsä vuoksi siihen sopimattomaksi, muistolaatta hänelle laskettiin lattiaan vasta vuonna 1969.

Englannin tasavallan perustaja, lordiprotektori Oliver Cromwell haudattiin Westminster Abbeyyn vuonna 1658. Kolme vuotta myöhemmin, kun monarkia oli palautettu ja Kaarle II astui takaisin valtaistuimelle, alahuone äänesti 4. joulukuuta 1660, että kuningas Kaarle I:n murhaajien Oliver Cromwellin, Henry Iretonin ja John Bradshawin arkut kaivettaisiin ylös Abbeystä, vedettäisiin Tyburniin ja ruumiit ripustettaisiin hirsipuuhun Kaarle I:n teloituksen vuosipäivänä 30. tammikuuta. Päät katkaistiin ja kiinnitettiin seipäisiin Westminster Hallin ulkopuolelle. Pieni moderni kivi, joka asetettiin kirkkoon vuonna 1949 Cromwell-yhdistyksen kustannuksella, jotta vierailijat näkisivät hänen nimensä, kertoo hänen lyhyestä hautausajastaan:

THE BURIAL PLACE OF OLIVER CROMWELL 1658-1661

Kruunajaisistuin, Edvard I:n valtaistuin pienoiskuva|Edvard I:n kruunajaisistuin vuodelta 1300-1301, jalkaosassa sotasaaliina vuonna 1296 viety Skotlannin kuninkaitten Sconen kruunajaiskivi, kuva on vuodelta 1910. Kruunajaistuin valmistettiin kuningas Edvard I:n määräyksestä sulkemaan sisäänsä Skotlannin kuninkaitten Sconen kruunajaiskiven, jonka hän toi sotasaalina Skotlannista vuonna 1296. Kuningas teetti vuosina 1300–1301 maalauskoristellun tammituolin kiven säilyttämistä varten. Alla olevat neljä kullattua leijonaa valmistettiin vuonna 1727 korvaamaan alkuperäiset, jotka lisättiin tuoliin vasta 1500-luvun alussa. Sconen kivi oli alun perin kokonaan istuimen alla, mutta vuosisatojen kuluessa puinen koriste oli repeytynyt pois etuosasta.

Istuinta on käytetty kruunajaisseremoniassa vuodesta 1399 lähtien, jolloin Henrik IV kruunattiin siinä. Katolinen Maria I ei käyttänyt sitä kruunajaisissaan, koska hän piti sitä edeltäjänsä, protestanttisen velipuolensa Edvard VI:n saastuttamana. Vasta Jaakko I:n kruunajaisten jälkeen istuin on aina ollut käytössä sekä kuninkaaksi voitelussa että kruunajaisissa. Kuningas Charles III:n kruunajaisissa 6. toukokuuta 2023 istuin sijoitettiin 1200-luvun Cosmati-mosaiikkikivikäytävän keskimmäiselle kehämäiselle pylväälle.

Westminster Abbeyssä on järjestetty 39 kruunajaisseremoniaa hallitseville monarkeille. Vilhelm III Oranialainen ja Maria II kruunattiin samassa seremoniassa yhteishallitsijoina. Edvard V:tä, toista ”Towerin prinsseistä”, joka kaapattiin epäselvissä olosuhteissa vuonna 1483 ja Edvard VIII:ta, joka luopui kruunusta vuonna 1936, ei koskaan kruunattu. Viidellätoista kuningattarella oli myös omat erilliset kruunajaisseremoniansa. pienoiskuva|Kruunajaisistuin vuosina 2010-2012 tehdyn restauroinnin jälkeen vuonna 2023