upright|pienoiskuva|Gyula Németh vuonna 1922, Ferenc Mártonin piirustus.
Gyula Németh (2. marraskuuta 1890 Karcag – 14. joulukuuta 1976 Budapest) oli unkarilainen kielitieteilijä ja filologi, joka ansioitui erityisesti turkkilaisten kielten tutkijana.WSOY Iso tietosanakirja 6, s. 355, WSOY 1997
Elämä ja ura Németh syntyi pikkukaupungissa räätälinliikettä pitävään perheeseen mutta herätti jo koulupoikana huomiota lahjakkuudellaan ja pääsi stipendien avulla jatkamaan opintojaan. Hän kiinnostui turkin kielestä ja alkoi jo 16-vuotiaana, yksityistunteja antamalla keräämillään rahoilla tehdä omia opintomatkoja Turkkiin, missä hän kartutti kielitaitoaan ja keräsi kansanperinnetekstejä. Budapestin yliopistossa opiskellessaan hän osallistui jo ennen valmistumistaan tieteelliseen keskusteluun kiistellen turkkilaisten ja mongolikielten sukulaisuudesta G. J. Ramstedtin kanssa – toisin kuin Ramstedt ja monet muut merkittävät aikalaistutkijat, Németh otti ”altailaisten” kielten sukulaisuuteen epäilevän kannan.
Vuonna 1913 Németh teki kenttätutkimusmatkan Baškirian tšuvassien pariin, ja seuraavan vuoden hän vietti stipendiaattina Saksassa. Vuonna 1915 Némethille annettiin erikoislupa suorittaa habilitaatio jo aikaisemmin kuin kolmen vuoden kuluttua valmistumisesta, että jo useamman vuoden tyhjänä ollut Budapestin yliopiston itämaisten kielten professuuri voitaisiin täyttää, ja nimityksen varsinaiseksi professoriksi Németh sai lopulta 1918. Laitoksessa, jonka nimi vuonna 1930 muutettiin Turkkilaisen filologian ja Unkarin esihistorian laitokseksi, Németh opetti lopulta viidenkymmenen vuoden ajan. Hän oli vuosina 1932–33 sekä 1935 yliopiston filosofisen tiedekunnan dekaani, vuosina 1947–1949 yliopiston rehtori, vuosina 1949–1955 Unkarin tiedeakatemian I osaston johtaja ja vuosina 1951–1965 tiedeakatemian Kielitieteen instituutin johtaja. Németh oli sodanjälkeisen Unkarin tiedemaailman arvostetuimpia tutkijoita, siitä huolimatta, että ei liittynyt kommunistisen puolueen jäseneksi. Hän oli yksi ensimmäisistä Kossuth-palkinnon saajista.
Németh kävi 1930-luvulta lähtien säännöllisesti Bulgarian Vidinissä viettämässä kesälomiaan ja tutkimassa siellä puhuttua turkkilaismurretta. Sodan jälkeen hän teki tutkimus- ja opetusvierailuja lukuisiin ulkomaiden yliopistoihin. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1965 mutta piti sen jälkeenkin yhteyttä useisiin oppilaisiinsa. Monet sodanjälkeisen Euroopan ja Yhdysvaltojenkin merkittävistä turkologeista olivat hänen entisiä oppilaitaan, suomalaisista alan tutkijoista Martti Räsänen oli opiskellut hänen johdollaan.
Némethin tärkeimpiä tutkimusalueita olivat turkkilaiskielten historia ja murteet sekä turkkilaiskielten ja unkarin varhaisimmat suhteet. Lukuisista samankaltaisuuksista huolimatta hänen kantansa turkkilaiskielten ja uralilaisten kielten mahdolliseen alkusukulaisuuteen oli varovainen. Usein siteeratun lausahduksen mukaan näiden kielikuntien välillä vallitsi hänen mielestään ”sukulaisuuden kaltainen ikivanha suhde”. Németh tutki myös unkarilaisten esihistorian kysymyksiä ja muinaisunkarilaisen riimukirjoituksen historiaa sekä Unkarissa 1500–1600-luvulla osmanivallan aikana käytettyä turkin kieltä. Hänen jo vuosina 1916–17 julkaisemansa turkin kielioppi oli pitkään käytetyimpiä etenkin vanhemman, arabialaista kirjaimistoa käyttäneen turkin kirjakielen käsikirjoja.
Némethin puoliso oli uralilaisen kielihistorian ja samojedikielten tutkija, suomalaisen kirjallisuuden unkarintaja Irén Sebestyén. Avioliitosta syntyi vain yksi lapsi, joka kuoli pienenä.
Lähteet
Luokka:Unkarilaiset kielitieteilijät Luokka:Unkarilaiset professorit Luokka:Vuonna 1890 syntyneet Luokka:Vuonna 1976 kuolleet