Carl Enckell (22. lokakuuta 1839 Ulvila – 26. helmikuuta 1921 Helsinki) Kenraalit ja amiraalit -hakuteoksessa on mainittu virheellisesti kuolinpäiväksi 21. helmikuuta 1921. oli Venäjän keisarikunnan armeijassa palvellut suomalainen jalkaväenkenraali. Hän toimi Haminan kadettikoulun johtajana vuosina 1885–1903.
Sotilasura Carl Enckellin vanhemmat olivat päätullijohtokunnan pääjohtaja, everstiluutnantti Carl Gustaf Enckell ja Adolfina Kristina Le Bell.
Enckell kävi Haminan kadettikoulun vuosina 1851–1858 ja valmistui luokkansa priimuksena. Valmistuttuaan upseeriksi hän palveli aluksi krenatöörirykmentissä Astrahanissa ja vuodesta 1862 Henkikaartin Moskovan rykmentissä, jonka mukana hän osallistui seuraavana vuonna Puolan kapinan kukistamiseen. Hän suoritti 1866–1868 Nikolain yleisesikunta-akatemian kurssin ja palveli sen jälkeen Henkikaartin yleisesikunnassa. Hänet ylennettiin 1869 kapteeniksi, 1871 everstiluutnantiksi ja 1874 everstiksi. Vuonna 1872 Enckell sai tehtäväkseen uudistaa Puolan kenraalikuvernementista laadittuja sotilaskarttoja, ja vuosina 1873–1875 hän toimi komiteassa, joka suunnitteli Henkikaartin miehistön koulutusta.
Vuosina 1877–1878 Enckell toimi Henkikaartin 3. jalkaväkidivisioonan esikuntapäällikkönä ja osallistui sen mukana Turkin sotaan. Hän johti esikuntaa Plevnan piirityksen 5. sektorilla ja osallistui Balkanvuoriston ylitykseen. Hän sai Vladimirin ritarikunnan 3. luokan ristin miekoineen ja kultaisen miekan merkinnällä ”urheudesta” ja haavoittui oikeaan jalkaan Petricevossa. Sodan jälkeen hänet määrättiin Venäjän pääesikunnan sotatieteellisen komitean sihteeriksi. Matkustettuaan vuosina 1879–1880 ulkomailla hän sai laatia komitealle tilastolliset esitykset eri Pohjoismaiden armeijoista.
Vuosina 1881–1885 Enckell toimi vastaperustetun Suomen asevelvollisen sotaväen asioiden esittelijänä Venäjän sotaministeri Pjotr Vannovskin alaisuudessa. Enckell ylennettiin vuonna 1884 kenraalimajuriksi ja nimitettiin seuraavana vuonna Haminan kadettikoulun johtajaksi. Hän oli koulun historian pitkäaikaisin johtaja. Konservatiivinen Enckell pyrki muuttamaan kadettikoulun luonteeltaan puhtaaksi sotilasoppilaitokseksi. Kadettien keskuudessa hän ei ollut suosittu mutta saavutti kuitenkin ajan kuluessa näiden jonkinlaisen kunnioituksen. Hänen aikanaan koululle rakennettiin uusi päärakennus, joka valmistui vuonna 1898. Hän erotti oppilaan Gustaf Mannerheimin kadettikoulusta, mutta hyvitti teon vuonna 1918 tekemällä Mannerheimista Kadettiklubin kunniajäsenen.
Johtaja-aikansa viimeisinä vuosina Enckell joutui taistelemaan kadettikoulun olemassaolon puolesta. Jo vuonna 1897 sotilasopetuslaitosten johtovirasto ehdotti erikoisluokkien – upseerikoulutuksen – lakkauttamista, oppilasmäärän kasvattamista 200:aan ja venäläisten opiskelijoiden sisäänpääsyä; ehdotukset kytkeytyivät kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin ja ministerivaltiosihteeri Vjatšeslav von Plehwen ajamaan venäläistämispolitiikkaan. Enckell vastusti suunnitelmia päättäväisesti, mutta vuonna 1902 sotaministeriö päätti erikoisluokkien lakkauttamisesta ja koulun muuttamisesta venäläiseksi kadettikorpukseksi. Oppilasmäärä laski niin jyrkästi, että Enckell itse ehdotti koulun sulkemista; lakkautuksesta päätettiin vuonna 1903. Hänet oli vuonna 1894 ylennetty kenraaliluutnantiksi, ja eronsa yhteydessä hän sai jalkaväenkenraalin arvon.
Perhe ja yksityiselämä Enckell meni vuonna 1875 Pietarissa naimisiin Hélène Natalia Bronikowskyn kanssa. Heidän poikiaan olivat diplomaatti Carl Enckell, kenraaliluutnantti Oscar Enckell, insinööri ja liikemies Albert Enckell sekä toimittaja ja ruotsintaja Arvid Enckell.
Erottuaan Enckell osti Kärrbyn kartanon Snappertunassa, mutta joutui myymään sen tappiolla ja sairastui hermoromahdukseen. Hän vietti toipumisaikaa Sveitsissä vuosina 1905–1906 ja Etelä-Ranskassa vuonna 1907 sekä palasi pysyvästi Helsinkiin vuonna 1908. Hän osallistui Suomalaisen Kadettiklubin perustamiseen, ja hänet nimitettiin sen kunniajäseneksi 80-vuotispäivänään vuonna 1919.
Enckell kirjoitti eläkepäivinään kaksiosaisen teoksen kadettikoulun historiasta ja omasta johtaja-ajastaan, mutta käsikirjoitus jäi hänen elinaikanaan julkaisematta. Svenska Litteratursällskapet julkaisi sen J. E. O. Screenin toimittamana vuonna 1990 nimellä Finska kadettkåren 1887–1903. Enckell myös käänsi ruotsiksi venäläistä klassikkokirjallisuutta, kuten Aleksandr Puškinin Poltavan ja Mihail Lermontovin Bojarin Orsan, joka julkaistiin Finsk Tidskrift -lehdessä vuonna 1890.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset kenraalit Luokka:Vuonna 1839 syntyneet Luokka:Vuonna 1921 kuolleet