Wanli

Keisari Wanli (, 4. syyskuuta 1563 – 18. elokuuta 1620), alku­peräiseltä nimeltään Zhu Yijun , oli Kiinan Ming-dynastian kolmas­toista keisari, joka hallitsi vuosina 1572–1620. Vuodesta 1539 lähtien hän oli Yun prinssi (裕王). Hänen aika­kausi­nimensä Wanli merkitsee kymmentä­tuhatta kalenteria. Wanlin 48 vuotta kestänyt hallitsija­kausi oli Ming-dynastian pisin, mutta sen aikana dynastia joutui yhä syvempään rappio­tilaan.

Hallitsijakauden alku (1572–1582)

Wanli nousi valtaistuimelle 9-vuotiaana. Ensimmäisten kymmenen vuoden ajan nuoren keisarin neuvon­antajana toimi huomattava valtio­mies Zhang Juzheng (張居正). Zhang Juzheng johtu valta­kuntaa ja käytti taitojaan ja vaikutus­valtaansa etevänä hallitus­miehenä. Samaan aikaan Wanli syvästi kunnioitti Zhangia mentorina ja pätevänä ministerinä. Kuitenkin Wanlin hallitsija­kauden kuluessa hallituksen sisällä syntyi kuppi­kuntia, jotka avoimesti vastustivat Zhangin politiikkaa ja hänen voimakasta asemaan hallituksessa sekä yrittivät taivutella Wanlin syrjäyttämään Zhangin. Vuonna 1582 silloin 19-vuotias Wanli oli itsekin kyllästynyt ankaraan päivittäiseen rutiiniin, jota Zhang yhä vaati nuorelta keisarilta tämän lapsuudesta saakka ja oli vaatinut tämän lapsuudesta saakka. Wanli olisikin ollut halukas panemaan Zhangin viralta, mutta ennen kuin hän pystyi sen tekemään, Zhang kuoli jo samana vuonna (1582). Koko tämän kymmenen vuotta kestäneen ajan Ming-dynastian talous ja sotilaallinen mahti kukoistivat tavalla, jota ei ollut nähty sitten 1400-luvun alku­puolen, jolloin maata hallitsivat keisarit Yongle (1402–1424) ja Xuande (1425–1435). Zhangin kuoltua Wanlista tuntui siltä, että hän oli vihdoin vapautunut holhouksesta, ja hän peruutti monia Zhangin hallinnollisia parannuksia. Vuonna 1584 Wanli antoi määräyksen, jolla kaikki Zhangilta jäänyt henkilö­kohtainen omaisuus taka­varikoitiin.

Hallitsijakauden keskivaiheet (1582–1600) thumb|330px|Ming-armeijaa esittävä maalaus Wanlin ajalta Zhang Juzhengin kuoltua Wanli päätti ottaa hallituksen kokonaan omaan valvontaansa. Seuraavina vuosina hän osoittautui kunnolliseksi ja uutteraksi hallitsijaksi. Talous kukoisti edelleen, ja maa pysyi mahtavana. Toisin kuin valta­kautensa viimeisinä 20 vuotena, noin vuoteen 1600 saakka Wanli osallistui jokaiseen aamuisin pidettyyn kokoukseen ja keskusteli valtion asioista. Tänä aikana Kiina kävi sotaa, joista kaikista Wanli selvisi voittoisana: Puolustussota mongoleja vastaan. Rajaseuduilla yksi johtajista noisi kapinaan ja liittoutui mongolien kanssa hyökätäkseen Mingiä vastaan. Silloin Wanli lähetti Li Chengliangin poikineen huolehtimaan kukistamaan kapinan ja johtamaan puolustus­sotaa, missä he myös onnistuivat. Japanilainen Toyotomi Hideyoshi yritti 200 000 miehen voimin valloittaa Korean. Wanli teki kolme päätöstä. Ensin hän lähetti 3000 miehen armeijan korea­laisten tueksi. Toiseksi hän päätti, että jos korea­laiset pakenisivat Kiinan alueelle, heille olisi järjes­tettävä asuntoja. Kolmanneksi hän käski Liaodongin alueen valmis­tautu­maan ja olemaan varuillaan. Kiinalaiset hävisivät kaksi ensimmäistä taistelua, sillä Li Rusongin johtamat Ming-joukot jäivät valmis­tautu­matto­mina alakynteen, kun heitä vastassa oli Japanin 200 000-miehinen armeija. Sen jälkeen Wanli lähetti alueelle suuremman, 80 000-miehisen armeijan, joka menestyi paremmin. Tämä johti neuvotteluihin, joiden tulos oli Mingille suosiollinen. Kaksi vuotta myöhemmin, 1596, Japani hyökkäsi jälleen. Samana vuonna Hideyoshi kuitenkin kuoli ja jäljelle jääneet japanilaiset johtajat menettivät taistelu­tahtonsa. Korealaisen amiraali Yi Sun-sinin toimeen­panema vasta­hyökkäys ja japani­laisten tappiot Korean alueella saivat japani­laiset vetäytymään, minkä jälkeen voitiin ryhtyä rauhan­neuvotteluihin. Yang Yinglongin (楊應龍) kapina alkoi samaan aikaan, kun Kiina oli sodassa Japania vastaan. Tämän vuoksi Wanli saattoi lähtetätä vain 3000 miehen vahvuisen sota­väen­osaston Yang Guozhun johdolla kukistamaan kapinan. Tämä sota­väen­osasto kuitenkin tuhottiin ja Yang Guozhu surmattiin. Kun sota Japania vastaan oli päättynyt, Wanli käänsi huomionsa Yang Yinglongiin ja lähetti Guo Zhizhangin ja Li Huolongin kukistamaan kapinan. Lopulta Li Huolong kukisti Yangin armeijan ja toi tämän takaisin pääkaupunkiin.

Näiden kolmen voiton jälkeen Wanli lakkasi osal­listu­masta aamuisiin kokouksiin.

Jesuiitat aloittivat lähetystyönsä Kiinassa Wanlin valtakaudella vuonna 1583. Samaan aikaan myös kaupan­käynti Kiinan ja Euroopan välillä laajeni; niinpä kiina­laista teetä ja posliinia vietiin Eurooppaan ensimmäisen kerran vuonna 1590. Eurooppa­laisista kuitenkin vain portugalilaiset saivat käydä kauppaa Kiinan kanssa, ja heillä olikin maassa jo siirtokunta; sitä vastoin espanjalaisilta, hollantilaisilta ja englantilaisilta kaupan­käynti ja asettuminen Kiinaan kiellettiin.

Hallitsijakauden loppuvaiheet (1600–1620) thumb|150px|Wanlin kultaisen kruunun jäljennös, joka on löydetty Ming-dynastian haudoista Valta­kautensa lopulla Wanli harvoin kiinnitti huomiota valtiollisiin asioihin, ja useiden vuosien ajan hän kieltäytyi tapaamasta ministerejä tai lukemasta hänelle toimitettuja raportteja. Sen sijaan hän kiinnitti pää­huomionsa oman hautansa rakentamiseen, mikä kestikin kymmeniä vuosia.

Keisari Wanli joutui moralisoivan arvostelun kohteeksi virka­miesten taholta, sillä hän oli kokonaan vieraantunut hallitsijan tehtävistään. Ennen vuotta 1600 Wanli oli kannattanut kolmatta poikaansa, Zhu Changxunia kruunun­prinssiksi, mitä monet vaikutus­valtaiset ministerit eivät hyväksyneet. Tämä johti yli 15 vuotta kestäneeseen välirikkoon hallitsijan ja ministerien välillä. Loka­kuussa 1601 keisari Wanli antoi periksi ja valitsi kruunun­prinssiksi Zhu Changluon, josta myöhemmin tuli keisari Taichang. Vaikka näytti siltä, että ministerit olivat saaneet taivuttaneet keisarin tahtoonsa, Wanli kieltäytyi kostoksi enää osallistumasta hallitus­tehtäviin. Vuosiin hän ei suostunut edes tapaamaan ministerejään tai ottamaan huomioon heidän laatimiaan muistioita. Hän kieltäytyi tekemästä tarpeellisia virka­nimityksiä, ja lopulta kaikki hallinnon korkeimmat virat olivat avoimina. Samaan aikaan hän myös lihoi siinä määrin, että lopulta hän ei enää kyennyt edes seisomaan pystyssä ilman tukea.

Lopulta valtakuntaan alkoi kohdistua uusi uhka Mantšurian suunnalta. Džurtšenien alueen valloitti lopulta Nurhaci Nurhaci perusti myöhemmin Myöhemmän Jin-valta­kunnan, josta tuli Ming-dynastialle välitön uhka. Näiden 20 vuoden aikana Ming-dynastian armeija heikkeni jatkuvasti. Vaikka džurtšenit, joita myöhemmin alettiin kutsua mantšuiksi, olivat luku­määräisesti alakynnessä, he olivat rajumpia ja päättäväisempiä. Nur Er Chun suureen taisteluun vuonna 1619 Ming-dynastia lähetti 200 000-miheisen armeijan sotimaan Myöhemmän Jinin 60 000 miestä vastaan, joista Nurhaci itse johti kuutta lippukuntaa ja 45 000 miestä keskeisessä hyökkäyksessä, kun taas Dai Shan ja Hong Taiji kumpikin johtivat yhtä 7 000 miehen lippu­kuntaa sivustoilla. Viisi päivää kestäneen Sarhun taistelun jälkeen Ming-dynastian sotilaista yli 100 000 oli haavoittunut ja 70 % heidän muonastaan varastettu.

Hyökkäys palatsiin

Vuonna 1615 hovia kohtasi jälleen yksi skandaali. Muuan Zhan Chai () onnistui vain puinen sauva aseenaan karkottamaan palatsin portteja vartioineet eunukit ja murtautumaan Ci-Qingin palatsiin (), jossa kruunun­prinssi asui. Lopulta Zhang Chai kuitenkin voitettiin ja vangittiin. Alustavissa kuulusteluissa häntä pidettiin mielen­vikaisena, mutta kun häntä myöhemmin kuulusteli Wang Zhicai (王之寀) -niminen tuomari, hän tunnusti kuuluneensa yhdessä kahden eunukin kanssa sala­liittoon, jota johti rouva Zheng. Zhang Chain tunnustuksen mukaan nämä kaksi olivat luvanneet hänelle palkkion hyökkäyksestä kruunun­prinssiä vastaan, mikä viittai siihen, että keisarin suosikki­jalka­vaimo oli mukana juonessa. Vaikka todisteet olivat vastaan­sanomattomat ja syytteet raskaat, keisari Wanli halusi kuitenkin säästää kahden rouva Zhengin hengen ja päätti itse tuomita asian. Hän syytti kaikesta eunukkeja, jotka teloi­tettiin samoin kuin Zhan Chaikin. Vaikka asia virallisesti saatiin nopeasti pois päivä­järjestyksestä, kansa ei sitä unohtanut, vaan se jäi pysyvästi tunnetuksi "palatsi­hyökkäys­tapauksena" (), yhtenä Ming-dynastian loppu­vaiheen kolmesta suuresta mysteeristä.

Perhe Puoliso thumb|150px|Leskikeisarinna Xiaojing, aviomiehen eläessä arvonimeltään Keisarillinen jalosukuinen puoliso Wensu

Keisarinna Xiaoduanxian (1564–1620). Ainoa lapsi keisarin ensimmäinen tytär, prinsessa Rongchang (1582–1642). Rouva Wang, Keisarillinen Jalosukuinen Puoliso Wensu, myöhemmin leski­keisarinna Xiaojing (1565–1612), keisari Taichangin äiti. Alkujaan leskikeisarinnan tytär, joka iski silmänsä keisari Wanliin, joka kuitenkin suosi yksin­omaan Rouva Zhengiä eikä juuri välittänyt Xiaojingistä, minkä vuoksi Taichangista tuli kruununprinssi vasta vuonna 1601. Hänen pojan­poikansa, keisari Tianqi, nimitti hänet leskikeisarinnaksi. Tämän vuoksi hänen maalliset jäännöksensä siirrettiin eräästä keisarilliselle jalka­vaimolle tarkoitetusta haudasta keisari Wanlin hautaan. Näin ollen Wanli on ainoa Ming-dynastian keisari, joka on haudattu yhdessä kahden vaimon kanssa.

Jalkavaimot Rouva Zheng (1567? – 1630), Wanlin suosikki­jalka­vaimo. Synnytti Wanlin kolmannen ja neljännen pojan, Xhu Changzun (1586–1641) ja Zhu Changzhin (1587–1588). Ministerien vastustuksen vuoksi keisari Wanli ei voinut valtakaudellaan nimittää rouva Zhengiä keisarinnaksi eikä Zhu Changunia kruunun­prinssiksi. Kuolin­vuoteellaan Wanli lopulta vuonna 1620 nimitti Zhengin keisarinnaksi, mutta virkamiehet eivät panneet määräystä toimeen ennen Ming-dynastian kukistumista. Vuonna 1644 Hongguanin, Rouva Zhengin pojan­pojan, tultua ensimmäiseksi Eteläisen Ming-dynastian keisariksi tämä vain hupenevaa aluetta Etelä-Kiinassa hallinnut dynastia tunnusti Zhengin keisarinnaksi. Li Jingfei (k. 1597 Li Zhaofei (1557–1642) Xu Defei (k. 1602), Chang Shunfei (1568–1594), Qing Hui Shunfei Lee (k. 1623), Yinfei, Zhou Duanfei, Yang Yifei, Wang Xifei (k. 1589), Wang Rongfei (k. 1591), Rong Pin Lee, LiDepin (1567–1628), Geng (1568–1589) Liang He (1562–1643).

Pojat Keisari Wanlilla oli kahdeksan poikaa. Heistä vanhimmasta tuli keisari Taichang. Kolme muuta kuoli hyvin nuorina, ja muut teloitettiin mantšuhallituksen ensimmäisinä vuosina. Zhu Changluo (1582–1620), keisari Taichang. Äiti: Rouva Wang, Keisarillinen jalosukuinen puoliso Wensu, myöhemmin leskikeisarinna Xiaojing. Zhu Changxu (1584–1585). Äiti: Shu Chang. Zhu Changxun (1586–1641). Äiti: Rouva Zheng. Zhu Changzhi (1587–1588). Äiti: Rouva Xheng. Zhu Changhao (1590–1644). Äiti: Zhou Duanfei. Teloitettiin vuonna 1644. Zhu Changrun (1594–1647). Äiti: Li. teloitettiin vuonna 1647. Zhu Changying (1597–1645). Äiti: Li. Keisari Yonglin isä. Zhu Changpu (1604–1606). Äiti: Shunfei Lee.

Tyttäret Keisari Wanlilla oli kymmenen tytärtä, joista kuitenkin muut paitsi kaksi ensimmäistä kuolivat lapsina. Prinsessa Rongchang (1582–1647). Äiti: keisarinna Xiaoduanxian, puoliso: Yang Chunyuan. Prinsessa Shouning (1584–1644). Äiti: Rouva Zheng, puoliso: Ran Xing. Teki itsemurhan vuonna 1644. Zhu Xuangui(1584–1585). Äiti: Rouva Wang. Zhu Xuan Shu (1584–1590). Äiti: Rouva Zheng. Zhu Xuan Xianju (1584–1585). Äiti: Li Depin. Zhu Xuan Yao (1588–1589). Äiti: Rouva Zheng. Yunmeng (1584–1587). Äiti: Rouva Wang. Zhu Xuanji (? – 1593). Äiti: Li Depin. Zhu Xuan Deng (1598–1599). Äiti: Li Depin. Zhu Xuan Mei (1605–1606 ). Äiti: Lee Shunfei.

Kuolema ja perintö