Mikko Heikura (19. marraskuuta 1825Nurmeksen seurakunnan syntyneiden ja kastettujen luettelot 1814–1834 Kansallisarkiston digitaaliarkisto. Nurmes – 16. joulukuuta 1903 Nurmeksen Hevoslahti) oli suomalainen maanviljelijä ja moninkertainen valtiopäivämies.
Heikuran vanhemmat olivat talollinen Mikko Heikura ja Maria Mustonen ja puoliso Anna Mustonen (k. 1921). Heikura edusti talonpoikaissäätyä valtiopäivillä 1863, 1872, 1882, 1885, 1888, 1891 ja 1894. Hän vastusti valtiopäivillä viinanpolttoa kotitarpeisiin, mutta tuki suomenkielisten koulujen asiaa, painovapautta ja 1890-luvulla nuorsuomalaisiin liityttyään myös naisten oikeuksia. Heikura teki yhdessä toisten valtiopäivämiesten kanssa valtiopäiväaloitteet Pielisjoen kanavien sekä Joensuusta pohjoiseen ulottuvan rautatieyhteyden rakentamisesta. Rautatiealoitetta ei hyväksytty, mutta myöhemmin Nurmekseen rakennettiin rata. Hän toimi useissa valiokunnissa, samoin kuin kotikuntansa Nurmeksen kuntakokouksen puheenjohtajana ja kunnallislautakunnan esimiehenä. Heikura kuului vuoden 1899 suureen lähetystöön Nurmeksen edustajana. Hän oli lähetystön vanhin jäsen.Päiviö Tommila: Suuri adressi, s. 181, 187, 309. WSOY, 1999.
Lähteet
Aiheesta muualla Heikurasta Nurmeksen sivuilla (Viitattu 27.4.2014) Muistiperinnettä Väinö Hämäläisen tallentamana. Juttuja valtiopäivämies Mikko Heikurasta. Ylä-Karjala -lehti, 3.11.1988, s. 5.
Luokka:Suomalaiset maanviljelijät Luokka:Suomen suuriruhtinaskunnan talonpoikaissäädyn valtiopäivämiehet Luokka:Nuorsuomalaiset poliitikot Luokka:Vuonna 1825 syntyneet Luokka:Vuonna 1903 kuolleet